Kuntavaalit 2008: väestö vanhenee ja verotulot jakautuvat yhä epätasaisemmin

Suomen kunnille on annettu enemmän tehtäviä kuin kunnille missään muualla maailmassa. Siinä piilee myös Suomen kuntatalouden ongelma.

Ennen kuntavaaleja päälle päin kaikki näyttää hyvältä. Kuntatalous porskuttaa.

Kuntien yhteenlaskettu vuosikate nousee tänä vuonna peräti kolmanneksen ja päätyy uuteen ennätykseen, yli kolmeen miljardiin euroon. Ensi vuonna summa on vielä suurempi.

Vuosikate on yhtä kuin kuntien juoksevien tulojen ja menojen erotus. Sen hyvyys johtuu siitä, että Suomen taloudessa on eletty 15 lihavaa vuotta. Jos se olisi nyt huono, kuntien talousmiehet olisivat täysiä tolvanoita.

Mutta suuretkaan tulot eivät riitä, jos rahareikiä on paljon. Ja kunnilla niitä riittää. Monessa kunnassa kasvaneet verotulot eivät kata edes välttämättömiä investointeja, joilla paikataan teitä, katuja ja viemäreitä.

Tämä näkyy myös lainakannan kasvusta. Kuntien ottamat lainat ovat kaksinkertaistuneet vuosituhannen vaihteesta. Kunnan talouden perusteiden selvittäminen ei vaadi kunnallistieteen arvosanaa eikä taseanalyysiopintoja.

Kunnan köyhyyden tai vaurauden näkee varsin helposti, kun ajaa kylänraittia pitkin, katselee ympärilleen ja pohdiskelee näkemäänsä. Minkä ikäisiä ihmisiä tulee vastaan; näkyykö katukuvassa yrityksiä ja tuotantolaitoksia; onko asutus hajallaan pienissä kylissä?

Kunta
on tärkeä

Kunta on kansalaiselle tärkeä. Kunta on yhtä kuin hyvinvointivaltio: koulut, päiväkodit, terveyskeskukset, sairaalat, lastensuojelu, toimeentuloturva, perhetyö, vanhustyö ja kehitysvammahuolto.

Ja kunta on olennaisilta osiltaan taloutta – olio, joka voidaan mitata ja määrittää rahassa.

Kunta on usein liian pieni yksikkö kantamaan hyvinvointivaltion sille sälyttämää taakkaa.

Sosiaali- ja terveysmenojen osuus kuntien kustannuksista on puolet, henkilöstön osuus juoksevista menoista on samoin noin puolet.

Viime vuosina kuntien menot ovat kasvaneet noin viiden prosentin vauhtia. Menopaine jatkuu kovana. Vuonna 2025 kuntien sosiaali- ja terveysmenot ovat puolitoistakertaiset nykyiseen verrattuna.

Pitkä ikä voi olla yksilölle siunaus, mutta kunnille se on rasite. Vanhusten laitoshoidon kustannukset kaksinkertaistuvat seuraavien 15 vuoden aikana.

Periaatteessa kunnat voisivat siirtää voimavaroja muista toiminnoista vanhusten hoitoon ja hoivaan pienentämällä esimerkiksi koulumenoja, koska lasten ikäluokat ovat pieniä.

Tämä ajatus ei kuitenkaan useinkaan toteudu helposti. Siitä pitävät huolen vanhemmat, järjestöt ja media.

Nousevatko
verot?

50 vuodessa kuntien keskimääräinen tuloveroprosentti – jota ennen vanhaan sanottiin veroäyriksi – on kaksinkertaistunut. Vielä vuonna 1990 keskiarvo oli noin 16,5 prosenttia, mutta nyt se on jo 18,5 prosenttia.

Kuntavaalien alla kaikkia kiinnostaa ehkä eniten se, nouseeko prosentti.

Vuonna 2008 veroprosenttia nosti peräti 119 kuntaa, mutta sitä laski vain kolme.

Ensi vuonna nousutrendi saattaa tilapäisesti taittua. Vasta valitut valtuutetut eivät halua heti tehdä ikäviä päätöksiä. Monessa kunnassa muutoksia veroprosentteihin on tiedossa ilman varsinaisia nostojakin kuntaliitosten vuoksi.

Suomen alhaisin kunnallinen tuloveroprosentti on Kauniaisissa: 16 prosenttia. Vain rikkailla on varaa sellaiseen ylellisyyteen.

Karjaa, Kestilä, Oulainen, Pelkosenniemi, Pohja ja Rantsila käyvät kalliiksi veronmaksajilleen. Niissä veroprosentti on peräti 21.

Kunnat eivät itse pysty rahoittamaan kaikkia menoja, joita valtio on niille jatkuvasti sälyttänyt 1970-luvun peruskoulu- ja terveyskeskusuudistuksista alkaen.

Niinpä valtio antaa kunnille tukea niin sanottujen valtionosuuksien muodossa. Tuen tarkoitus on tasata kuntien välisiä eroja. Sen osuus kuntien tuloista on noin viidennes.

Kunnat haluaisivat itse vahvistaa verotulojen roolia ja vähentää valtionosuuksien suhteellista osuutta. Ne uskovat, että menojen rahoittaminen omilla tuloilla kannustaisi niitä parempaan ja pitkäjänteisempään taloudenpitoon.

Keppiäkin käytetään. Valtiovarainministeriö puuttuu nykyään köyhimpien ja velkaisimpien kuntien asioihin pitämällä niille puhutteluja.

Helsingin herrojen syyniin joutuneiden kuntien nimet eivät yllätä: Kestilä, Karjaa, Pelkosenniemi, Utsjoki, Enontekiö, Kemi ja niin edelleen.

VM:n arvion tuloksena kunnat saavat ehdotuksen ongelmiensa ratkaisemiseksi. Yleensä se on kehotus kuntaliitokseen.

Köyhien
kuntien apu

”Köyhät meillä on aina keskuudessamme”, kuuluu klassinen lause, joka pätee myös kuntatalouteen.

Anekdootti kertoo, kuinka kerran 1950-luvulla pääministeri K. A. Fagerholmin luo pyrki pari rantojen miestä. Fagerholm otti miehet vastaan ja kysyi, mitä asiaa heillä oli.

”No kun pääministeri on puhunut köyhien kuntien avustamisesta, niin tässä meitä olisi kaksi.”

Tänä vuonna harkinnanvaraista avustusta eli kuntien köyhäinapua haki valtiolta peräti 121 kriisikuntaa, noin neljännes kaikista kunnista.

Viime vuosina kuntien taloudelliset erot ovat kärjistyneet, rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

Enimmäkseen suurilla menee paremmin, koska niissä on enemmän työtä, yrittämistä – verotettavaa tuloa. Pienten kuntien elinkelpoisuus on heikko siksi, että niissä työssäkäyviä kuntalaisia on vähän ja väestön ikärakenne muutenkin epäedullinen.

Kuntavaalit pidetään 26. lokakuuta.

Teksti
Kustaa Hulkko

Kuva
Sari Gustafsson / Lehtikuva

Lue lisää kuntavaaleista Suomen Kuvalehdestä 37/2008, joka ilmestyy 12.9.2008.

Osallistu keskusteluun kuntavaaleista

Lisää aiheesta
Suomen kuntien tietokartta (pdf; SK 37/2008)
Vaalit.fi
Kunnat.net