Suomen kansantalous tulevaisuudessa: tahmeaa ja hiipuvaa
Suomen pankki ennustaa hidasta kasvua.
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen infossa, joka käsitteli Suomen Pankin talousennustetta vuosille 2010-2012, Helsingissä 23. maaliskuuta 2010. Kuva Mikko Stig / Lehtikuva
Tahmeaa ja hiipuvaa. Näin Suomen Pankki kuvaa Suomen kansantalouden näköaloja. Kuluva ja kaksi seuraavaa vuotta ovat niin hitaan kasvun aikaa, että Suomen kokonaistuotanto jää selvästi vuoden 2008 tason alapuolelle.
Hyvä uutinen on se, että kokonaistuotannon supistuminen on pysähtynyt. Työttömyyskin on jäänyt odotettua pienemmäksi. Eläkkeelle menijöitä on enemmän kuin työmarkkinoille tulijoita, silti työttömyysprosentti pysyy ainakin lähivuodet yhdeksän prosentin tuntumassa.
Maailmantalouden kasvun odotetaan elpyvän lähivuosina, mutta nousu jää maantieteellisesti epätasaiseksi. Suomen vienti ei pysy maailman kasvuvauhdissa. Viime vuonna vienti romahti neljänneksen, eikä paluuta kriisiä edeltäneelle tasolle ole näköpiirissä.
Viennin näkymiä sumentaa Suomen kilpailukyvyn heikkeneminen. Se johtuu sekä palkkojen kilpailijamaita nopeammasta kohoamisesta että tuottavuuden laskusta. Viennin kasvumahdollisuuksia syövät myös maailman tuotantorakenteissa tapahtuvat muutokset.
Kilpailukykyä voi palauttaa niin sanotulla sisäisellä devalvaatiolla eli palkkojen alentamisella. Siitä Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ei kuitenkaan halua puhua.
”Sitä kilpailukyvyn menetystä, joka tapahtui vuosien 2007-2009 aikana, on joka tapauksessa vaikea palauttaa”, Liikanen arvioi.
Keskuspankki on hahmottanut kolme vaihtoehtoista kehityskulkua Suomelle. Ne ovat hiipuva, sinnittelevä ja uudistuva Suomi.
”Hiipuva Suomi on synkkä, mutta täysin mahdollinen kuva”, Liikanen varoittaa.
Siinä työurat eivät pitene eikä palkanmuodostuksessa oteta huomioon talouden tilaa. Julkinen velkaantuminen jatkuu ja talouden vakauttamiseen joudutaan pakkoraossa.
Sinnittelevässä Suomessa työurien pidentäminen jää tavoitteista. Suomen Pankki ei tosin kerro, mitkä ne tavoitteet ovat. Julkisen talouden vakauttaminen tehdään korottamalla veroja ja leikkaamalla palveluita, mutta merkittävät rakenneuudistukset jäävät tekemättä.
Palkankorotukset jatkuvat kilpailijoiden kanssa samaan tahtiin. Silloin Suomi ei saa menettämäänsä kilpailukykyä takaisin, ja laman menetykset jäävät pysyviksi.
Uudistuva Suomi sen sijaan käy talouden rakenteisiin käsiksi ennakkoluulottomasti, työuria pidennetään alusta ja lopusta.
Julkinen talous ja sen tuottavuus pelastetaan kestävälle pohjalle. Suomen kilpailukyky varmistetaan sillä, että yhteinen palkka-ankkuri ja paikallinen sopiminen ovat palkankorotusten lähtökohtina.