Toivotaan, toivotaan
Vanhuspalvelut eivät näytä olevan puolueille oikeasti tärkeitä, professori sanoo.
Säästöt olivat yksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen julkilausutuista tavoitteista, mutta nyt hallituspuolueet näyttävät kääntäneen kelkkansa ainakin vanhuspalvelujen suhteen.
Vielä vuosi sitten hallituspuolueet katsoivat, että sote-kustannusten kasvua voisi hillitä yhteensä kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä. Luvut perustuivat Nordic Healthcare Groupin hallituskauden alkupuolella laatimiin laskelmiin. Vanhuspalveluiden osuus summasta oli noin 900 miljoonaa euroa.
Suomen Kuvalehti teki nykyisten eduskuntapuolueiden johtajille kyselyn vanhuspalveluista. Sen perusteella näyttäisi siltä, että säästöjen sijaan hallituspuolueet haluaisivat pikemminkin lisätä vanhuspalveluiden menoja. Epäselvää on, millainen vaikutus perääntymisellä on säästötavoitteen kokonaissummaan.
Näin vastauksia tulkitsee Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger, joka johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikköä.
”Joka tapauksessa hallituspuolueet ovat ottaneet asiassa jopa kaksi askelta eteenpäin. Ei nähdä säästöpotentiaalia, mutta nykytasonkaan ei nähdä riittävän.”
Kaikki puolueet kokoomusta lukuun ottamatta sitoutuivat panostamaan vanhuspalveluihin vuosittain vähintään 200 miljoonaa euroa nykyistä enemmän. Summa vastaa alinta hinta-arviota 0,7 hoitajan mitoituksen toteuttamisesta.
Kuitenkin myös kokoomus totesi, että vanhuspalveluihin on käytettävä rahaa nykyistä enemmän ja että palvelujen laatua on nostettava.
RahoitusKEINOT nakertavat uusien lupauksien uskottavuutta, Kröger sanoo.
”Vastaukset ovat ’toivotaan, toivotaan’ -osastoa. Näin heikot vastaukset rahoituksen suhteen syövät lupaukset.”
Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset olivat puolueista ainoat, jotka kannattavat kyselyssä vuotuista miljardin euron korotusta vanhuspalveluiden rahoitukseen.
Sellainen summa vaadittaisiin, jotta Suomi käyttäisi palveluihin yhtä paljon rahaa kuin Ruotsi suhteessa kansantalouden kokoon.
Kröger ei kuitenkaan pidä uskottavana, että menojen lisäys onnistuttaisiin kattamaan perussuomalaisten esittämällä tavalla eli leikkaamalla turvapaikanhakijoiden vastaanottoon ja kotouttamiseen käytettävistä rahoista.
Kristillisdemokraatit puolestaan laskee työllisyysasteen nousun varaan. Sen tuomiin tuloihin tukeutuvat myös muut puolueet, vaikka niiden lupaama lisäpanostus on pienempi.
”Kuin perhe päättäisi, että ostamme ruokaa ensi vuonna sillä ehdolla, että saamme palkankorotuksia. Jos vanhuspalvelut laitetaan kuntoon ainoastaan siinä tapauksessa, että työllisyysaste nousee, se tarkoittaa, ettei asia oikeasti ole tärkeä.”
Epäuskottavien ratkaisujen sarjaan Kröger laskee myös leikkaukset yritystuista, sillä nykyinenkään eduskunta ei tässä tehtävässä onnistunut.
Vastausten valossa näyttäisi Krögerin mukaan siltä, että ensi hallituskaudella Suomeen perustetaan vanhusasiavaltuutetun virka. Sitä kannattavat keskusta, kristillisdemokraatit, Rkp, Sdp ja vihreät. Professori katsoo, että asiassa on havaittavissa selkeä muutos.
”Ei ole kauan siitä, kun kaikki puolueet ovat sen tyrmänneet.”
Professori katsoo, että vanhusasiavaltuutettu olisi tarpeellinen linkki päätöksentekijöiden ja esimerkiksi omaishoitajien sekä muiden sidosryhmien välillä.
Demarit laskevat, että viran perustamisesta koituisi 100 000 euron kustannukset. Esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun toimintamenot olivat vuonna 2017 noin 600 000 euroa.
”Se olisi aika halpa virasto”, Kröger kommentoi.
Kyselyn perusteella kaikki puolueet paitsi perussuomalaiset palkkaisivat myös lisää henkilöstöä vanhuspalvelujen valvontaan joko alueelliselle tai valtakunnalliselle tasolle.
Professori pitää esiin tulleiden ongelmien valossa selvänä, että lisää valvontaresursseja tarvitaan.
”Toisaalta ei ole järkeä rakentaa kovin massiivista valvontaorganisaatiota. Esimerkiksi Britanniassa on hyvin laaja hoivan valvontakomissio, ja silti siellä esiintyy runsaasti ongelmia.”
Ammattiliitto Superin puheenjohtaja Silja Paavola harmittelee, että kyselyn perusteella kokoomus ei lopulta sitoudu lakiin kirjattavaan hoitajamitoitukseen – eikä 200 miljoonan euron lisärahoitukseen. Kaikki muut puolueet ovat valmiit kirjaamaan 0,7 hoitajan mitoituksen lakiin.
Kristillisiä, perussuomalaisia ja kokoomusta lukuun ottamatta puolueet myös määrittelisivät hoitajan tehtävän siten, että hoitajavahvuuteen ei voitaisi laskea esimerkiksi siivouksesta ja ruoanlaitosta vastaavaa avustavaa henkilöstöä.
Kannatusta ei kuitenkaan kerännyt vaihtoehto, että laki myös määrittelisi 0,1 henkilön vähimmäismitoituksen avustaville tehtäville. Tätä määrää Valvira ja aluehallintovirastot ovat aiemmin edellyttäneet ympärivuorokautisessa hoivassa.
Paavola pitää erikoisena, että ainoastaan Sdp sitoutui ehdotukseen.
”Tässä on selkeä ristiriita.”
Osaavan hoitohenkilökunnan takaamiseksi poliitikot puolueväriin katsomatta kouluttaisivat pikaisesti ”vähintään 4 500 lähihoitajaa” lisää.
Paavolan mukaan asia ei ole yksinkertainen. Hänen mukaansa jo nyt nuorisokoulutuksessa lähiopetusta ja teoriatunteja on vain minimimäärä.
”Mistä siis opettajia lisää?” Paavola kysyy.
Keskeisempi ongelma Paavolan mukaan on, että alalle kouluttautuneet siirtyvät muihin tehtäviin. Liiton laskujen mukaan reservissä on kymmeniä tuhansia hoiva-alan ammattilaisia.
”Osa heistä saattaa hyvinkin olla kiinnostunut paluusta, jos työnkuva, kuormitus ja tietenkin palkkaus saadaan kuntoon.”