Nousevat taloudet kahmivat viljelymaata ulkomailta

finanssikriisi
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

On alkamassa uusi siirtomaavallan aika: moni maa, etunenässä Kiina ja Etelä-Korea, hamstraavat viljelymaata ulkomailta.

Viljelmiä Ganges-joen varrella Intiassa huhtikuussa 2009. Kuva Rajesh Kumar Singh / AP / Lehtikuva.

Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen maatalousekonomisti Kyösti Arovuori arvioi, että kansallisen omavaraisuuden merkitys on korostunut parin vuoden takaisen ruokakriisin takia. Toisaalta finanssi- ja talouskriisi kärjistävät edelleen ruokaturvaongelmia.

Tänään 16. lokakuuta on vietetty maailman ruokapäivää (World Food Day). Sen merkeissä Suomen FAO-toimikunta ja Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta järjestivät Ruokaturvan tulevaisuus -seminaarin Viikin kampuksella Helsingissä.

Ruokaturva tarkoittaa sitä, että ruokaa on riittävästi ja että sitä on tarpeeksi myös kuluttajien ulottuvilla.

Arovuori sanoi seminaarissa, että kansallisen politiikan merkitys korostui ruokakriisissä, joka puhkesi syksyllä 2006 ruoan hinnan rajuna nousuna. Kriisin taustalla oli raaka-aineiden ja energian kallistuminen.

Protektionismi kärjisti kriisiä

Monet maat alkoivat ruokaturvan nimissä rajoittaa ruoan vientiä, edistää elintarvikkeiden tuontia ja varmuusvarastoida niitä entistä enemmän, mikä kärjisti kriisiä entisestään.

Tässä tilanteessa uuden maatalousmaan hankkimisesta tuli houkutteleva vaihtoehto. Maata ovat kahmineet valtiot, valtio-omisteiset yritykset ja yksityiset yritykset.

“Maan hankkijan tavoitteena on turvata omien kansalaisten ruoan saanti. Sen sijaan hankinnan kohdemaan ruokaturvaan kauppojen vaikutus on negatiivinen”, Arovuori arvioi.

Ruoan pahin hintapiikki meni ohi 2008, mutta samana syksynä alkoi finanssikriisi. Se on merkinnyt suuria rahoitusongelmia myös maataloudelle ja johtanut viljelijöiden investointien viivästymiseen tai peruuntumiseen.

Finanssikriisin jälkeen puhkesi talouskriisi, joka on vähentänyt maailmankauppaa, heikentänyt ruoan saatavuutta ja lisännyt köyhyyttä.

Arovuoren resepti globaalin ruokaturvan kohentamiseen on rakentaa paikallista elintarviketuotantoa köyhissä maissa, parantaa viljelyn tuottavuutta investointien avulla ja purkaa maailmankaupan esteitä sekä ruoan tuonnilta että vienniltä siellä, missä ne ovat este ruoan saatavuudelle.

Myös ruoka-apua tarvitaan maissa, joissa nähdään nälkää.

Ilmastonmuutos lisää nälkää

YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestön FAO:n asiantuntija Maisa Tapio-Biström sanoi seminaarissa, että ilmastonmuutos uhkaa maataloutta ja lisää nälkää ja aliravitsemusta varsinkin maapallon kuivilla ja puolikuivilla alueilla.

Mullistukset ovat hänen mukaansa vaikeasti ennakoitavissa, joten tutkimusta tarvitaan paljon. Esimerkiksi ennen vaarattomista hyönteisistä voi tulla vaikkapa kosteuden lisääntymisen takia tuholaisia tai tuholaisista voi tulla vaarattomia.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset jakautuvat epätasaisesti. Latinalaisessa Amerikassa se alentaa maatalouden tuottavuutta puolikuivilla alueilla ja vähentää luonnon monimuotoisuutta Amazonasin alueella.

Myös Afrikassa se heikentää viljelyn tuottavuutta ja siten myös ruokaturvaa ja johtaa siihen, että malaria todennäköisesti leviää Itä-Afrikan ylänköalueille.

Aasiassa makean veden saatavuus vähenee. Satotaso alenee Keski- ja Etelä-Aasiassa vuoteen 2050 mennessä; Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sadot sen sijaan nousevat! Aasian megasuistoissa – esimerkiksi Mekong ja Ganges – syntyy tulvia ja Himalajan jäätiköt sulavat.

Metsien hävitys lopetettava

“Metsien hävitys pitää lopettaa ja metsien biomassaa pitää kasvattaa”, oli Tapio-Biströmin keskeinen johtopäätös. Hän vaati myös sitä, että ilmastopolitiikka yhdistetään poliittisesti ruokaturva-, vesi- ja energiapolitiikkaan ja yleensä luonnonvarojen hallintaan.