Pankit kiinni, setelit puolitetaan - näin Kreikan ero eurosta etenisi

eroaminen
Teksti
SK:n toimitus

Hallituksen muodostaminen on Kreikassa yhä kesken. Neuvottelut alkoivat sunnuntaina ja jatkuvat vielä tänään tiistaina presidentti Karolos Papouliaksen johdolla.

Uusin ajatus on muodostaa Kreikkaan puolueista riippumaton virkamieshallitus, kuten Italiassa. Hallitusneuvotteluja hiertää edelleen sama asia – säästäminen. Talouskriisin köyhdyttämät kreikkalaiset vastustavat tiukasti leikkauksia, joita maalta edellytetään pelastuspakettien saamiseksi. Virkamieshallitus taas tarvitsisi poliittisilta puolueilta takuut, että ne vievät uudet säästöpäätökset läpi maan parlamentissa.

Jos hallitusta ei saada muodostetuksi viimeistään torstaihin mennessä, Kreikalla on alkukesästä edessään uudet vaalit. Uusimmat gallupkyselyt viittaavat siihen, että uudet vaalit voittaisi vasemmistolainen Syriza, joka vastustaa pelastuspaketin ehtoja.

Säästöjen vastustamisesta huolimatta suuri osa kreikkalaisista haluaisi pitää euron valuuttanaan. Kreikan erolla eurosta on spekuloitu jo pidemmän aikaa ja hallituksen muodostamisen venyessä puheet ovat entisestään kiihtyneet. Vaihtoehtoina on joko irtautuminen vapaaehtoisesti tai pakkoero, jos Kreikka ei enää täytä pelastuspakettien ehtoja ja ajautuu vararikkoon.

Mutta mitä eroaminen todella tarkoittaisi Kreikan kannalta? Tarina etenisi todennäköisesti suunnilleen näin, oli kyse vapaaehtoisesta tai vastentahtoisesta irtautumisesta.

(Fiktiivinen juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 36/2011).

Kreikkalainen painajainen

Kreikka

Kuvitus Vesa Lehtimäki.

Perjantaina 28. lokakuuta, Kreikan kansallispäivänä, kello 16.00 se sitten tapahtuu.

Iltapäivän televisio-ohjelmat katkaistaan ja pääministeri, valtiovarainministeri sekä keskuspankin pääjohtaja asettuvat suorassa yhteislähetyksessä kansan eteen. Miesten väsymyksestä harittavat silmät ja rypistyneet puvut kertovat valvotuista öistä ja keskeytymättömästä kokouskierteestä.

Koko kesän kreikkalaisten ja Kreikassa toimivien ulkomaisten pankkien tiskeillä on jatkunut yksisuuntainen rahaliikenne. Ihmiset ja yritykset ovat tyhjentäneet pankkitilejään kiihtyvällä vauhdilla, koska Kreikan irrottautuminen eurosta on alkanut vaikuttaa yhä ilmeisemmältä kaikista pääministerin ja keskuspankin pääjohtajan vakuutteluista huolimatta.

Kansalaisten mielestä rahat ovat patjan alla paremmassa tallessa kuin pankkitilillä. Yritykset taas ovat siirtäneet rahojaan ulkomaille.

Valuuttapako ei ole laantunut, vaikka valtiovarainministeri Venizelos löi syyskuussa erään taloustoimittajan kanssa julkisesti ouzopullon vetoa sen puolesta, että Kreikka pysyy ikuisesti erottamattomana osana euroryhmää.

Nyt viesti kansalle on tyly: Kaikki pankkitilit jäädytetään välittömästi. Pankkiautomaatit suljetaan ja verkkopankkiyhteydet katkaistaan. Kreikkalaisten hallussa olevista euroseteleistä vain vasen puoli kelpaa maksuvälineeksi. Leikatun setelin oikean puolen valtio ottaa ”lainaksi” määrittelemättömäksi ajaksi, ilman korkoa.

Käytettävissä olevan setelinpuolikkaan ostovoima putoaa välittömästi puoleen setelin nimellisarvosta. Sadan euron setelin puolikas on 50 euron arvoinen, kahdesta kympistä jää jäljelle kymppi.

Myös tileillä olevien talletusten arvo puolittuu, mutta tietoteknisten ongelmien vuoksi keskuspankin pääjohtaja ei osaa sanoa, koska tileiltä voi seuraavan kerran nostaa rahaa.

Irrottautuessaan eurosta Kreikka devalvoi eli pudottaa uuden valuuttansa arvoa kerralla 50 prosenttia. Kymmenen euron setelillä saa nyt kahden viinipullon sijaan yhden.

Palkkojen ostovoima romahtaa myös, euromääräinen velkataakka taas muuttuu kaksin verroin raskaaksi kantaa.

Kukaan ei oikeasti usko, että valtio vielä joskus lunastaisi käypään hintaan setelin toisen puolikkaan.

Kreikka aikoo ottaa vanhan valuuttansa drakman käyttöön, mutta uusien seteleiden ja kolikoiden painamisen aikataulusta ei ole tietoa. Niin pitkälle valtion ja keskuspankin johto eivät valuuttapaon hirvittävässä paineessa ehtineet ajatella.

Tiedotustilaisuus riistäytyy käsistä. Televisiokameroita ja -lamppuja kaatuu. Kuva pyörii holtittomasti televisioruuduilla. Epämääräistä roinaa sataa ministereiden ja pääjohtajan silmille. Meteli on niin korvia huumaava, ettei kysymyksiä ja vastauksia kuulu sen seasta. Tiedotustilaisuus keskeytetään ja turvamiehet ohjaavat kolmikon pois salista.

Toimittajat alkavat vähitellen ymmärtää, mihin loukkuun ovat joutuneet.

Kaikki Kreikan kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen tekemät taloudelliset sitoumukset ja sopimukset, asuntolainat ja kulutusluotot ovat euroissa. Miten valtio ja keskuspankki voivat yksipuolisella ilmoituksella romuttaa nämä yksityiset sopimukset? Millä valuutalla tai valuutan arvolla valtio aikoo maksaa pankeille omat 360 miljardin euron velkansa?

Entä julkisen alan palkat? Kuka ne maksaa, jos valtio ei saa pankeilta uutta velkaa? Mikä soppa! Ei makseta, ei makseta!

Tieto leviää nopeasti ja kansa ryntää televisioiden äärestä Ateenan kaduille. Syntagma-aukio täyttyy. Osa mielenosoittajista murtautuu parlamenttitaloon. Akropoliilla Parthenonin temppelin päätykolmiossa liehuu mustia anarkistilippuja. Temppelin seinät ja pylväät on maalattu punaisilla ”Z – Hän elää” -tunnuksilla.

Väkivaltaiset mellakat alkavat välittömästi. Ensin rikotaan pankkien ikkunat ja pankkiautomaatit. Näyteikkunoita särkyy, tienvarsille pysäköidyt autot roihuavat ja polttopullot lentävät. Anarkia leviää Ateenasta ja Peloponnesoksen niemimaalta kaikkialle Kreikkaan, Turkin rannikolla sijaitsevia pikkusaaria myöten.

Mellakkapoliisit ja armeijan yksiköt ovat myöhässä, koska eurosta irtautumisesta ei pienen sisäpiirin lisäksi voitu kertoa kenellekään etukäteen.
Kun käsky käy, pamput alkavat heilua, vesitykit kaatavat kansaa lakoon, kyynelkaasu täyttää ilman ja laukausten vaihto kiihtyy. Sotilasvallankaappaus uhkaa.

Kreikka

Teksti Juha Jaakkola.

Julkaistu alun perin SK:ssa 36/2011 (ilm. 9.9.).