Pankkimaailman ongelma: Paljonko tähdille pitäisi maksaa?
Grafiikka Janne Tervamäki
Suomessa Finanssivalvonta on linjannut pankkiirien bonuksia. Keskeinen sääntö on se, että bonuksia ei saisi maksaa heti, vaan kolmen vuoden viiveellä.
Finanssivalvoja haluaa varmistua, että pankkiirit eivät voi revittää tulosta ylös lyhyen ajan toimenpiteillä, vaan on mahdollista analysoida toiminnan kannattavuutta kestävämmin.
Lisäksi halutaan, että palkitseminen ei tapahdu vain rahalla, vaan palkkioiden pitäisi olla nykyistä selkeämmin sidottu osakkeiden arvoon ainakin pörssinoteeratuissa yrityksissä.
Suomen Finanssivalvonta ei ole toimissaan yksin. Samojen asioiden kanssa pähkäillään Yhdysvalloissa ja Britanniassa sekä koko EU:ssa.
Nyt kun kehittynyt maailma on pääsemässä finanssikriisistä ulos, halutaan olla varmoja, että uusia ongelmia ei synny. Kun tiedetään, kuinka luovia ja mielikuvituksellisia kansainväliset finanssimarkkinat ja niiden huippupelurit osaavat olla, uusien ongelmien välttäminen voi olla vaikeaa.
Jos rajoitukset tulevat oikein tiukoiksi, on epäilty, että pankit ja rahalaitokset muuttavat sellaisiin maihin, joissa ne saavat toimia vapaammin. Se ei tietenkään ole yksinkertaista, mutta ainakin kiusaus muuttaa nousee suureksi.
Pankkien tai muiden rahalaitosten toimiminen eri maassa kuin missä asiakkaat ovat, olisi vaikeaa. Kaikki asiakkaat eivät olisi halukkaita siirtämään toimintojaan rahalaitosten perässä. Vilkas mielikuvitus ja luovuus löytävät varmasti omaperäisiä ratkaisuja.
Yhdysvalloissa ja Britanniassa on ajatukset uusista tiukemmista säännöistä otettu finanssiammattilaisten keskuudessa kriittisesti vastaan. Alalla on vaikea nähdä, miksi hyvin menestyviä tähtiä ei saisi palkita.
Missä kohtuus?
Kysymys on hieman samasta asiasta kuin urheilussa. Huippuammattilaisten eliitti saa aivan järjettömiltä tuntuvia korvauksia, jotka eivät ole missään suhteessa muiden palkkoihin tai edes seurojen maksukykyyn.
Vaikka maksukyky ylittyy, joidenkin huippujen kosmisen suuret palkkiot eivät kovin nopeasti jousta. Kimi Räikkönenkin saa nauttia miljoonista ajamatta metriäkään Ferrarilla.
Huippu-urheilijoillakin on riskinsä. Selkeimmin se näkyy Tiger Woodsin tapauksessa. Naisseikkailut veivät kerralla Tiger Woods -nimisen brändin alamaihin, eikä sponsoreilta juurikaan ole herunut ymmärrystä.
Aina ei edes tarvitse olla ongelmia yksityiselämässä. Jos peliesitykset alkavat hiipua, laskee myös palkka.
Liike-elämässä ja urheilussa on käynnissä samantapainen keskustelu: miten voidaan kohtuullistaa tavallisen oikeustajun ylittävät korvaukset.
Muutaman vuoden ajan palkkiot vain nousivat, ja korotuksia perusteltiin milloin mitenkin. Niihinkin oli juurtunut jatkuvan kasvun periaate, eikä vaaroja nähty.
Nyt heiluri heilahtaa rivakasti toiseen suuntaan. Täytyy kuitenkin luottaa siihen, että pankkiirit, huippujohtajat ja huippu-urheilijat pitävät puolensa.
Ahneus ja kateus ovat sopivina annoksina myös eteenpäin vievä voima, joten heiluri ei ehkä pääse aivan äärilaitaan.
Teksti Juhani Pekkala
Kirjoittaja on Suomen Kaupan liiton toimitusjohtaja.