Johtajuusvaje: Kukaan ei kerro, miten valtion velkaantuminen pysäytetään
Paul Lillrankin mielestä julkisella sektorilla pitäisi tehdä selväksi, mitkä tehtävät ovat vallankäyttöä, mitkä asiakaslähtöisiä palveluita.
Kaikki pääpuolueet ovat yksimielisiä siitä, että valtion velkaantuminen pitää pysäyttää. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, tai suostu sanomaan, miten se tehdään.
Tätä on johtajuusvaje.
Jos Suomi olisi osakeyhtiö ja pääministerillä olisi toimitusjohtajan valtuudet, hänellä olisi karttu kaapissa ja monta johtamismenetelmää. Ensiksi hän vetäisi rajat viranomaistoimien, tulonsiirtojen ja palvelujen välille. Pitäisi päättää, onko kesäterassien aurinkovarjojen kuvioinnin säätely välttämätöntä viranomaistoimintaa vai palvelua? Pitäisikö päihdeäitiä kohdella valintakykyisenä asiakkaana vai hallintoalamaisena?
Lean-johtamisfilosofian mukaisesti yritykset ovat olemassa asiakkaitaan varten. Osakkaat omistavat tuotantovälineet, mutta ne ovat arvottomia, elleivät asiakkaat halua niiden tuotoksista maksaa. Julkisen sektorin palvelutuottajat käyttäytyvät välillä kuin asiakasarvosta riippumaton viranomainen, välillä kuin viranomaisvastuunsa välttävä palvelutuottaja.
Monitoimialayrityksen johtaja tekisi seuraavaksi portfolioanalyysin. Millä toimialoilla yrityksellä ylipäätänsä on edellytyksiä toimia? Salkkuun huonosti sopivat alat myydään jollekin, joka osaa hoitaa ne paremmin. Jäljelle jäävistä tehtäisiin tuotekohtainen kannattavuusanalyysi. Jokaisen palvelun kohdalla kysyttäisiin, tuoko tämä asiakkaille enemmän arvoa kuin mitä sen tuottaminen maksaa. Palvelut laitettaisiin kannattavuuden mukaan järjestykseen ja sitten leikattaisiin heikoimmasta päästä. Sieltä epäilemättä löytyisi asioita, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
