Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Seteliväärennösten määrä on kääntynyt laskuun. Vapun jälkeen tulevassa uudessa viiden euron setelissä on entistä paremmat turvatekijät.

Tältä näyttää uusi viiden euron seteli. Kuva EKP.

Suomessa paljastui viime vuonna 620 väärennettyä euroseteliä. Suomen Pankin tiedotteen mukaan viime vuosina väärennösten trendi on ollut laskeva: vuonna 2010 väärennettyjä seteleitä löytyi yli 1 000 ja vuonna 2011 runsaat 800. Suomen väärennösten osuus koko euroalueen vääristä seteleistä on vain promille.

Suomen Pankki muistuttaa, että eurosetelin aitous voidaan tarkastaa käyttämällä tunnustelemalla setelin painatusta, katsomalla seteliä valoa vasten ja kallistelemalla sitä.

”Jos on epävarma yksittäisen setelin aitoudesta, väärennökseksi epäilemäänsä seteliä kannattaa verrata sellaiseen, jonka tietää olevan aito”, Suomen Pankin tiedote opastaa.

Ohjeita aitouden tarkastamiseen annetaan Suomen Pankin sivuilla.

Eniten vuonna 2012 löydettiin 50 euron väärennöksiä. Niitä tuli viranomaisten tietoon 193. 20 euron väärennöksiä löytyi 162 kappaletta.

Sama trendi koko euroalueella

Väärennösten laskeva trendi vallitsee myös koko euroalueella. Euroopan keskuspankin EKP:n tiedotteen mukaan vuonna 2012 poistettiin kierrosta 12 prosenttia vähemmän väärennettyjä euroseteleitä kuin vuonna 2011. Tosin viime vuoden loppupuoliskolla väärennöksiä paljastui enemmän kuin tammi-kesäkuussa.

Euroalueella löytyi viime vuonna 531 000 euroväärennöstä ja edellisvuonna 606 000.
Määrän osuus liikkeessä olevien oikeiden setelien kannasta ­- 14,9 miljardia seteliä – on vain 3,5 promillea. Koko euroalueen väärennöksistä 42,5 prosenttia on 20 euron ja 40 prosenttia 50 euron seteleitä.

Uusi Europa-setelisarja julkistettiin

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi julkisti 10. tammikuuta uuden viiden euron setelin ulkoasun Frankfurtin arkeologisessa museossa. Uudessa Europa-sarjan setelissä on useita uusia turvatekijöitä.

Vesileimassa ja hologrammissa on Kreikan tarustosta tutun Europa-neidon kasvokuva ja setelin numeron sävy vaihtuu smaragdinvärisestä tummansiniseen, kun seteliä kallistellaan. Setelien päädyissä on lyhyitä kohoviivoja, joiden avulla näkövammainen erottaa helpommin setelit toisistaan. Viiden euron seteli otetaan käyttöön 2. toukokuuta 2013. Loput setelit, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euroa, lasketaan liikkeeseen lähivuosina.

Liikkeessä on aluksi rinnakkain molempien sarjojen euroseteleitä. Ensimmäisen sarjan setelit poistetaan kuitenkin vähitellen kierrosta. Pankit, kaupat ja muut yritykset jakavat huhtikuusta lähtien esitteitä uudesta setelistä. Lisätietoa on saatavissa myös netistä eurojärjestelmän erityissivuilta.

Lue myös väärennetyistä seteleistä kertova laaja artikkeli, joka on julkaistu ensimmäisen kerran Suomen Kuvalehden numerossa 34/2010:

Oikea vai väärä?

EU-viranomaiset poistivat viime vuonna kierrosta melkein miljoona väärennettyä seteliä. Suomessa niitä levittävät lähinnä liettualaiset ammattirikolliset. Mutta suomalaisia ei ole helppo huijata.

Suomen Pankin maksuvälineosastolla Vantaan Turvalaaksossa toimittaja joutuu testiin.

Seteliasiantuntija Jussi Kangas ottaa muovitaskusta kaksi 50 euron seteliä ja kertoo, että toinen on niistä on aito ja toinen väärä. Seuraavaksi hän panee pöydälle vastaavan parin 20 euron seteleitä. Sitten hän pyytää näyttämään väärät setelit.

Muistelen Euroopan keskuspankin ohjetta setelien tarkistamisesta: ”Tunnustele, katso, kallistele”.

Periaatteessa setelipaperi tuntuu sormenpäissä erilaiselta kuin esimerkiksi kopiopaperi. Periaatteessa vesileima tulee näkyviin, kun katsoo seteliä valoa vasten. Periaatteessa hologrammin kuva vaihtuu, kun seteliä kallistelee eri asentoihin.

Päätän tutkia hologrammit ja alan käännellä seteleitä. Yllättävää kyllä, myös käytännössä väärät setelit on helppo erottaa oikeista. Väärennetyn hologrammin kuvio ei muutu, vaikka seteliä kuinka kallistelisi.

Tunnen suurta riemua, kun voin osoittaa väärät lappuset Kankaalle.

Iso valuutta vetää huijareita

Kun eurosetelit ja -kolikot laskettiin liikkeelle vuoden 2002 alussa, tiedettiin jo ennakolta Yhdysvaltain dollarin historian perusteella, että 300 miljoonan kansalaisen käyttämä uusi valuutta vetäisi puoleensa väärän rahan tekijöitä.

Keskuspankkien on pakko investoida väärän rahan torjuntaan, koska käteisen rahan käyttö perustuu kansalaisten luottamukseen ja massiivinen väärentäminen nakertaisi sitä ratkaisevasti.

EKP:n ja Suomen Pankin mukaan uhka on onnistuttu torjumaan varsin hyvin.

Suomessa kiertävästä setelistöstä löytyi viime vuonna 861 väärennöstä, ja kuluvan vuoden tahti on ollut sama. Luvut ovat pieniä, sillä Suomessa on liikkeellä noin 150 miljoonaa seteliä.

Väärennettyjen setelien arvo nousee vuosittain muutamaan kymmeneen tuhanteen euroon. Yhdysvaltain dollarin ja muiden valuuttojen osuus väärennöksistä jää selvästi pienemmäksi kuin euron.

Euroalueen yhteenlasketut luvut ovat tuhat kertaa suurempia kuin Suomen. EU-viranomaiset poistivat viime vuonna kierrosta 860 000 väärennettyä yhteisvaluutan seteliä; yhteensä liikkeellä on noin 13 miljardia euroseteliä. Eniten väärennetään 20 ja 50 euron seteleitä, joiden yhteenlaskettu osuus on 85 prosenttia kiinni saaduista väärennöksistä.

Väärentämisen kustannus yhteiskunnalle on kuitenkin paljon suurempi kuin setelin nimellisarvo, jonka väärän rahan levittäjä kähveltää sen vastaanottajalta. Pelkästään kauppa ja pankit ovat investoineet miljoonia euroja ultraviolettilamppuihin ja muihin turvalaitteisiin.

Korttitaloudessa vaara vähenee

Suomen luvut ovat poikkeuksellisen pieniä, jos niitä vertaa tietoihin muista euromaista. Se johtuu jo siitä, että Suomi on korttitalous: meillä seteleiden käyttö on verraten vähäistä.

Setelien laatu on hyvä, joten aidot on helppo erottaa vääristä. Usein kuluttaja ottaa setelinsä pankkiautomaatista. Se on turvallista: automaatista ei tiettävästi ole tullut väärennöksiä yhdessäkään euromaassa koko euroaikana.

Lainsäädäntö antaa kovat rangaistukset väärentäjille. ”Rikos ei kannata. Se on cv:ssä huono juttu”, sanoo Suomen Pankin toimistopäällikkö Paavo Perttu.

Poliisi jahtaa väärentäjiä tehokkaasti, Suomen Pankki, poliisi ja pankit kouluttavat ammattimaisia rahankäsittelijöitä, ja kauppa tutkii valppaasti saamansa setelit. Lisäksi tieto kulkee yleisölle: media raportoi mielellään väärän rahan tapauksista.

Ammattilaisia ja amatöörejä

Suomessa 75 prosenttia euroseteliväärennöksistä havaitaan laskentakeskuksissa asiakkaiden tilitysten yhteydessä. Loput paljastuvat kaupassa, pankissa tai poliisin ottaessa rikollisen kiinni.

Arviolta 90 prosenttia edustaa harrastajien kömpelöitä kokeiluja, jotka tehdään usein väriskannerilla ja väritulostimella. Kansainvälisten ammattirikollisten osuus väärien seteleiden määrästä on loput 10 prosenttia, mutta levitetyn rahan arvosta heidän osuutensa voi nousta 90 prosenttiin.

”Suomessa ei euroja väärennetä ammattimaisesti”, sanoo keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Panu Osanen.

Italia on EU:n väärän rahan suurvalta. Todennäköisesti noin 70 prosenttia euroalueella löydetyistä euroväärennöksistä on peräisin Italiasta, missä sekä oikeiden että väärien setelien painamisella on pitkät perinteet.

Suomessa Liettua näyttää olevan hyvä kakkonen Italian jälkeen. Vuosikymmenen puolivälissä Liettuan Kaunasissa eräs painotalo erikoistui 100 euron seteleihin.

Levittäjinä toimivat pääasiassa liettualaiset ammattirikolliset, jotka saapuvat Suomeen autolautalla Tallinnasta väärien henkilötietojen turvin. Yksi tai useampi kahden kolmen henkilön levityssolu liikkuu pikavauhtia autolla paikkakunnalta toiselle. Menetelmä on ”hit and run”: nopea isku useaan kohteeseen ja sitten pois maasta.

Kohteita ovat yleensä kioskit, ruoka- ja kukkakaupat, ostoskeskukset ja huoltoasemat. Loma-ajat ovat otollista aikaa: ihmisillä on kiire, heitä on paljon kassajonoissa ja kiireiset työntekijät käsittelevät paljon käteistä.

Maksimoidakseen vaihtorahat, jotka ovat puhdasta voittoa, väärän rahan levittäjä minimoi ostoksen hinnan. Usein hän pakenee tapahtumapaikalta tai tekeytyy uhriksi, jos hänen tarjoamansa setelin aitoutta ruvetaan epäilemään.

Entä jos epäilys herää?

Soita heti numeroon 112, jos epäilet väärennöstä, kuuluu poliisin neuvo kansalaiselle.

Väärää rahaa ei pidä palauttaa levittäjälle, vaan se on syytä ottaa talteen, mikäli se suinkin on turvallista. Epäilyttävä seteli on toimitettava heti poliisille jo siksi, että väärän rahan hallussapito ilman hyväksyttävää syytä on rangaistavaa.

Vantaan Turvalaaksossa siirrytään tietoiskuun väärennysten ehkäisyn uusista näköaloista.

Jussi Kangas kertoo, että EKP jatkaa uuden setelisarjan kehittelyä uusien turvatekijöiden käyttöön ottamiseksi. Uusien setelien julkistamisaikaa ei ole kerrottu.

Seteleitä on joka tapauksessa pakko uudistaa sitä mukaa kuin väärentäjät ottavat käyttöön uusia innovaatioita. Esimerkiksi hologrammit tulivat aikoinaan seteleihin värikopioihin perustuvan väärentämisen estämiseksi.

”Jos seteleitä ei väärennettäisi, setelisarjoja ei tarvitsisi myöskään uudistaa.”

Kun SKP rahaa väärensi

Suomen historian suurin rahanväärennysoperaatio paljastui joulun­pyhinä 1923.

Neuvostoliitossa elettiin 1920-luvun alussa ”uuden talouspolitiikan” aikaa. Pietarissa harjoitettiin pörssitoimintaa, ja suomalaiset liikemiehet vierailivat kaupungissa kauppamatkoillaan.

Joulukuun 22. päivä 1923 sattui olemaan lauantai. Yllättäen tuona päivänä Pietarin pankeissa ja pörssissä myytiin yli miljoonan markan arvosta suuria suomalaisia seteleitä, vuoden 1918 tuhatmarkkasia. Miljoonan silloisen markan nykyarvo on lähes 300 000 euroa.

Suomen Pietarin-konsulaatin sihteeri Paavo Pajula joutui töihin kesken joulunvieton. Hän lähetti Helsinkiin sähkeen, jossa kertoi, että suurten markkaerien myyjiä oli ryhdytty pidättämään jouluaattona.

Pörssissä seteleitä epäiltiin vääriksi, koska niitä kaupiteltiin niin halvalla. Neuvostoviranomaisia asia kiinnosti, sillä maan valtionpankki oli kärsinyt kaupoissa 900 000 markan tappion.

Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi GPU pidätti kaksi suomalaista setelikauppiasta, kommunisti Ilkka Luoman ja valokuvaaja Forsbergin, joka oli Suomessa ennenkin sekaantunut väärennyksiin. Pian kumpikin laskettiin kuitenkin vapaaksi.

Myöhemmin konsulaatti raportoi Helsinkiin, että pietarilaisten mielestä jutun alkuunpanijoita olivat suomalaiskommunistit. Setelit oli tehty Venäjällä Ruotsista tuoduilla laatoilla.

Konsulaatin viimeinen raportti setelijupakasta päivättiin 21. tammikuuta 1924. Samana päivänä V.I. Lenin kuoli Gorkissa.

Tutkinta etenee Suomessa

Suojelupoliisin edeltäjä Etsivä keskuspoliisi alkoi tutkia asiaa Suomessa. Mukana oli tuttu hahmo: pääosaston kuulustelija Urho Kekkonen.

Ensimmäiset tuhatmarkkaset löydettiin Helsingissä 27.12. Ensimmäinen epäilty otettiin kiinni itärajan lähellä uudenvuoden aattona. Naiselta takavarikoitiin 27 hankeen kätkettyä väärää seteliä. Niitä pulpahteli esiin myös Kivennavalla ja Terijoella. Seurasi uusia pidätyksiä.

Kovin massiivista levitys ei ollut. Vuodenvaihteessa Suomen Pankin hallussa oli 108 väärää seteliä. Toisaalta Etsivän keskuspoliisin tietojen mukaan neuvostoviranomaiset olivat pidättäneet Mainilan tienoilla kaksi saksalaista ja romanialaisen, joilla oli mukanaan kahden miljoonan markan arvosta vääriä seteleitä.

Suomen Pankki varoitti yleisöä.

”Etusivun oikealla puolella on väärissä seteleissä Mark-sanassa k-kirjain vaillinainen alareunassa.(…)”, väärennöstä kuvailtiin kiertokirjeessä.

”Sitä paitsi lähtee väärennetyistä seteleistä väri helposti pois lyijykynäkumilla.”

Taustavoima paljastuu

Etsivä keskuspoliisi sai kommunistilähteistä vahvistuksen olettamukselleen, että väärennyksen takana oli SKP.

Otto Ville Kuusinen ja Kullervo Manner olivat pitäneet hanketta vaarallisena, mutta keskuskomitea oli päättänyt ryhtyä siihen.

Keväällä 1923 SKP oli saanut luvan Kominterniltä. Ehtona oli, ettei rahoja levitettäisi Venäjällä eikä Suomessa. Niitä piti jael­la Saksassa ja Skandina­viassa.

Ehto ei siis toteutunut. Myös venäläispäättäjien koordinaatio jätti toivomisen varaa: bolševikkijohtajat eivät ilmeisesti informoineet rajaviranomaisia, koska nämä pidättivät rahakuriireita.

Jutun päätekijät olivat SKP:n perustajiin ja Leninin henkivartijoihin kuulunut Eino Rahja (1885-1936) ja Pietarissa pidätetty Ilkka Luoma.

Setelit oli tehty Pohjois-Inkerin Lempaalassa. Kun paikallinen GPU kiinnostui paikalle tuoduista suurista painokoneista, jotka oli rahoitettu hevoskaupoilla, Rahja uhkasi ampua GPU:n miehet.

Setelilaattojen tekijästä ei ole varmuutta. Erään lähteen mukaan se oli Forsberg, toisen lähteen mukaan taas toinen tunnettu väärentäjä Klingstén alias Hjalmar Soljo.

SKP:n operaatio meni siis plörinäksi. Neuvostoliiton valtionpankki kärsi suuren tappion, ja puolue hyötyi vääristä rahoista vain 15 000 markkaa, nykyrahassa noin 4 300 euroa. Niinpä politbyroo päätti lopettaa väärän rahan tekemisen.

Kaikesta huolimatta Rahja, Luoma ja Leo Laukki rupesivat valmistamaan seteleitä omaan laskuunsa ja hankkivat sitä varten paperia Skandinaviasta.

He jäivät kuitenkin kiinni. Talvella 1927 Rahja erotettiin keskuskomiteasta. Laukin ja Luoman tapaukset alistettiin Venäjän kommunistiselle puolueelle, koska he olivat sen jäseniä.

Jutussa on edelleen mysteerejä. Miksi väärentäjät tekivät poistumassa olleita vuoden 1918 seteleitä, kun Elie­l Saarisen suunnittelema malli 1922 oli jo käytössä?

Entä tähtäsikö SKP:n operaatio markan ja porvarillisen Suomen koko talouden horjuttamiseen?

Tuskinpa suunnittelijat olivat niin kunnianhimoisia. Itse asiassa toivoton sähläys panee epäilemään, että heillä ei ollut edes edellytyksiä miettiä niin monimutkaisia asioita.

Teksti perustuu ulkoministeriön apulaisosastopäällikön Pekka Säilän artikkeliin ”Väärä 1 000 mk 1918 – Nuoren tasavallan ulkopoliittinen mysteeri” (Numismaattinen aikakauslehti 4/1992) ja dosentti Tauno Saarelan artikkeliin ”Tuhatmarkkasia, miljoonia ruplia, dollareita. SKP:n tilinpäätös 1920-luvulta” (Vaikka voissa paistais?, WSOY 1998).

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran SK:ssa 34/2010.