Suomen leffateatterit taas myynnissä? Ostajaksi epäillään Bonnieria

Helsingin Tennispalatsi on Finnkinon. Kuva Vilja Vehkaoja / Lehtikuva.

Maaliskuussa 2011 mediakonserni Sanoma myi Finnkinon ruotsalaiselle Ratos-rahoitusyhtiölle. Kauppahintaa – 115,9 miljoonaa euroa – pidettiin korkeana.
Nyt elokuva-alalla uskotaan, että Finnkinon ostaa pian ruotsalainen mediajätti Bonnier.

Ratosin hallituksen puheenjohtaja Arne Karlsson on myös Bonnierin hallituksessa. Siihen, miksei Bonnier heti ostanut Finnkinoa, arvioidaan olevan kaksi syytä.

Bonnierilla ei välttämättä ollut varaa kahteen suurkauppaan. Se osti viime huhtikuussa WSOY:n. Ehkä olisi myös näyttänyt hurjalta, jos Bonnier olisi kahmaissut lähes samaan aikaan sekä WSOY:n että elokuva-alan suurimman yrityksen. Bonnier omistaa Suomessa myös MTV3 Median ja FS Filmin, joka on suurin elokuvien levitysyhtiö.

Finnkinolla on noin 70 prosentin osuus Suomen elokuvateatterien liikevaihdosta sekä omaa levitystoimintaa. Se edustaa Hollywood-studio Universalia Suomessa. Mikäli Finnkino päätyisi Bonnierille, jonka FS Film levittää Warner- ja Fox-studioiden elokuvat sekä kotimaisia tuotantoja ja muita hankintoja, Bonnierin osuus levityksestä nousisi jopa 50-60 prosenttiin.

Bonnierin omistamalla SF Biolla on Ruotsin elokuvateatteritoiminnasta lähes 70 prosentin osuus. Kun mukaan lisätään Svensk Bio, josta SF Bio omistaa 49 prosenttia, osuus kasvaa suurilla paikkakunnilla 95 prosenttiin.

Norjassa Bonnierin omistama SF Kino on suurin yksityinen ketju, ja se laajenee voimakkaasti.

Kuka päättää

Svensk Bion pääomistaja Peter Furnstam on tänä kesänä tullut Suomen elokuvateatterimarkkinoille. Hän on osakas Porvoon elokuvateatterissa, joka avattiin kesäkuussa. Teatterin toinen osakas on Bio Rex Cinemas, joka on Suomen toiseksi suurin elokuvateatteriketju.

“Tämä oli oivallinen tilaisuus, ja harkitsisin toiseenkin teatteriin osallistumista, jos mahdollisuus ilmaantuu”, Furnstam sanoo.

Svensk Biolla on Ruotsissa 17 prosentin markkinaosuus. Sillä on kymmenen salia myös Tanskassa.

Ruotsissa SF Biolla ja Svensk Biolla on käytännössä monopoli. Niillä on yhteinen varausjärjestelmäkin. Furnstam myös kuuluu SF Anytimen, Bonnier-konserniin kuuluvan nettivuokraamopalvelun hallitukseen.

Asiasta on tullut Ruotsissa kulttuuripoliittinen kysymys. Levittäjät ovat kertoneet huonoista sopimuksista ja uusista maksuista. Viimeksi joulukuussa pohdittiin SF Bion asemaa, kun palkittu ohjaaja Måns Månsson ei saanut uutta elokuvaansa lainkaan ketjun teattereihin. Heräsi kysymys, kuka päättää elokuvakulttuurista.

Suomessa Finnkinolla on määräävä markkina-asema. Helsingissä, Tampereella ja Turussa sillä on 58 salia ja yli 11 000 istumapaikkaa.

Muilla yrityksillä on Tampereella 129 paikan Niagara ja Helsingissä 162 paikan Kino Engel, eikä mitään muuta.

Rahoitus vaikeutunut

Elokuvateatterit eivät ole auringonlaskun ala, vaikka sellaista on väitetty. Tilastojen perusteella voidaan ennustaa, että tänä vuonna ylitetään kahdeksan miljoonan katsojan raja ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1983. Syitä on kaksi.

Ensimmäinen on digitalisointi. Kun elokuvat esitetään nyt digitaalikopiona kovalevyiltä erityisessä DCP-muodossa, ei tarvita tuhansien eurojen hintaisia ja raskaita filmikopioita. Kiinnostava uutuus saadaan ensi-iltaan kaikkiin teatterisaleihin, joihin se halutaan. Kopiomäärät ovat kaksin- jopa kolminkertaistuneet.

Toinen syy on yksinkertainen: kiinnostavia uutuuksia on paljon. Monista suosituista elokuvasarjoista, kuten Bond-sarjasta ja Ice Age -animaatiosta, nähdään uudet osat. Lisäksi on varmoja hittejä, kuten Puhdistuksen elokuvaversio ja Hobitti.

Elokuvatuottaja Markus Selinin mukaan Finnkino on kiristämässä sopimuksia.

“En hyväksy Finnkinon uusia vuokrasopimuksia. Kotimainen elokuva ei ole koskaan ollut näin hankalassa rahoitustilanteessa, kun Yle ostaa aiempaa vähemmän ja kaupalliset kanavat ovat hyvin varovaisia.”

Selin sanoo, että Finnkinoa pannaan selvästi myyntikuntoon. Viime vuonna lanseerattiin virtual print fee -lisämaksu, jonka perusteluna oli elokuvateatterien digitalisointi.

“En ymmärrä, miksi me maksamme laitteet, jotka eivät tule meidän omistukseemme. Finnkino tekee enemmän voittoa kuin koskaan”, Selin sanoo.

Kaikki alan levittäjät ovat täysin riippuvaisia Finnkinosta. Asiaa ei heidän puoleltaan uskalleta kommentoida.

Pannaanko Finnkinoa myyntikuntoon? Talousjohtaja Vesa Aittomäki toteaa, että Finnkinon omistaa sijoitusyhtiö.

“Pääomasijoitusyhtiöiden toimintaan kuuluu, että niiden hankkimat yritykset aikanaan realisoidaan. Toimintastrategiaamme ei ole vaikuttanut se, että Ratos osti Finnkinon.”

Elokuva on taiteellis-teollinen ala. Kotimaisen elokuvan tukemisen taustalla on ajatus kulttuurin tukemisesta.

Tästä syystä Suomen elokuvasäätiö on osallistunut Finnkinonkin salien digitalisoimiseen. Alalla eivät perinteisesti päde ainoastaan kovan tulosvastuullisuuden säännöt, ja useimpien elokuvien menestys on vaikeasti ennustettavissa.

“Kopiomäärien kasvu on lisännyt hittien katsojalukuja. Samalla elokuvan elinkaari lyhenee. Jos kyseessä ei ole ryntäyselokuva, on hyvin vähän mahdollisuuksia menestyä. Virtual print feen vuoksi varsinainen voittaja on aina Finnkino”, Selin sanoo.

Alalla älähdettiin, kun Finnkinon toimitusjohtaja Liisi Jauho yllättäen perui tulonsa elokuva-alan yhteenliittymän Filmikamarin kesäkokoukseen.

“Hän pakoilee meitä”, toteaa levityshenkilö, joka ei halua nimeään julki. Jauho on Filmikamarin varapuheenjohtaja.

Elokuvan kolme porrasta

Elokuva-ala toimii kaikissa länsimaissa kolmella tasolla.

Tuottajat tekevät tuotteen, elokuvan. Kyseessä voi olla suomalainen elokuvatuottaja, Hollywood-studio tai vaikkapa ranskalainen draamatuottaja.

Levitys- tai maahantuontiyhtiö järjestää elokuvateatterilevityksen sekä julkaisee myöhemmin dvd:n ja useissa tapauksissa myös myy elokuvan televisiokanavalle ja esimerkiksi nettivuokraamoon. Levitysyhtiön vastuulla on markkinointi. Monikansallisilla Hollywood-tuottajilla on omat levitystoimistonsa kussakin maassa. Niissä suunnitellaan paikallisiin oloihin sopiva markkinointi.

Elokuvateatteri tai teatteriketju valitsee levitysyhtiön tarjonnasta elokuvat ohjelmistoonsa. Lipputulot jakavat teatteriomistaja ja levittäjä, joka edelleen välittää tuottajalle osuutensa. Suomessa noin kolmannes lipun hinnasta on perinteisesti palautunut tuottajalle.