Maailma ajautuu kriiseistä katastrofeihin - hallitus nukkuu hyvin
Näin se käy. Valtiovarainministeriö antoi viime viikolla esityksensä valtion ensi vuoden tulo- ja menoarviosta. Hallitus hyväksyy lopullisen esityksensä 19.-20. elokuuta lämpiävässä budjettiriihessään. Sitten eduskunta aloittaa budjetin käsittelyn syyskuussa ja hyväksyy sen joulun alla.
Aikaa budjetin käsittelyssä kuluu melkein viisi kuukautta. Lopullinen budjetti on melko tarkkaan sama kuin valtiovarainministeriön esitys.
Valtiovarainministeri JyrkiKataisen (kok) budjettiesityksen loppusumma on 50,4 miljardia euroa. Se on vain 200 miljoonaa euroa eli 0,4 prosenttia suurempi kuin viime vuoden budjettiesitys. Tällä perusteella voi sanoa, ettei Mari Kiviniemen (kesk) johtama hallitus ole tekemässä avokätistä vaalibudjettia. Esimerkiksi viennin elvyttämiseen ei enää rahaa heru, ja monet tärkeät rata- ja tiehankkeet jäävät toteutumatta tai niiden rahoitus jää kauas liikenne- ja viestintäministeriön toiveista.
Valtion tulojen arvioidaan kasvavan huomattavasti. Esimerkiksi tulo- ja varallisuusveroja pitäisi ensi vuonna kertyä yli kymmenen prosenttia enemmän kuin tänä vuonna. Arvonlisä- ja muut liikevaihdon perusteella kannettavat verot kasvavat 12 prosenttia. Energiavero nousee lähes neljänneksellä ja kaikki valmisteverot sen myötä melkein viidenneksellä.
Tulopohjan vahvistumisesta huolimatta valtion menojen ja tulojen väliin jää hirmuinen aukko. Näillä näkymin valtio tarvitsee menojensa kattamiseen ensi vuonna uutta velkaa lähes yhdeksän miljardia euroa. Se on reippaasti enemmän kuin esimerkiksi valtion ensi vuonna keräämät ansio- ja pääomatuloverot.
Tällä menolla valtion velka kasvaa kolmessa vuodessa yli 32 miljardilla eurolla noin 85 miljardiin euroon. Onko se paljon, vähän vai kohtuullisesti?
Yksi koulukunta sanoo, että kyllä sellaisen velan kanssa voi elää. Sehän on reippaasti alle 60 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Vain muutama euromaa pystyy pitämään velkansa yhtä matalalla tasolla, ja pikkuhiljaa talouden kasvun myötä velkataakka kevenee, vaikka velkaa ei koskaan edes lyhennettäisi.
Juuri näin Kiviniemen-Kataisen hallitus näyttää ajattelevan, mutta esimerkiksi kokoomuksen sisällä on toisinajattelijoita, joita velkaantumistahti hirvittää. Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on yksi heistä.
Oppositiolla ovat argumentit vähissä. Porvarihallitus on tehnyt ja tekee niin sosiaalidemokraattista talouspolitiikkaa, että demareiden on vaikea vaatia uskottavasti miljardien lisävelkaa elvytykseen.
Kriisistä luonnonkatastrofiin
Sellaista talousviisasta, joka osaisi lukea oikein ajan merkit, ei valitettavasti ole. Viimeisimmästä finanssikriisistään toipuvan Euroopan ja Yhdysvaltain tulevaisuus on edelleen suuri arvoitus. Nyt näyttää siltä, että maailma ajautuu finanssi- ja talouskriisistä, sodasta ja luonnonkatastrofista toiseen.
Synkimmissä ennusteissa kuivuus ja nälänhätä synnyttävät kansainvaelluksia. Ihmisten ja kansojen kärjistyvä eriarvoisuus johtaa mellakoihin, lakkoihin ja kapinoihin.
Suomessa ilmapiiri on rauhallinen, vaikka täälläkin yhteiskunnan eriarvoisuus on kasvanut, köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Työttömyys on kuitenkin kasvanut tänä vuonna odotettua hitaammin, matala korkotaso on pitänyt yllä kotitalouksien ostovoimaa, ja vienti ja teollisuuden tilauskanta ovat kasvaneet kuluvan vuoden toisella neljänneksellä hämmästyttävän ripeästi.
Valtakunnassa kaikki hyvin? Kukaan suomalainen ekonomisti ei niin väitä. Avainsanat ”julkisen talouden kestävyysvaje” kuulee kaikkien suusta. Jotain sille pitää tehdä, mutta mitään ei tapahdu ainakaan vielä tämän hallituksen aikana.
Kuvitus Janne Tervamäki