Parlamentin pahanilmanlinnut

Ahti Karjalainen
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vain kourallinen kansanedustajia on aloittanut varautumisen taantumaan.

Teksti Tuomo Lappalainen
SK netti 5. 10. 2007

Suomen politiikassa on pitkään muistettu Ahti Karjalaisen (kesk) vanha viisaus. Sen mukaan ennustaminen on vaikeaa, ja aivan erityisen hankalaa on tulevaisuuden ennustaminen.

Niinpä useimmat kansanedustajat ovat pitäytyneet tiukasti nykyhetkessä, kun eduskunta on käsitellyt valtion ensi vuoden budjettia. Koska taloudessa menee nyt lujaa, se tarkoittaa, että jaettavaakin riittää kaikkiin mahdollisiin hyviin tarkoituksiin. Harva kantaa vielä huolta varautumisesta pahan päivän varalle.

Toki eduskunnan budjettikäsittelyssä kuultiin muutama soraäänikin. Nimet kannattaa pistää muistiin siltä varalta, että joskus taas alkaa keskustelu siitä, kuka näkikään ensimmäisenä laman merkit.

Huonompien aikojen ennustajat jakaantuvat kahteen koulukuntaan. Toiset viittaavat konkreettisiin tapahtumiin, kuten USA:n roskalainakriisiin. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa vihreiden Anni Sinnemäki.

“Yhdysvalloista lähtenyt rahoitusmarkkinoiden levottomuus näkyy maailmantaloudessa kasvavana epävarmuutena”, hän muistutti nousukauden huumaamia edustajatovereitaan budjetin lähetekeskustelussa.

Toiset, kuten Tapani Mäkinen (kok), taas perustavat varovaisuutensa kokemukseen ja talouden yleisiin lainalaisuuksiin.

“Pitkään jatkunut nousukausi herättää myös kysymyksen siitä, kauanko näin voi jatkua”, Mäkinen kiteyttää näin ajattelevien tunnot.

Inflaatiopeikko kummittelee

Selkeinä uhkakuvina kansanedustajat nostavat esiin muun muassa inflaation ja työvoimapulan.

“Elämme ratkaisevia vuosia. Nyt tehdään toimenpiteet, joilla selviydymme tulevista heikomman taloussuhdanteen vuosista, väestörakenteen muutoksista, kovenevasta globaalista kilpailusta ja valtion velkataakasta. Valtionvelka on 2 miljardin lyhennysten jälkeen hälyttävän korkea: 55,7 miljardia euroa. Velat ovat tuolloin 10 miljardia euroa suuremmat kuin yhden vuoden tulot”, kokoomuslainen ensimmäisen kauden kansanedustaja Sanna Lauslahti varoittelee.

“On kuitenkin uhkatekijöitä, jotka täytyy ottaa huomioon ja täytyy ottaa vakavasti. Yksi on kasvava inflaation uhka. Kustannusten nousupaineet sekä kotimaisista että kansainvälisistä syistä vahvistuvat. Toinen tekijä, joka vaikuttaa, on uhkaava työvoimapula. Eli työttömyys on kääntymässä työvoimapulaksi, ja se heijastuu monien alojen toimintaedellytyksiin”, Tapani Tölli (kesk) säestää.

“Vaikka kasvu onkin vahvaa, niin kyllä myöskin riskit lisääntyvät. Mielestäni tällä hetkellä taloutemme uhkat liittyvät inflaatioon, pahenevaan työvoimapulaan, kotitalouksien velkaantumiseen, asumisen kalleuteen sekä kuntatalouden epävarmuuteen”, Reijo Kallio (sd) muotoilee.

Eduskunnan nuorimman kansanedustajan, keskustan Tuomo Puumalan, kuuluu luonnollisesti jo asemansa puolesta kantaa huolta tulevaisuudesta. Hänen mielestään “kansantalouden ylikuumeneminen on jo todellista joillakin aloilla”.

Velkataakka painaa

Puumala näkee jatkon monia edustajatovereitaan synkempänä.

“Täytyy muistaa, että meillä on rajallinen määrä vaikutuskeinoja suhdannekehitykseen. Maailmantalouden muutokset vaikuttavat talouteemme, vaikka itse toimisimmekin kaukonäköisesti”, hän järkeilee.

Keskustan Markku Uusipaavalniemi haukkuu talouden asiantuntijat siitä, että he kiinnittävät liikaa huomiota bruttokansantuotteen kehitykseen. Se on hänestä “täysin huono mittari talouden tilaa mitattaessa”.

“Karu totuus selviää ehkä muillekin pikkuhiljaa. Toivon todellakin, että ekonomistit ja hallituksen jäsenet tarkistavat laskelmiaan”, curlingsankari mestaroi.

Muutama kansanedustaja kiinnitti budjetin lähetekeskustelussa huomiota myös siihen, että yksityiset ihmiset ovat eläneet yli varojensa.

“Esimerkiksi kotitaloudet velkaantuvat yhä enemmän ja korkojen nousu alkaa jarruttaa yksityisen kulutuksen kasvua”, Reijo Paajanen (kok) huomioi.

Kristillisdemokraattien Toimi Kankaanniemi on pannut merkille saman asian.
“Maailmalla on hyvin suurta epävarmuutta ja korkotason nousupaineet ovat mittavat, ja erityisesti asuntolainojen ottajat ovat nyt sitten korkojen kanssa ihmeissään”, hän suree.

Suu säkkiä myöten

Konkreettisimpana tuleviin huonoihin aikoihin varautumiskeinona nousi esiin valtion velan lyhentäminen.

“Suotuisan talouskasvun oloissa on aivan oikein, että varaudutaan heikompiin aikoihin eli maksetaan valtion velkoja pois”, keskustan Eero Reijonen neuvoo.

“Tämä on tulevaisuuteen suuntautuvaa tämä lainan lyhennyskin. Me tällä menettelyllä tiedämme sen, että jossakin vaiheessa, kun lama iskee, me pystymme sitä kautta korkokuluja vähentämään ja sitä kautta tuomaan sitä rahaa sitten taas sinne hyvinvointiin. Elikkä tämä on ihan talouspoliittinen mekanismi”, saman puolueen Esko Ahonen opettaa.

Kolmaskin keskustalainen, Janne Seurujärvi, pitää esitystä ylijäämän suuntaamista valtion velan lyhentämiseen oikean suuntaisena.

“Erilaisiin menonlisäyksiin löytyy varmasti meiltä kaikilta hyviä esityksiä, mutta maltti on taloudenpidossa ja uusissa menonlisäyksissä nyt valttia. Sen olemme varmasti viime nousukaudesta ja sen jälkeisestä rajusta lama-ajasta oppineet”, hän muistuttaa.

Kokoomuksen Arto Satonen ennustaa, että nykyistä hallitusta moititaan vielä siitä, ettei se pitänyt kukkaron nyörejä vielä tiukemmalla.

“Jos tätä budjettia tullaan joskus arvostelemaan, niin sitä varmaan tullaan arvostelemaan sen takia, että valtionvelkaa ei enempää lyhennetä, koska näin hyvänä aikana sitä voitaisiin enemmänkin tehdä.”

Hedelmiä jemmaan

Edessä olevista laihoista vuosista varoittelevat kärkkäimmin päähallituspuolueiden keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat. Kaikki sosiaalidemokraatitkaan eivät silti näe tulevaisuutta kovin ruusuisena.

Ensimmäistä kautta eduskunnassa istuva Päivi Lipponen palasi budjettikeskustelussa useammankin kerran valtiovarainministeriön nimettömäksi jääneeltä virkamieheltä kuulemaansa arvioon, jonka mukaan talouden kasvu on hyytymässä kahteen prosenttiin.

“Suomalaisen työn kilpailukyvyn menetys globaalissa taloudessa merkitsee viennin hiipumista. Kun vienti ei vedä, tuotantotekijöitä eli työvoimaa vähennetään ja yritykset pienentävät investointejaan”, Lipponen maalailee.

“Arvailuja herättää sekin, onko järkevää jakaa kaikkia käytössä olevia hedelmiä nyt, kun elämme korkeasuhdanteessa. Eikö olisi viisasta varautua myös toisenlaiseen kehitykseen. Eikö olisi viisaampaa luoda yhdessä olosuhteet, jotka toisaalta turvaisivat reaaliansiot ja kansainvälisen kilpailukyvyn ja toisaalta loisivat vakautta. Nyt tästä ei näytetä olevan hallituksen piirissä juurikaan huolissaan”, Sdp:n kokenutta kaartia edustava Valto Koski kritisoi.

Rkp:n äänekkäin pahanilmanlintu, Håkan Nordman, on osittain samoilla linjoilla.

“Kun huonompi suhdannevaihe tulee, ja kun ikärakenne muuttuu epäedullisemmaksi, tarvitaan julkisen sektorin panosta vielä enemmän kuin nyt. Siksi julkinen sektori pitää nyt trimmata vaikeampia aikoja varten.”

Kokoomuksen Pertti Hemmilällä oli konkreettisia toimintaohjeita.

“Tällaisessa tilanteessa julkisen sektorin, niin valtion, kuntien kuin seurakuntienkin tulisi toimia suhdanteiden tasaajana. Olisi pitänyt jo, ja pitää pidättäytyä suurista investoinneista ja toteuttaa vain välttämättömät korjausinvestoinnit.”

“Talouden laskusuhdanteen koittaessa sitten julkisilla investoinneilla voidaan parantaa paitsi työllisyyttä ja yrittäjyyttä myöskin valtion taloutta.”