OECD neuvoo taas: Talousjärjestö ei enää peittele tutkijoidensa kasvoja

Piritta Sorsa ja Henrik Braconier esittelevät ensi viikolla Säätytalolla Suomea koskevaa maatutkimusta. Kuva Anuliina Savolainen

Kun Suomi kynti 1990-luvun lamassa, ulkopuoliset arviot maan taloudesta herättivät pelkoa ja kunnioitusta.

Kansainvälisen valuuttarahaston lisäksi Suomen taloutta suomi rajuin sanankääntein teollisuusmaiden järjestö OECD.

Pariisin päämajasta lensi kiviä joka suuntaan. Vasemmisto kauhisteli vaatimuksia joustavoittaa työmarkkinoita. Valtiovarainministeriön johto taas tulistui, kun OECD väitti Suomen liioittelevan julkisen sektorin leikkaustarpeita.

Sittemmin Suomi on vienyt läpi monia OECD:n toivomia uudistuksia, kuten alentanut reilusti tuloverotusta. Silti OECD onnistuu edelleen ärsyttämään suomalaisia.

Järjestö paheksuu erityisesti Suomen eläkejärjestelmää, jota se pitää aivan liian hövelinä. Järjestön vertailutietojen mukaan suomalaiset jättävät työelämän verrokkimaita aiemmin. Liian monelle tarjotaan varhaiseläkesopimusta tai pääsyä niin kutsuttuun eläkeputkeen.

Eläkeuudistus ei riitä

”Mitä pidempään ihmiset pysyvät töissä, sitä kauemmin he maksavat veroja ja sitä vähemmän aikaa elävät etuuksilla”, esittelee eläkeyhtälöä Henrik Braconier, joka vastaa Suomen maatutkimuksista OECD:ssä.

”Olemme saaneet sen tuntuman, että suomalaisten mielestä vuoden 2005 eläkeuudistus riittää täysin, tai ainakin melkein. Meistä uudistuksessa ei menty riittävän pitkälle”, Braconier sanoo haastattelussa Pariisissa.

Ruotsin valtiovarainministeriön entinen pääekonomisti tulee ensi viikolla Säätytalolle esittelemään Suomea koskevaa tutkimusta talouseliitille.

Pöydän taakse asettuu myös maatutkimusten yksikönjohtaja Piritta Sorsa, jolla on ennen OECD:tä takanaan parinkymmenen vuoden ura Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa. ”Tiedämme, että aihe on Suomessa hyvin herkkä”, Sorsa hymähtää.

Säätytalon seminaari on osa OECD:n uutta avautumispolitiikkaa. Vielä 1990-luvulla järjestön ekonomistit esiintyivät lehdissä nimettöminä.

Maat reagoivat OECD:n tutkimuksiin eri tavoin. Suomi kuuluu Braconierin mukaan niihin, jotka haluavat suoraa puhetta ja jotka ottavat neuvot tosissaan.

Ei olekaan ihme, että pääministeri Matti Vanhanen lähetti eläkejärjestelmää ja työelämän pidentämistä pohtineiden työryhmien mietinnöt OECD:n kommentoitavaksi.

Järjestö piti toimenpiteitä täysin riittämättöminä ja laskelmia mahdottomina.

Lisää koulutusta

Ihmereseptiä OECD:llä ei ole tarjota, mutta nyt Suomen eläkejärjestelmässä on Sorsan mielestä huonot kannustimet. Hän muistuttaa, että nyt harvempi jää eläkkeelle vasta 65-vuotiaana kuin ennen uudistusta. Vanhemmille työntekijöille tulisi hänestä tarjota enemmän mahdollisuuksia kouluttautua.

Sorsan mielestä koko työuran kulkua pitänee jatkossa ajatella uudella tavalla. ”Korkeinta palkkaa ei voi ehkä enää odottaa saavansa työuran lopussa, vaan esimerkiksi 50 vuoden tienoilla”, hän hahmottelee.

Sen jälkeen tulisi olla kannattavaa ja haluttavaa jatkaa töissä pitkään, vaikka tulot putoaisivat reilustikin. Eläkejärjestelmän ohella Suomen työllisten määrää pienentää talouskriisin nostama työttömyys.

OECD uskoo, että työmarkkinoiden joustavoittaminen auttaisi sen hoidossa, mutta ennen kaikkea Braconier ja Sorsa toivovat aktiivisempaa työpolitiikkaa. Koulutusta ja työllistämistoimia käytetään muissa Pohjoismaissa enemmän kuin Suomessa.

Koulutuksiin ohjaaminen toisi Sorsan mukaan uusia taitoja ja pitäisi mielen virkeänä: talouden henkinen pääoma ei saisi kuihtua, kuten pöydän ääressä istuvat taloustieteen tohtorit muotoilevat.

”Tutkimukset kertovat myös, että koulutuksilla on pelotevaikutus: moni hankkiutuu töihin jo siksi, ettei joudu kouluttautumaan. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi Tanskassa”, Braconier kertoo. Aktivoimisilla on kiire, sillä korkea työttömyys jatkunee pitkään. Vaarassa on monien syrjäytyminen työmarkkinoilta 1990-luvun alun tapaan.

Jossain vaiheessa uusi kasvu kuitenkin alkaa. Sen tulisi luoda työpaikkoja, mutta mille aloille niitä voisi syntyä?

Braconier ja Sorsa eivät halua arvata saati kannustaa Suomea ohjaamaan talouskasvua tietyille toimialoille. Aktiivinen teollisuuspolitiikka ei kuulu OECD:n ideologiaan.

Veroja alas, joustoa lisää

Väistämätön tosiasia on kuitenkin Braconierin mielestä, että teollisuustuotanto ja sen tarjoama työpaikkojen määrä pienenee Suomessa jatkossakin.

Hän ei usko myöskään julkisen sektorin pystyvän luomaan uutta työtä. Talouskriisi on vetänyt budjetit pakkaselle ja lisäksi Suomen julkisten palveluiden tehokkuus on jäänyt heidän vertailuissaan muiden Pohjoismaiden jälkeen.

Niinpä työpaikkojen pitäisi syntyä palvelualoille. ”Tärkeä kysymys on, miten halukkaita palveluyritykset ovat työllistämään”, Braconier miettii.

Suomen talouden haasteet ovat suuret, mutta Braconier ja Sorsa myöntävät, että vahvuuksiakin löytyy:
Julkisen talouden velka on suhteellisen pieni. Lisäksi Suomi on osoittanut pystyvänsä rajuihin suunnanmuutoksiin.

Useimmat OECD:n Suomea koskevista ehdotuksista perustuvat markkinamekanismin vahvistamiseen: palkkaveroja tulee alentaa, työmarkkinoita joustavoittaa, julkisia menoja alentaa.

Sen sijaan ruotsalainen ja suomalainen ekonomisti eivät mainitse pohjoismaista yhteiskuntamallia – ennen kuin sitä kysyy.

Näin käy, vaikka Pohjoismaat ovat kärkipäässä liki kaikissa OECD:n tilastoissa. ”Olemme tietoisia pohjoismaisen mallin vahvuuksista”, Braconier kiirehtii paikkaamaan.

Hänestä erityisen suuri taloudellinen arvo on pohjoismaisella koulujärjestelmällä, joka takaa hyvät perustiedot suuremmalle osalle kansaa kuin monien muiden maiden koulut.

”Kärjistäen voi sanoa, että peruskoulutukseen laitettu raha on taloudellisesti kannattavampi sijoitus kuin sama raha työttömyyskorvauksiin”, Braconier heittää.

Teksti Matias Möttölä, Pariisi