Suomen ja Ruotsin sijoitettava pysyvästi joukkoja toistensa maaperälle, vaativat maiden entiset puolustusministerit

SK julkaisee entisten puolustusministereiden mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan.

nostot
Teksti
Jan-Erik Enestam Björn Von Sydow

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suomen puolustusministeriä vuosina 1999–2003 toiminut Jan-Erik Enestam ja Ruotsin puolustusministerinä 1997–2002 toiminut Björn von Sydow vaativat kirjoituksessaan maiden välisen sotilasyhteistyön voimakasta tiivistämistä. Heidän mielestään maiden tulisi sijoittaa pysyvästi joukkoja toistensa maaperälle. SK julkaisee tekstin kokonaisuudessaan. Ruotsissa Svenska Dagbladet -lehti julkaisi mielipidekirjoituksen 22. tammikuuta. 

 

Venäjän joukkojen lisääminen Ukrainan rajalle ja vaatimukset, että Nato ei laajene sen lähialueille, ovat ristiriidassa eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen kanssa. Ruotsi ja Suomi ovat ryhtyneet toimenpiteisiin ja ovat päättäväisesti puolustaneet oikeuksiaan tehdä itsenäisesti turvallisuuspoliittisia valintojaan. Venäjän toiminta vahvistaa käsitystämme siitä, että Ruotsin ja Suomen täytyy jatkaa yhteistyön syventämistä. Haluamme tällä kirjoituksella osoittaa syventämisen seuraavat askeleet.

Kun olimme maidemme puolustusministereitä, meillä oli aktiivista vuoropuhelua ja toimimme läheisesti yhteistyössä siitä huolimatta, että Ruotsi ja Suomi tekivät 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tekivät hyvin erilaiset arviot lähialueidemme turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Venäjän toimet Georgiassa, Krimin haltuunotto ja toimet itäisessä Ukrainassa olivat samansuuntaisia turvallisuuspoliittisesta tilanteesta tekemiemme arvioiden kanssa.

Ruotsi ja Suomi tarvitsevat toisiaan. Tämä ei koske vain Hanaholmen-aloitteen käsittelemää kriisivalmiutta ja siviilipuolustusta, vaan tarvetta on tiiviille yhteistyölle maanpuolustuksen kaikilla osa-alueilla.

Kun Suomi äskettäin julkaisi uuden puolustuspoliittisen arvionsa, Suomen puolustusministeri Antti Kaikkonen arvioi eduskunnalle antamassaan selonteossa: ”Ruotsilla on vahva asema Suomen läheisimpänä kahdenvälisenä kumppanina. Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa tähtää Itämeren alueen turvallisuuden sekä Suomen ja Ruotsin puolustuksen vahvistamiseen. Puolustusyhteistyö kattaa rauhan ajan, kriisiajan, konfliktit ja sodan ajan.

Lisäksi selonteossa todetaan, ettei puolustusyhteistyön syventämiselle ole ennakkoon asetettuja esteitä.

Ruotsin hallitus taas kirjoittaa esityksessään Ruotsin valtiopäiville yhteistyöstä Suomen kanssa seuraavasti: ”Puolustusyhteistyö Suomen kanssa on erikoisasemassa, ja sitä syvennetään entisestään. Yhteistyö Suomen kanssa kattaa myös kunkin maan alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen liittyvät suunnitelmat ja valmistelut.”

Ruotsin hallituksen mukaan yhteistyö Suomen kanssa on Ruotsin pitkäaikaisin puolustusyhteistyö.

 

Hanaholmen-aloite ja yhteinen puolustussuunnittelu sitovat maitamme yhä tiiviimmin yhteen puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa ympäristössä, johon sekä Suomen että Ruotsin on sopeuduttava.

Liittoumattomina maina meidän on huolehdittava suhteistamme Venäjään, kasvavista jännitteistä arktisella alueella (jotka ovat osittain ilmastonmuutoksen aikaansaamia), EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittisesta kehityksestä sekä yhä monimutkaisemmiksi kehittyvistä transatlanttisista suhteista.

Ne ovat suuria haasteita pienille valtioille, ja yhdessä saamme enemmän aikaan maidemme turvallisuuden ja vakauden hyväksi. Meillä ei kuitenkaan pidä olla harhakuvitelmia siitä, mitkä ovat Ruotsin ja Suomen sotilaalliset mahdollisuudet ydinaseilla varustautunutta suurvaltaa vastaan. Maillamme täytyy olla tukenaan yksi tai useampi suurvalta.

 

Kaikenlaisia konflikteja koskevan sotilaallisen suunnittelun alalla on tehty tärkeitä päätöksiä. Luomme puolustusvoimillemme osittain yhteisen materiaalijärjestelmän, joka antaa paremmat edellytykset tuottaa yhdessä merkittävä sotilaallinen vaikutus.

Entisinä puolustusministereinä haluamme korostaa tämän kehityksen merkitystä. Vararesurssien ja huoltokapasiteetin kasvattaminen parantavat edellytyksiä torjua vihollinen taistelukentällä, mikäli maat joutuisivat taistelemaan rinta rinnan hyökkääjää vastaan.

Historiallisista syistä Suomessa vallitsee vahvana ajatus siitä, että Suomea puolustaa vain Suomi. Tämä sama lähtökohta on useimmilla muillakin mailla sen tilanteen varalta, että uhkakuva toteutuu ja maan on puolustauduttava vieraan vallan hyökkäystä vastaan.

Vaikka Ruotsi toisessa maailmansodassa asettui Suomen kannalle ja vaikka Ruotsin hallitus toimitti Suomelle runsaasti sotilaallista materiaalia sodassa Neuvostoliittoa vastaan, Ruotsi kuitenkin osallistui taisteluihin Suomen maaperällä vain vapaaehtoisilla joukoilla. Nyt kun olemme ottaneet uuden askeleen Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön syventämisessä, kysymykseen Ruotsin tulosta avuksi Suomen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi on saatava vastaukseksi muutakin kuin vain sanoja.

 

Tältä pohjalta olemme tulleet siihen tulokseen, että seuraavan askeleen kahdenvälisen puolustusyhteistyömme syventämisessä on oltava jotakin konkreettista. Nyt on korkea aika kummankin maan sijoittaa pysyvästi henkilöstöä ja joukko-osastoja naapurimaan alueelle ja kouluttaa niitä siellä.

Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Arvidsjaurin rykmentti ja Sodankylän jääkäriprikaati kouluttaisivat komppanian toistensa varuskunnissa. Suomalaiset Ruotsissa ja ruotsalaiset Suomessa. Vastaavaa voitaisiin tehdä myös ruotsalaisen Bergan amfibiopataljoonan ja Uudenmaan prikaatin vastaavan joukkoyksikön välillä. Samalla tavalla voisivat ilmavoimat luoda kummassakin maassa toimintaa eri lennostojen välillä.

Kun suunnittelemme, koulutamme ja harjoittelemme yhdessä kummassakin maassa, luomme jo rauhan aikana yhteyden, joka jatkossa myös pitää meidät yhdessä, jos Ruotsi tai Suomi joutuu hyökkäyksen kohteeksi.

Meillä on vain voitettavaa siinä, että jo nyt laajan ja hyvin toimivan puolustusyhteistyömme kehittämistä ja syventämistä jatketaan, sillä se edesauttaa koko alueen turvallisuutta ja vakautta.