Onko kuntia liikaa? Neljä kuntaa voi täyttää kriisikunnan kriteerit tänä vuonna

Suomessa tavataan ajatella, että kaikki kunnat tekevät samoja asioita. Kaikissa kunnissa ”tehtävät ja eurot” eivät kuitenkaan kohtaa, kuntatalouden asiantuntija Eero Laesterä sanoo.

4 MIN

Pitäisikö kuntien määrää vähentää kuntaliitoksilla, jotta kaikki kunnat selviäisivät tehtävistään? Yksinkertaista vastausta ei ole.

Kuntien määrän vähentämistä on tavoiteltu pitkin 2000-lukua, paitsi kuluvalla vuosikymmenellä.

Kataisen hallituksen kuntauudistus tavoitteli reilusti alle sadan kunnan määrää. Yritys tyssäsi, kunnat kokivat valtion määräilleen liikaa.

Rinteen ja Marinin hallitukset kannustivat ”kuntarakenteen vapaaehtoiseen tiivistämiseen”. Valtion keppi oli liian lempeä ja porkkana liian laiha – kunnat eivät innostuneet.

Orpon hallituksen ohjelmassa kuntarakennetta ei mainita.

 

Kunnat ovat kenties jarrutelleet nähdäkseen, mitä alueuudistus tuo. Innottomuus liitoksiin on vahvistunut.

Kuntaliiton selvityksen mukaan kuntalaisten vastustus liitoksia kohtaan on ennätyslukemissa. Päättäjät puolestaan eivät pidä liitoksia hyvänä keinona tasapainottaa taloutta.

Itsenäisyyden menettämisen lisäksi kunnissa pelätään liitoksen vievän lähipalveluja.

”Kunnan päätöksentekijä on valmis olemaan syömättä monta viikkoa, että kuntarakenne säilyy”, kuvailee kuntatalouden asiantuntija Eero Laesterä. Hänellä on kokemusta useasta liitosselvityksestä.

Viimeksi hän johti Pertunmaan ja Mäntyharjun liitosselvitystä. Virolahden ja Haminan liitosselvityksessä hän valmisteli talousosuuden.

Laesterä muistuttaa, että kuntien määrä ja käytössä olevat eurot kytkeytyvät olennaisesti toisiinsa.

Eurot ovat yhä tiukemmassa. Väestö vähenee vääjäämättömästi etenkin pienissä syrjäseudun kunnissa. Jotain pitäisi tehdä.

Nykyinen vallitseva ajatusmalli on, että kaikki kunnat tekevät samoja asioita, Laesterä sanoo. Jos se ei muutu ja rahoitus pysyy samanlaisena, niin kuntarakenne on ”vähän liian suuri”, hän sanoo.

”Tehtävät ja eurot eivät kohtaa.”

 

Kuntaliitoksia on 2020-luvulla tehty vain kolme. Suomessa on nyt 308 kuntaa, kun kriisikunta Pertunmaa liitettiin Mäntyharjuun vuoden alussa.

Matti Vanhasen 1. hallituksen käynnistämä Paras-hanke tuotti 57 kuntaliitosta vuosina 2006–2012. Kuntien määrä väheni sadalla.

Vuonna 2009 Anjalankosken, Kouvolan ja Kuusankosken kaupungit sekä Elimäen, Jaalan ja Valkealan kunnat perustivat uuden Kouvolan.

Sittemmin Kouvola on ollut talousvaikeuksissa muun muassa teollisuuden rakennemuutoksen ja väestön vähenemisen vuoksi.

Vaikka tarkkaa analyysia numerovaikutuksista on mahdoton tehdä, iso kuntaliitos ei kurjistanut Kouvolan taloutta, arvioi kaupungin talousjohtaja Hellevi Kunnas.

Asia voi olla jopa päinvastoin.

”Monella kunnalla oli silloin huono taloudellinen tilanne. Uusi Kouvola on tuonut synergiaetuja, on uudistettu palveluverkkoja ja edistetty seudullista kehittymistä. Laajemmalla alueella pienet kunnat eivät kilpaile esimerkiksi yrityksistä keskenään.”

”Etenkin viimeisellä valtuustokaudella on päästy eteenpäin monessa investointihankkeessa”, Kunnas kertoo.

 

Moni kunta onkin tajunnut kuntayhteistyön hyödyt – tai välttämättömyyden. Kaakkoissuomalainen Virolahti teki pitkään yhteistyötä Miehikkälän kanssa niin sanotulla vastuukuntamallilla. Virolahti vastasi kaksikon sivistystoimesta, Miehikkälä teknisestä toimesta.

Vastuukuntamalli päättyi sote-uudistuksen talousvaikutusten vuoksi, mutta viime syksystä alkaen Miehikkälän yläkoululaiset ovat käyneet koulua Virolahden puolella.

Virolahti painii talousvaikeuksissa. Se on tunnustellut liitosta niin Miehikkälän kuin Haminankin kanssa. Miehikkälä antoi pakit, ja liitoksen Haminan kanssa kaatoi Virolahden valtuusto viime toukokuussa.

Nyt Virolahti etsii kiivaasti säästöjä muun muassa varhaiskasvatuksesta ja kouluverkosta.

Kunnanjohtaja Topi Heinänen aloitti kunnassa vuoden 2025 alussa. Hän ei ole kuullut uusista aikeista tavoitella kuntaliitosta.

”Virolahti on valinnut itsenäisyyden tien ja nyt tehdään toimia sen eteen, että Virolahden talous saadaan tasapainoon ja vältetään arviointimenettely tai selvitään siitä.”

 

Arviointimenettely on valtiovarainministeriön (VM) käynnistämä prosessi, jossa tarkastellaan talousvaikeuksissa olevan kunnan kykyä järjestää lakisääteiset palvelut.

Jos keinoja ei löydy, ministeriö voi määrätä erityisen kuntajakoselvityksen, joka voi johtaa liitokseen. Näin kävi Pertunmaalla.

Seuraavista mahdollisista arviointimenettelyistä VM päättää kesän korvalla, kun kaikki kunnat ovat ilmoittaneet tilinpäätöstietonsa. Tilinpäätösarvioiden mukaan uusia arviointimenettelyjä on tulossa enintään neljä.

Menettelyyn voivat joutua Kemi ja Multia. Kuntakonsernien talouslukemista voi kuitenkin ennakoida, että myös Virolahti ja Ähtäri ovat lähellä kriisikuntakriteerien täyttymistä, VM:n finanssineuvos Pasi Leppänen kertoo.

 

Vielä ennen sote-uudistuksen käynnistymistä valtiovarainministeriöstä sanottiin ääneen, että pieniä kuntia on liikaa. Nyt määrään ei oteta kantaa eikä liitoksiin varsinaisesti patisteta.

”Oikeaa” kuntamäärää nykyisillä palveluilla on mahdoton sanoa, Eero Laesterä korostaa.

Hänestä kuitenkin ”jokainen ymmärtää, että jos lapsia syntyy alle viisi vuodessa”, voi hiukan epäillä, kuinka elinkelpoinen kunta nykyisillä palveluilla on.

Tällaisia kuntia oli viime vuonna kahdeksan. Kuntia, joihin syntyi alle kymmenen lasta, oli 38.

Nykymäärä kuntia voisi toimia, jos nykyisen rakenteen päälle tehtäisiin uudenlaisia kuntia erilaisilla tehtävillä, Laesterä sanoo.

Myös kuntien tehtävien eriyttämistä on selvitetty. Perustuslaki ei sitä estä. Poliittisesti se voi olla silti ylivoimaista.

Olisiko kuitenkin helpompi eriyttää tehtäviä kuin liittää kuntia toisiinsa?

”Hyvä kysymys. Kuntien yhdistäminen vapaaehtoisesti on tosi hidas tie. Jos kuntarakenteen uudistamiseen ei saada pakkoa mukaan, ei rakenne lähde ainakaan nopeasti uudistumaan.”