Taistelu rekisteristä
Viime kuukausina Suomessa on puhuttu paljon siirtymisestä hallintarekisteriin. Kyse on siitä, miten pörssiosakkeiden ja muiden arvo-osuuksien rekisteröinti ja muu hallinto hoidetaan.
Itse asiassa arvo-osuus on verraten uusi ilmiö. Ennen pörssikauppaa käytiin fyysisillä osakekirjoilla, kunnes järjestelmä päätyi logistiseen umpikujaan 80-luvun lopussa. Kun Yhdyspankista nurkan vallanneet Kansallispankki ja Pentti Kouri halusivat rekisteröidä omistuksensa, ne tarvitsivat kaksi kuorma-autoa osakkeiden kuljettamiseen.
Ongelmat ratkesivat vuonna 1992, kun Suomeen perustettiin arvo-osuusjärjestelmä, ja jokainen suomalainen sijoittaja sai oman arvo-osuustilinsä. Omistukset kirjattiin arvopaperikeskuksen sähköisille tileille tietokoneen muistiin.
Se oli valinta suoran ja julkisen omistusrekisterin hyväksi. Hallintarekisterin laki salli vain ulkomaisille sijoittajille. Siinä omistus on epäsuoraa, moniportaista ja ei-julkista, pankkien tai muiden välikäsien hoidossa.
Suomalainen malli kelpaa yhä jopa vientitavaraksi. Esimerkiksi kiinalaiset ovat kiinnostuneet siitä. Britit aikovat siirtyä järjestelmään, jonka perusidea on sama kuin Suomessa. Myös Norja vahvistaa omistusten julkisuusperiaatetta. Linjausten pääperuste on se, että vain suoran omistuksen malli turvaa ajantasaiset omistustiedot.
”Jos asian pelkistää, tietämättömyys siitä, kuka viime kädessä omistaa ja kontrolloi yhtiöitä, helpottaa laitonta kotimaista ja rajat ylittävää rahanpesua, korruptiota, veronkiertoa ja muita rikoksia”, sanoi pääministeri David Cameron viime vuonna.
Kaikesta huolimatta Suomessa on nyt vireillä lainsäädäntöhanke, joka mahdollistaisi hallintarekisterin myös kotimaisille sijoittajille.
Samalla poistuisi arvopaperikeskuksen monopoli, jota hoitaa Euroclear, ja pörssiyhtiöt voisivat valita paikan, jonka kautta ne laskevat osakkeensa liikkeeseen.
Aihepiiri on kenties ”tekninen”, mutta se herättää silti suuria intohimoja. Valtiovarainministeriö on jo 15 vuotta halunnut avata hallintarekisterin myös kotimaisille sijoittajille.
Sen argumentit ovat selkeitä: Useimmat EU-maat käyttävät hallintarekisteröintiä, ja arvopaperikeskusten kilpailu on parempi kuin monopoli, sillä se alentaa sijoittajan kustannuksia.
Tosin laskelmia kulujen vähenemisestä ei ole esitetty.
Ministeriön mukaan muutos on nyt kiireellinen, koska EU:n uusi arvopaperikeskusasetus tulee voimaan tänä syksynä.
Lobbauksen eturintamassa ovat pankit, jotka haluavat laajentaa ja monipuolistaa bisnestään, ja päävastustaja on ymmärrettävästi Euroclear.
Media, poliisi, syyttäjälaitos ja verottaja kritisoivat hanketta, sillä niiden mielestä hallintarekisteri veisi suomalaiset pörssiomistukset pimentoon.
Entä sijoittajat? Pörssiveteraani Kim Lindström arvioi blogissaan, että omistusten salaaminen merkitsisi paluuta pääomamarkkinoiden ”kivikauteen” (nordnetblogi.fi).
Lindström muistuttaa, että hallintarekisteriin liittyy myös säilyttäjäriski. Hän käytti finanssikriisin aikaan osakevälittäjinä islantilaisia Kaupthingia ja Glitniria sekä ruotsalaista Carnegieta. Kriisi kaatoi islantilaiset ja johti Carnegien valtiollistamiseen.
”Henkilökohtaisesti olin vuonna 2008 erittäin kiitollinen siitä, että Suomessa oli käytössä suoran omistuksen malli.”