Kuljetusalan sopimusneuvottelut: AKT pullistelee jälleen

AKT
Teksti
Matti Simula

Vahva ja varakas AKT näyttää taas mahtiaan kuljetusalan sopimusneuvotteluissa.

Vuosaaren satama
Vuosaaren satama Helsingissä hiljeni 2. helmikuuta, kun ahtaajat aloittivat lakon vauhdittaakseen neuvotteluja. Kuva Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT on jättänyt laajat lakkovaroitukset. Lakot pysäyttäisivät satamat sekä lähes kaiken kuorma- ja linja-autoliikenteen. Myös lentokoneiden polttoainetankkaukset vaarantuisivat.

Kuljetusala on siis palannut kahden vuoden tauon jälkeen ”normaaliin” sopimuskäytäntöön. Kuljetusalan normaali käytäntö tarkoittaa sitä, että työehtosopimukset tehdään valtakunnansovittelijan välityksellä, ison riidan ja suuren julkisuuden saattelemana.

”AKT tahtoo näyttää jäsenistölleen, että liiton johdossa on kovia äijiä”, iskee Autoliikenteen työnantajaliiton toimitusjohtaja Hannu Parvela.

AKT:n puheenjohtaja Timo Räty (sd) haluaakin viestittää tiukkuutta.

”Varmasti työnantaja suhtautuisi AKT:hen lievemmin, jos me harjoittaisimme samanlaista edunvalvontapolitiikkaa, mitä joillakin muilla aloilla harjoitetaan. Monilla aloilla on jouduttu hyväksymään muun muassa pätkätyöt.”

Ammattiliitto on sitä vahvempi, mitä enemmän vahinkoa se pystyy lakolla aiheuttamaan. Yli 50 000 kuljetustyöntekijän AKT tietää voimansa. Se kykenee pysäyttämään sekä viennin että tuonnin.

”AKT esittää hirvittävät vaatimukset joka kerta”, manaa Parvela.

”Syksyn neuvottelut alkoivat tekstivaatimuksista, joka olisivat lisänneet yritysten kustannuksia 36 prosentilla. AKT vaati tälle vuodelle kolmen prosentin ja ensi vuodelle puolentoista prosentin korotuksia sekä vielä päälle teollisuuden ensi vuoden yleisiä korotuksia.”

Rädyn mukaan Parvelan puheet eivät pidä paikkaansa ”sen paremmin rahan kuin tekstien osalta.”

Mahtinsa tunteva AKT haluaa yleensä hakea sopimuksensa kovimman väännön kautta. Työmarkkinapiirit yllättyivätkin kaksi vuotta sitten. Sekä maanteille että satamiin saatiin sopimukset neuvottelupöydässä, ilman lakonuhkia ja valtakunnansovittelijan väliintuloa.

”Tosiasialliset neuvottelut käytiin silloin sekä autoliikenteessä että satamissa keskeisten yritysten edustajien kanssa.Työnantajaliittojen toimistojen rooli oli pienempi”, Räty vihjaa epäluottamustaan Parvelalle ja ahtausalan työnantajaliiton, Satamaoperaattorien toimitusjohtajalle Juha Mutrulle.

”En ota kantaa, ovatko he päteviä vai eivät”, Räty piikittelee.

Hävittyjä oikeusjuttuja

Työtuomioistuin ratkoi AKT:n ja työnantajien kiistoja viime vuonna seitsemän kertaa. AKT hävisi jutuista kuusi.

Ainoa AKT:n voittama juttu oli työtuomioistuimen mukaan niin tulkinnanvarainen, että ammattiliitto joutui voitostaan huolimatta maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa. AKT:n voittama juttu koski yhden autonapumiehen palkkausta.
AKT on varakas liitto. Se omistaa metsää, asuntoja, lomakeskuksia. Liiton lakkokassan on arvioitu olevan vähintään 50 miljoonaa euroa.

Liitto onkin järjestänyt ahkerasti paikallisia, työtuomioistuimen laittomiksi toteamia lakkoja sekä maantieliikenteessä että satamissa.

Sopimusneuvottelujen ryydittämiseksi tarkoitetut lakkovaroitukset ovat kuitenkin johtaneet vain harvoin työtaisteluun. Koko AKT lakkoili viimeksi 1991, kun Risto Kuisman (sd) johtama liitto pysäytti syvään lamaan syöksymässä olleen maan ulkomaankaupan useiksi viikoiksi.

Eikö olisi edesvastuutonta pysäyttää vienti nyt, kun se on lievästi elpymässä?

”Ei meillä ole kohtuuttomia vaatimuksia. Kiistat ovat helposti sovittavissa”, Räty ohittaa kysymyksen.

Ellei sopimuksiin päästä, satamien ahtaajien lakko alkaa 19. helmikuuta ja autoliikenne seisahtuu 21. helmikuuta. Työ- ja elinkeinoministeriö voi tosin lykätä työtaistelujen alkamista kahdella viikolla.