Petteri Orpo: Tästä syystä hallitus ajautui sote-solmuun

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallituksella on edessä ratkaisun hetket sote-uudistuksensa kanssa, sanoo kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo.

”Emme voi tuoda eduskuntaan lakiesitystä, joka olisi perustuslain näkökulmasta vakavasti ongelmallinen. On kiire löytää toimivia ratkaisuja ja näiden ratkaisujen löytyminen on hallituspuolueiden vastuulla.”

Suomen Kuvalehti kertoi torstaina 6. maaliskuuta, että elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) on noussut puolueessaan hiljaisesti keskeiseen asemaan hallituksen sote-solmun ratkaisijana.

Samana päivänä Yle Uutiset paljasti, että Kataisen hallituksen virallisen sote-mallin taustalla valmistelussa on todennäköisesti toinenkin malli: viiteen yliopistosairaalaan eli ns. erityisvastuualueisiin tukeutuva malli, jossa koko erikoissairaanhoito keskitettäisiin näille viidelle erva-alueelle, mutta kunnat saisivat järjestää jatkossakin perusterveydenhuollon.

Perjantaina 7. maaliskuuta Helsingin Sanomat uutisoi, että kokoomuksessa valmisteltaisiin Vapaavuoren johdolla tällaista erva-mallia. Palapeli oli jokseenkin valmis.

 

Tämän viikonvaihteen ajan Petteri Orpo ja Jan Vapaavuori ovat olleet tavoiteltuja miehiä. Orpo on kommentoinut asiaa lyhyesti lähinnä tiedotteella ja muutamalla lyhyellä haastattelulla. Vapaavuori on ollut vieläkin niukkasanaisempi.

Petteri Orpoa luonnehditaan mandaattinsa puolesta Kataisen hallituksen sekä kokoomuksen eduskuntaryhmän ”viralliseksi selittäjäksi”.

Orpo naurahtaa luonnehdinnalle, mutta myöntää, että päähallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajalla ei ole varaa ”musta-tuntuu” -lausuntoihin.

 

Mistä kokoomuksen sote-suunnitelmissa on siis kyse?

Petteri Orpo kuvailee kunta- ja sote-uudistuksia hallituksen hankalimmiksi rasteiksi. Kuntauudistusta on rasittanut alusta alkaen se, että sote-ratkaisusta on jouduttu vääntämään poikkeuksellisen pitkään.

”Jo hallituskauden alkutaipaleella olisi pitänyt saada sellaisia sote-linjauksia, että kunnat olisivat voineet lähteä kuntauudistukseen luottavaisin mielin. Olemme yhä tilanteessa, jossa kunnilla ei ole vieläkään täyttä varmuutta sote-ratkaisusta. Hallitustaivalta on takana jo lähes kolme vuotta.”

Orpo sanoo kokoomuksen tiedostavan, että sote-järjestämislakiesityksessä – ja kehyskuntien pakkoliitoksia koskevassa lakiesityksessä – on elementtejä, jotka ovat ongelmallisia perustuslain näkökulmasta.

”Iso kysymys on, kuinka sote-järjestämislakiesityksen keskeisiä elementtejä voidaan korjata lain toiminnallisten tavoitteiden kärsimättä”, Orpo muotoilee sanansa.

Jos siis korjataan hallinnon rakenteisiin – vastuukuntamalliin – liittyviä perustuslaillisia ongelmia, ollaanko kauempana sote-palveluiden sisällöllisistä tavoitteista?

Kokoomuksen puoluehallitus tarttui näihin ongelmiin entistä tiukemmin viime joulukuussa. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori nimitettiin puolueen kunta- ja sote-työryhmän vastuulliseksi vetäjäksi.

”Jan Vapaavuori on juristi ja kokenut kuntapäättäjä – ja hän on tähän asti pysytellyt riittävällä etäisyydellä näistä uudistuksista kyetäkseen arvioimaan asioita tarvittaessa vielä uusistakin tulokulmista”, Orpo luettelee.

Tässä siis vastaus kysymykseen, miksi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori.

 

Kysymykseen, millaisia ”malleja” ryhmässä on käsitelty, Orpo ei halua vastata. Sen sijaan työryhmän tehtävää hän valottaa mielellään.

”Kysymys on nyt oikeasti siitä, että hallituksen sote-uudistukselta alkaa loppua aika, ja jokainen hallituspuolue joutuu pohtimaan keskuudessaan, miten näitä sote-lakiesitykseen liittyviä ongelmia korjataan ja saadaanko yksittäisiä kohtia korjaamalla ehyt ja toimiva laki, joka täyttäisi sille asetetut tavoitteet.”

Orpon mukaan pelissä on niin paljon kansalaisten terveyspalvelujen sekä julkisen talouden tasapainottamisen kannalta, ettei hallitus voi enää nostaa käsiään pystyyn.

”Sote-uudistuksen merkitys on miljardiluokan kysymys, mitä tulee julkisen talouden kestävyysvajeen sopeuttamiseen. Tarvitsemme tehokkaat rakenteet sosiaali- ja terveydenhuoltoon, eikä erikoissairaanhoitoa saa päästää pirstaloitumaan.”

Vapaavuori on käytännössä puolueensa tämänhetkinen ykkösvaikuttaja kunta- ja sote-linjauksien luotsina.

”Avaimet tähän ratkaisuun on peruspalveluministeri Susanna Huovisella. Vapaavuorella ei ole virallista roolia hallituksen kunta- ja sote-uudistuksissa, mutta kokoomuksen sisällä on”, Orpo kiteyttää Vapaavuoren roolin.

 

Mutta kuinka sote-uudistus päätyi tällaiseen solmuun, että kokoomuksessa Vapaavuori on kutsuttu hätiin?

Sote-lakiesityksen ongelmallisten linjausten väitetään syntyneen keväällä 2013 Petteri Orpon johtamassa koordinaatioryhmässä, jossa istuivat hallituspuolueiden sote-kysymyksiin vihkiytyneet kansanedustajat. Ja tuloksena oli siis perustuslain kannalta ongelmakimppu.

Mutta: eivät linjaukset syntyneet Petteri Orpon ryhmässä.

Kevään 2013 kehysriihessä hallitussekstetti löi päälinjat lukkoon. Sote-laille asetettiin paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallisia ja hallinnollisia tavoitteita, myös yksi tavoite alan substanssin ulkopuolelta: sote-hallintomallin tuli edistää kuntaliitoksia.

Usko siihen, että linjaukset olisivat kirjoitettavissa toimivaksi laiksi, oli vielä tuolloin luja. Näin Petteri Orpon työryhmän kädet sidottiin tiukasti jo ennen kuin työryhmä oli syntynytkään – ja myöhemmin työryhmä sai linjaukset nimiinsä, vaikka liikkumavaraa ei juuri ollut.

 

Suomen Kuvalehti on seurannut sote-järjestämislakiin liittyviä perustuslaillisia koukeroita pitkälti toista vuotta.

Lukuisien haastattelujen ja taustakeskustelujen pohjalta on muodostunut kuva, jonka mukaan Orpon työryhmän kansanedustajajäsenet luottivat keskeisen asiantuntijan sanaan siitä, että lakiesitys ei törmää perustuslaillisiin ongelmiin.

Tänään Orpo myöntää, että jos laki vietäisiin nykyisenlaisessa muodossa perustuslakivaliokuntaan, se todennäköisesti törmäisi.

Yllättäen kaikki perustuslailliset ongelmat liittyvät lain niihin elementteihin, joilla yritettiin vauhdittaa kuntaliitoksia: vastuukuntamalliin – ja pienten kuntien sekä kaupunkiseutujen kehyskuntien asemaan vastuukuntamallissa.

Orpo puntaroi sanomisiaan. Hän ei myönnä eikä kiistä toimittajan väittämää siitä, että työryhmän jäsenille annettiin liian optimistinen kuva lakiesityksen perustuslainmukaisuudesta.

”Näin jälkiviisaasti voin vain sanoa, että jos olisimme tienneet, millainen perustuslaillinen pohdinta linjauksista käynnistyy, emme varmaankaan olisi tuoneet esitystä tässä muodossa. Tiesimme, että joitakin ongelmia on, mutta emme tienneet niiden suuruusluokkaa.”

Petteri Orpo korostaa, että kaikkien hallituspuolueiden on pikaisesti pohdittava sote-järjestämislain edellytykset huolella: missä määrin laki on korjattavissa niin, että sen tavoitteet eivät kärsi – vai onko kysymykseen haettava myös uusia tulokulmia.

”Näitä kysymyksiä olemme pyörittäneet kokoomuksen sisällä Vapaavuoren johdolla muutaman kuukauden. Kuntien lausunnot sote-järjestämislakiesityksestä tulevat 13. maaliskuuta mennessä ja sen jälkeen olemme tilanteessa, jossa on tehtävä ratkaisuja – ja ratkaisujen on oltava toimivia.”

Orpo muistuttaa, että hallituksen pitäisi saada aikaan laki, joka turvaa kansalaisten sote-palvelut ja samanaikaisesti tehostaa rahoituksen ja palveluiden ohjaamista.

”Lakiesityksen pitäisi olla sellainen, että sen kanssa voitaisiin elää vaalikausien yli. Myös sellainen, että oppositio voisi yhtyä esitykseen.”

 

Hallituksella on tuulinen kevät.

Edessä ovat julkisen talouden sopeuttamispäätökset, sote-uudistuksen saattaminen säälliseen päiväjärjestykseen – ja hallituspuolueiden yhtenäisyyttä koetteleva kehyskuntien pakkoliitoslakiesitys.

Jan Vapaavuori totesi hiljattain Helsingin Sanomien haastattelussa, että ei olisi perustuslaillista estettä vetää lakiesitystä pois ennen kuin se etenee eduskuntaan.

Tähän asiaan Petteri Orpo ei halua ottaa kantaa.

”En voi sanoa tässä ja nyt yhtään mitään. Tämä kysymys on aidosti vaikea hallituksen ja hallitusryhmien sisällä. Katsotaan, mihin ratkaisuun päädytään.”

Orpo haluaa, että Vapaavuoren työryhmä saa yhä edelleen rauhassa valmistautua kunta- ja sote-linjauksien arviointiin. Orpo toivoo, että hallituskumppanit kukin tykönänsä pohtisivat vakavasti samoja kysymyksiä.

”Tässä se oli, enempää sanottavaa minulla ei nyt ole.”