Hillopurkilla

Purkissa on 80 euroa pieninä kolikoina. Petteri Orpo saa tehtävän. Hänen pitää poimia siitä vähintään 20 euroa. Se voi kuulostaa helpolta.

politiikka
Teksti
Vappu Kaarenoja
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Grafiikka
Hannu Kyyriäinen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Altavastaajan asema on parhaimmillaan miellyttävä. On vain voitettavaa, odotuksia ylitettävänä.

Petteri Orpo ei ole altavastaaja. Hän on toden­näköisin seuraava pää­mi­nisteri, mutta jos kokoomuksen puoluetoimistolta kysyttäisiin, tässä jutussa ei sanottaisi sitä.

Orpon haastattelua sovittaessa puoluetoimistolta esitetään toive, että tämänkaltaisten ennustusten kanssa oltaisiin varovaisia. Muistutetaan, että puolueen puheenjohtajalla on huonoa kokemusta median etukäteisestä pääministeröinnistä. Viime eduskuntavaaleissa se johti pettymykseen.

Huhtikuussa, kun Ykkösaamu-ohjelmassa kysyttiin Orpolta mahdollisesta pääministeriydestä, tämä vastasi: ”Haluan korostaa, että en pidä siitä, että mennään asioiden edelle.” ”Minä jos kuka tiedän, että vajaa vuosi tuleviin eduskuntavaaleihin on pitkä aika.”

Kymmenen kuukautta ennen viime eduskuntavaaleja kokoomus oli mielipidemittausten ykkönen. Sitten Sdp meni ohi.

Ihminen ei ole desimaali, Orpo sanoi 0,7-hoitajamitoituksesta, ja hävisi vaalit 0,7 prosenttiyksikön erolla Sdp:hen.

Seuraavan hallituksen ”iso projekti” on sosiaaliturvauudistus, Petteri Orpo sanoo.

Enää eduskuntavaaleihin ei ole niin pitkä aika, alle kuusi kuukautta. Kuluvana vuonna Yle ja Helsingin Sanomat ovat teettäneet yhteensä 17 kyselyä eduskuntavaaliäänestämisestä. Niissä kokoomukselle on mitattu keskimäärin 23,7 prosentin suosio.

Jos tämä kannatus toteutuisi huhtikuussa, se olisi puolueen paras eduskuntavaalitulos koskaan.

Toistaiseksi paras on vuodelta 1987, kun ääniosuus oli 23,1 prosenttia. Puolue sai ensimmäistä kertaa yli 50 kansanedustajaa.

Tuohon aikaan Petteri Orpo oli köyliöläinen lukiolainen. Hän iloitsi kokoomuksen voitosta, vaikkei ollut vielä itse puolueessa. Isä oli kokoomuksen kunnanvaltuutettu.

Lukion jälkeen Orpo opiskeli taloustiedettä Turussa. Työskenteli Varsinais-Suomen kokoomuksen toiminnanjohtajana, Ville Itälän erityisavustajana, sitten apulaispuoluesihteerinä. Eduskunta oli jo tuttu talo, kun hänet valittiin kansanedustajaksi vuonna 2007. Silloin kokoomus ylsi toista kertaa 50 kansanedustajan rajaan.

Ensi keväänä raja voisi rikkoutua kolmannen kerran, laskee Jukka Manninen. Hän on ahkera pyörittelemään mielipidemittausten numeroita. Tekee sitä osin työkseen, osin vanhasta tottumuksesta. Hän on kokoomuksen entinen suunnittelupäällikkö, nyt Ellun kanat -viestintätoimiston johtaja.

”Jos vaalitulos on näissä lukemissa, se tietää kokoomukselle massiivista kannatusta muun muassa Helsingissä ja Uudellamaalla. Se tarkoittaa, että kokoomus tulee repimään täältä tosi suuren määrän paikkoja”, Manninen sanoo.

Helsinkiläisiä kokoomusedustajia on nyt viisi, mutta vaalien jälkeen voisi olla jopa kahdeksan, hän arvioi.

Koskaan ei toki ole liian myöhäistä menettää johtoasemaa. Tilanne kaksi kuukautta ennen vaaleja 2007: Sdp oli suosituin 1,6 prosenttiyksikön erolla. Vaaleissa keskusta meni ohi.

Kuukautta ennen vaaleja 2003: Sdp johti 1,9 prosenttiyksiköllä. Keskusta voitti.

Noiden vaalien alla mittausten ykkönen oli tosin vaihdellut vähän väliä. Nyt kokoomus on johtanut yhtäjaksoisesti lähes puolitoista vuotta.

”Kun katsoo gallupeja, kannatustilanne näyttää vakaalta”, Manninen sanoo.

Ylen lokakuun mittauksessa kokoomus oli 4,9 prosenttiyksikköä suositumpi kuin Sdp. Jos vertaa puolueiden kannatusten keskiarvoja tältä vuodelta, ero on 4,5 prosenttiyksikköä.

Noni”, Petteri Orpo sanoo astellessaan puoluetoimiston kokoushuoneeseen. Tummansininen puku, kuten yleensä, ja kravatti. Ripeä askel, pukukengät kopisevat.

Edellisenä päivänä hän on osallistunut Helsingin Sanomien puheenjohtajatenttiin. Syksyllä myös Kuntaliitto ja Eurooppa-foorumi ovat istuttaneet puoluejohtajat paneelikeskustelemaan.

Orpon mielestä vaalikamppailu on alkanut tavallista aiemmin. Ja tavallista suuremmalla ”aggressiolla”, hän sanoo.

”Aikaisemmin hallitus ei ole hyökännyt opposition kimppuun tällä tavalla. Se johtuu luultavasti kannatustilanteesta. Tajuan sen tässä, se muuttaa asetelman.”

A-talk-ohjelmassa syyskuussa Orpo väitteli pääministeri Sanna Marinin (sd) ja valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk) kanssa valtion rahankäytöstä. Orpo mainitsi mahdollisina säästökohteina kaasuautojen tuen, avustajakulut ja kosteikkoviljelyn. Niistä kertyvä summa on vajaa promille valtion menoista.

Lystikästä, sanoi Marin. Saarikko: Pystyt Petteri parempaan.

”Mä jäin sen kiljumisen alle siinä. En saanut ajatustani sanottua”, Orpo sanoo nyt.

”On olemassa isoja asioita, joissa voidaan säästää. Siinä televisio-ohjelmassa, jossa tämä kosteikkoviljely tuli käsitteeksi, yritin sanoa, että budjetin 500 momentin joukossa on aina jotain tingittävää. Tiedän sen entisenä valtiovarainministerinä. Siellä on esimerkiksi kosteikkoviljelyä.”

”Olisin pystynyt jatkamaan sitä listaa.”

”Missä vaiheessa meistä on tullut niin rikkaita, että ministeri vähättelee säästökohteita? Minusta siinä oli asenneongelma.”

”Punakynä käteen ja niitä kosteikkoviljelyitä etsimään.”

Ehkä kokoomuksen korkea kannatus on tosiaan muuttanut asetelmaa. Kun kyse on mahdollisesta tulevasta pääministeristä, ei riitä, että mainitsee esimerkinomaisesti kosteikkoviljelyn. Se ei riitä, kun samaan aikaan esittää kunnian­himoisia tavoitteita valtion velkaantumisen vähentämisestä.

Näkemys, että julkiset menot ovat suuremmat kuin mihin olisi varaa, ei ole erityisen kiistanalainen. Samaa sanoi valtiovarainministeriön budjettipäällikkö viimeksi syyskuussa. Kun korot nousevat, velanhoitomenot kasvavat, ensi vuonna yli puoleentoista miljardiin.

Nykyhallitus ottaa ensi vuonna noin kahdeksan miljardia euroa uutta velkaa. Orpo sanoo, että kokoomuksen johdolla otettaisiin vuodessa noin miljardi vähemmän. Siis jos kokoomus voittaisi vaalit, hallituskauden ensimmäisessä budjetissa otettaisiin seitsemän miljardia velkaa. Seuraavana vuonna kuusi, sitten viisi ja niin edelleen.

Jotta kokoomus onnistuisi tavoitteessaan – miljardi vähemmän velkaa per vuosi – sen pitäisi heti ensimmäisenä vuonna löytää noin kahden miljardin säästöt. Kahden, koska kokoomus haluaa myös veronalennukset.

”Me ollaan tässä matkan varrella esitetty noin miljardin veronkevennyksiä. Me ollaan edelleen, ja voimakkaammin, sitä mieltä.”

Miksi voimakkaammin?

”Koska nyt suhdanne näyttää siltä, että talous kääntyy taantumaan.”

”Ihmisten kaikki kulut kasvaa. Sähkölaskut kallistuu, lainojen korot nousee, ruoan hinta nousee ja niin edelleen.”

”Jonkun pitää tässä maassa miettiä myös kotitalouksia ja niiden pärjäämistä.”

”Me tullaan näkemään ensi talvena, että keskituloiset ihmiset ovat ihan älyttömän tiukilla.”

Kokoomuksen veroale laskisi kaikkien veroprosenttia. Keskipalkkaiselle, 3 700 euroa tienaavalle, jäisi noin 23 euroa nykyistä enemmän käteen kuussa.

Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Aino Silvo on huo­mauttanut, että taloustieteilijät ovat aivan yksimielisiä: kun inflaatio on niin nopeaa kuin nyt, laajasta veroalesta olisi vain haittaa. Veroale uhkaa kiihdyttää inflaatiota entisestään. Alen hyödyt ihmisille häviävät hintojen noustessa, mutta valtio menettää tuloja, ja velan määrä kasvaa.

Orpo sanoo ymmärtävänsä kritiikin.

”Itse asiassa juttelin tästä erään ekonomistin kanssa. Ymmärrän taloustieteen teoriassa, että näin se menee. Mutta jos me leikataan julkista kulutusta samalla summalla tai enemmän, se kompensoi. Silloin ei kiihdytetä inflaatiota.”

Siinä Orpo on oikeassa, Suomen Pankin Aino Silvo sanoo.

Joten mistä kokoomus leikkaisi?

Puoluetoimiston kokoushuoneen pöydällä on purkillinen pikkukolikoita. Olen tuonut ne mukanani. Koska poliitikoilta on usein vaikea nyhtää konkreettisia säästöjä, rahapurkki saa auttaa.

Kolikot edustavat valtion rahaa. Niistä kertyy yhteensä 80 euroa. 8 000 senttiä. Yksi sentti symboloi yhtä miljoonaa. Niinpä purkissa on symbolinen kahdeksan tuhatta miljoonaa. Siis kahdeksan miljardia, ensi vuonna otettavan valtionvelan verran.

Aina, kun Orpo mainitsee leikkauskohteen, purkista poimitaan kolikoita. Vähimmäistavoite on, että pöydälle saataisiin 20 euroa, kaksi miljardia, kokoomuksen tavoite hallituskauden ensimmäisen vuoden säästöiksi.

Poimitaan purkista alkajaisiksi 30 senttiä. 30 miljoonaa.

”Siellä on se kosteikkoviljely”, Orpo sanoo ja naurahtaa.

Aivan oikein. Nyt Orpo voi jatkaa esimerkkilistaa, luetella muita säästöjä.

”Tarvitsisin budjettikirjan sitä varten. Siellä on aina jotain, mikä ei ole niin tarpeellista.”

Kosteikkoviljelynkin tarpeellisuudesta on eri näkemyksiä. Hallitus tukee sitä 30 miljoonalla, koska kosteikkoviljelyn toivotaan vähentävän päästöjä. Suomen maatalouden päästöistä puolet tulee turvepelloista, vaikka niitä on pelloista vain kymmenesosa. Jos kuivalle turvepellolle laskettaisiin vettä, maahan sitoutunut hiili ei karkaisi ilmakehään. Vesi sitoisi sen. Kosteikossa voisi viljellä esimerkiksi pajua, osmankäämiä sekä ruokohelpiä, ja käyttää niitä rakennusmateriaaleina.

Mutta jo riittää kosteikoista!

Kokoomuksen helsinkiläisellä kaupunginvaltuutetulla ­Sini Korpisella on hyvä termi. Hän puhuu usein ”toivotaan toivotaan -eristä”. Ne ovat mielikuvitussäästöjä ja -rahanlähteitä, joihin puolueet turvautuvat säännöllisesti. Yksinkertaisen kuuloisia, kuten ”hallinnon tehostaminen”, ”hankintojen tehostaminen”, ”digitalisaation hyödyntäminen”.

Toivotaan, että digitalisaatio tuo säästöjä. Mutta digitalisaatiohankkeet voivat mennä myös mönkään.

Toivotaan, että virkailijat keksivät, kuinka pyörittää työvoimatoimistoa pienemmällä rahalla. Tai sitten jono toimiston ovella pitenee.

Kuulostaa siltä, että Orpo lähestyy toivotaan toivotaan -vyöhykettä, kun hän alkaa puhua ”miljardiluokan potentiaalista”, joka sisältyy ”tuottavuuden parantamiseen julkisella sektorilla”.

Etenkin hyvinvointialueiden hallintokulut pitäisi saada kuriin, Orpo sanoo. Alueet saavat rahansa valtiolta, yli 20 miljardia ensi vuonna. Ne ovat jo ilmoittaneet, ettei se riitä.

”Pitää kääriä hihat. Ei voi olla niin, että okei, taas hyvinvointialueet pyytää 1,5 miljardia lisää. Kulut kasvavat joka tapauksessa, koska väestö ikääntyy ja ihmisistä täytyy pitää huolta. Mutta nyt se raha menee hallintoon.”

”Yhteinen tehtävä on saada rahat riittämään. Ne täytyy saada palveluihin.”

Miten ne saadaan palveluihin?

”Se vaatii vahvaa ministeriöotetta. Sitä, että hyvinvointialuei­den kanssa lähdetään parantamaan rakenteita, otetaan parhaat käytännöt käyttöön. Ei ole muuta tietä. Se vaatii vahvaa oh­jausta.”

Mitä ministeriö käytännössä tekee? Ei kai se niin mene, että kokoomuspääministeri marssii hyvinvointialueiden johtajien luo ja tuosta vain käskystä alueet muuttuvat tehokkaammiksi. Onko tämä toivotaan toivotaan -ajattelua?

”Ei ole.”

”Tämä on hämmentävä kysymys. Kun olin valtiovarainministerinä, ei siellä muuta tehtykään kuin katsottiin, miten ministeriöt ohjaavat hallintoa eri puolilla Suomea. Se on jatkuva vuoropuhelu, jatkuva prosessi. Sitä kutsutaan ohjaamiseksi.”

Pystytkö antamaan yhden konkreettisen esimerkin tästä ohjauksesta?

”Voidaan velvoittaa hyvinvointialueita ottamaan palvelusetelit laajasti käyttöön. Voidaan velvoittaa ulkoistamaan palveluita siellä, missä on toimivaa markkinaa.”

Pöydällä on edelleen 30 senttiä, kolmenkymmenen miljoonan kosteikkoviljely. Pitäisi saada lisää kolikoita säästökasaan.

”Puhutaan satojen miljoonien luokasta”, Orpo sanoo kosteikkoviljelynomaisista, ”ei niin tarpeellisista” pikkusäästöistä, joita hän etsisi punakynän kanssa.

Koska Orpo ei tarkenna enempää, olkoon ”sadat miljoonat” vaikka 300 miljoonaa. Tässä kolikkoleikissä kolme euroa.

Orpon puheet tehostamisesta saattavat olla toiveajattelua, mutta niin tai näin, kokoomus panisi julkisen sektorin pärjäämään vähemmällä. Viime vuoden vaihtoehtobudjetissaan puolue ehdotti 300 miljoonan euron leikkausta kaikkien ministe­riöiden, virastojen ja laitosten rahoitukseen, läpi valtionhallinnon. Poikkeuksena poliisi, maanpuolustus, oikeuslaitos ja rajaviranomaiset.

300 miljoonaa ynnä 300 miljoonaa tekee 600 miljoonaa. Kuusi euroa.

Lukemalla kokoomuksen vaihtoehtobudjettia on helppo havaita, mistä puuttuva säästö voisi löytyä. Vaihtoehtobudjetissaan puolue ehdotti 1,5 miljardin leikkauksia sosiaaliturvaan. Linja vaikuttaa hyvin selvältä, mutta Orpon julkisuudessa kertomat näkemykset ovat hämärtäneet sitä.

Maaliskuussa hän sanoi Helsingin Sanomille, että puolueen esittämät sosiaaliturvaleikkaukset täytyy tehdä. Muutamaa päivää myöhemmin Akavan tilaisuudessa: kokoomus ei esitä leikkauksia perusturvaan.

Ja kun hallitus teki elokuussa muun muassa toimeentulotukeen 18 euron ylimääräisen korotuksen, kokoomus ei äänestänyt vastaan.

”Tässä tilanteessa, kun kaikki kulut kasvavat, en vastustanut.”

”Köyhien ihmisten kulut kasvavat tässä ajassa. Täytyy olla myös inhimillisyys mukana.”

Inhimillisyys on hieno asia, mutta silloin ei säästetä.

Voisiko Orpo selventää?

”Maailma on muuttunut vuodessa aivan valtavasti.”

Viime vuoden syksyllä tehty vaihtoehtobudjetti on osittain vanhentunut, hän sanoo. Uutta tehdään parhaillaan.

”Peruslinja tulee olemaan sama, mutta yksityiskohdat käydään läpi tässä ajassa.”

Peruslinja edellisessä vaihtoehtobudjetissa oli, että valtion rahankäyttöä vähennetään ennen kaikkea sosiaaliturvasta säästämällä. Eduskunnan tietopalvelu on laskenut vaikutuksia. Yksinhuoltaja menettäisi keskimäärin 19 euroa kuussa, pitkäaikaistyötön 54 euroa.

Leikkaisiko kokoomus sosiaaliturvaa?

”Jos saa ansiosidonnaista työttömyysturvaa tai jos toteutuisi meidän mallin mukaisesti esimerkiksi omavastuuosuuden palauttaminen toimeentulotuen asumislisään, niin kyllä, niillä on heikentävä vaikutus. Ja vahva työllistävä vaikutus.”

Kokoomuksen ehdottama toimeentulotuen leikkaus toteutettaisiin lisäämällä omavastuu asumiskuluihin.

Yleinen asumistuki ei kata kaikkia asumismenoja, tyypillisesti noin puolet vuokrasta. Jos ihmisellä ei ole varaa toiseen puolikkaaseen, voi saada toimeentulotukea asumiskuluihin. Tähän tulisi omavastuu. Koko vuokraa ei enää kustannettaisi, itse pitäisi maksaa viisi prosenttia. Esimerkiksi kahdeksansadan euron vuokrasta neljäkymppiä.

Orpo uskoo, että se kannustaisi ihmisiä etsimään halvempia asuntoja. Jos löytäisi kuudensadan euron asunnon, pitäisikin maksaa vain kolmekymppiä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kokoomus porrastaisi. Korvaus pienenisi asteittain työttömyyden jatkuessa. Lisäksi sen maksaminen loppuisi noin viisi kuukautta aikaisemmin kuin nyt, eikä siitä kertyisi eläkettä.

”Yleensä aina sanotaan, että ei voi tehdä tällaista, koska ei ole töitä. No nyt on. Meillä on toistasataa tuhatta avointa työpaikkaa koko ajan.”

”Kyllä, se edellyttää sitä, että sosiaaliturvaan tehdään leik­kauksia.”

”Kokoomuslaisen ja vasemmistolaisen ajattelun ero on se, että me halutaan, että ihmiset ottaa työtä vastaan, kun työtä on tarjolla.”

Eduskunnan tietopalvelu on arvioinut, että kokoomuksen vaihtoehtobudjetin sosiaaliturvaleikkaukset ja tuloveroale lisäisivät työllisten määrää 38 000:lla.

Mutta onko ristiriitaista puhua kotitalouksien pärjäämisestä vaikeana aikana ja tukea keskituloista 23 euron veroalella, kun köyhimpien toimeentulo heikkenisi?

”Mutta kun tämä ei ole mustavalkoista, että joko huolehtii tai ei huolehdi. Ei perusturvaan niin dramaattisia muutoksia tule.”

Vaihtoehtobudjetissa kokoomus ehdotti sosiaaliturvaan myös työmarkkinatuen ja yleisen asumistuen leikkausta.

Nyt tehdään uutta vaihtoehtoa, Orpo sanoo taas. Hän ei sano, leikattaisiinko muitakin etuuksia kuin toimeentulotukea ja ansiosidonnaista. Sosiaaliturvan uudistaminen on hänestä ”seuraavan hallituksen iso projekti”.

”Täytyy tehdä heti täsmätoimia, kuten se ansiosidonnaisen porrastaminen.”

Leikkaukset ansiosidonnaiseen, 865 miljoonaa. Toimeentulotuen omavastuu asumiskuluihin, 140 miljoonaa. Tällaiset säästösummat on eduskunnan tietopalvelu leik­kauksille laskenut. Yhteensä noin miljardi.

Tosin eläkekertymän lakkauttaminen ansiosidonnaisilta työttömyysjaksoilta säästäisi viiveellä. Vasta, kun työttömänä olleet jäisivät eläkkeelle.

Toisaalta työllisten määrän lisääntyminen tuottaa lisää verotuloja, jolloin velkaa voisi ottaa hieman vähemmän.

Joten katsotaan sormien läpi eläkesäästöjen pulmaa. Arvioidaan, että Orpon haastattelussa mainitsemat sosiaaliturvaleikkaukset säästävät noin miljardin.

Leikkauksia on pöydällä yhteensä 1,6 miljardia, 16 euroa.

Säästämisen lisäksi olisi tietysti toinenkin tapa pärjätä vähemmällä velalla. Voisi kerätä enemmän tuloja valtiolle.

”Siirretään verotuksen painopiste mieluummin kulutukseen, haittoihin”, Orpo sanoo.

Kokoomus on laskenut keräävänsä 400 miljoonaa tupakka­veron kiristyksellä ja virvoitusjuomaverolla.

Nykyinenkin hallitus korotti tupakkaveroa. Siihen verrattuna kokoomuksen ehdottama korotus olisi kolminkertainen.

Tuskin puolue oikeasti sellaista toteuttaisi. Valtiovarainministeriön virkamiehet todennäköisesti varoittaisivat, että kovin kireä vero lisää pimeää kauppaa ja ulkomailta hamstraamista, jolloin verotuloja jää saamatta.

”Niin no, on rehellistä sanoa, että siellä ei enää hirveästi voida tehdä”, Orpo sanoo.

Mutta olkoon menneeksi: lasketaan tupakkaverosta ja virvoitusjuomaverosta 400 miljoonaa lisätuloja. 1,6 miljardin säästöt ja 400 miljoonaa lisätuloja, yhteensä kaksi miljardia.

Kerätään kolikot takaisin purkkiin.

”Olin vielä kovasti miettinyt, että puhutaan turvallisuudesta ja Natosta”, Orpo sanoo.

”Seuraavalla kaudella alkaa Nato-Suomen rakentaminen.”

Puolustukseen on käytettävä yli kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta, Orpo sanoo.

”Siihen pitää sitoutua. On pakko pitää turvallisuudesta kiinni, se kaventaa liikkumavaraa muuhun.”

Kokoomuspiireissä puhutaan, että seuraavan hallituksen täytyy tehdä epäsuositut leikkaukset heti kauden aluksi.

Ettei hallituskumppaneille ehdi tulla pupu pöksyyn, kun seuraavat vaalit lähestyvät. Näin kävi Timo Soinin johtamille perussuomalaisille, kun kokoomus oli viimeksi hallituksessa. Niin puolueessa ajatellaan.

Yksi kokoomuksen pelko on, että puolue alkaa vaikuttaa ärsyttävän voitonvarmalta. Kesällä puoluekokouksessa Orpo sai innostuneet aplodit linjapuheelleen. ”Jos ei tästä tule vaalivoittoa, niin ei mistään”, hän sanoi, kun luuli mikrofonin olevan mykistetty. Myöhemmin hän sanoi Ilta-Sanomille, että lipsahdus harmitti. ”En halua mitään ylimielisiä juttuja.”

Haastattelussa, kun Orpo puhuu tulevista hallitusneuvotteluista, hän muistaa toki jälleen sanoa: ”Minä, jos joku, tiedän, että politiikassa voi tapahtua puolessa vuodessa kaikenlaista.”

Mutta hetkittäin varovaisuus unohtuu.

”Sen jälkeen, kun kokoomus voittaa vaalit, me katsotaan, minkä puolueiden kanssa pystytään viemään läpi reformeja.”

Voisiko niitä viedä läpi Sdp:n kanssa, jos se olisi vaaleissa toiseksi suurin puolue? Eduskuntasalissa Orpo ja Sanna Marin ovat jatkuvasti toistensa kimpussa, kuin kissa ja koira.

”Sosiaalidemokraattien kanssa on paljon asioita, jotka pystytään yhteensovittamaan. Mutta meidän näkemyksemme talouspolitiikassa, siinä on valtava ero. Tällä hetkellä todella suuri ero.”

”Jotta voidaan sosiaalidemokraattien kanssa hallitus muodostaa, heidän täytyy… Meidän täytyy voittaa vaalit ja heidän ymmärtää, että talouspolitiikan täytyy muuttua seuraavalla kaudella.”

Petteri Orpo sai valita musiikin, jota kuvauksissa kuunneltiin. Hän toivoi Hanoi Rocksia.

Lopuksi Orpo saa jakaa rahaa. Päättää, mitä hillopurkilliselle tehdään.

”Ai. 80 euroa, ei kahdeksan miljardia?”

”Haluaisin toteuttaa terapiatakuun, siihen toi ei riitä. Mutta ehkä pesämunaksi.”

Orpo pyytää avustajaa etsimään aiheeseen liittyviä järjestöjä. Löytyy Yeesi, nuorten mielenterveysseura. Sille, Orpo päättää.

Yeesin toiminnanjohtaja Kalle Laanterä vastaa puhelimeen. Kiittää.

”Kahdeksankymmentä euroa kolikkoina?”

Ei sentään. Nordean kolikkoautomaatin kautta tilisiirtoa tekemään.