Kriisimaiden velka vain kasvaa: "Säästäjät maksavat lopulta kaiken"
Kuva Francois Lenoir / Reuters / Lehtikuva.
Euroopan unionin velkataakka pysyy ainakin seuraavat viisi vuotta lähes muuttumattomana, vaikka kansantaloudet kasvaisivat odotettua nopeammin. Monissa maissa tilanne käy entistäkin tukalammaksi, arvioi ekonomisti Timo Vesala Tapiolan varainhoitoyhtiöstä.
”Säästäjät ja kunnolla taloutensa hoitaneet tämän kaiken jollain tavalla lopulta maksavat. Jos ei muuten, niin mahdollisesti korkeamman inflaation muodossa. Silloin ne kärsivät, jotka ovat sijoittaneet rahojaan nimelliskorkoa tuottaviin talletuksiin ja arvopapereihin”, Vesala sanoo.
Vesala perustelee päätelmiään laskelmillaan, joiden pohjana ovat Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n arviot Euroopan ja Yhdysvaltain kansantalouksien alijäämistä vuosille 2010-2016. Korkotason hän olettaa pysyvän hitaan kasvun vuoksi matalana.
”Olen laskenut talouden kasvulukuja viimeisten ennusteiden perusteella alaspäin, mutta luulen, että ne ovat vieläkin turhan optimistisia.”
Koko euroalueen velkataakka suhteessa bruttokansantuotteeseen laskee näillä näkymin vuoteen 2016 mennessä alle viisi prosenttiyksikköä ja pysyy yli 80 prosentissa.
Yhdysvaltojen alijäämäongelma näyttäisi korjaantuvan euromaiden keskiarvoa hitaammin. Viidessä vuodessa maailman talousmahdin velat voivat nousta nykyisestä noin 90 prosentista lähes 110 prosenttiin.
Vakauden mahdollisuudet
Kreikan tilanne näyttää toivottomalta. Vaikka maa leikkaisi kulujaan hätälainojensa ehtojen mukaisesti, sen velka pysyisi kansatuotteeseen nähden puolitoistakertaisena.
Heinäkuussa EU:n huippukokouksessa sovittu Kreikan lisätuki ei kanna kauas. Niillä rahoilla maa pystyy uusimaan lainojaan pari vuotta, mutta sen jälkeen tie on jälleen pystyssä ilman lisätukea.
Kaiken lisäksi heinäkuun tukipakettia ei ole vielä hyväksytty kansallisella tasolla, ja kiista lainojen vakuuksista voi vielä kaataa koko paketin. Sijoittajat ovat hyvin huolestuneita tästä vaihtoehdosta, sillä Kreikan kahden vuoden lainan korko on kohonnut jälkimarkkinoilla yli 40 prosenttiin.
”Yksityiset sijoittajat katsovat nyt, tuleeko tästä toisesta paketista yhtään mitään. Meillä Tapiola Varainhoidossa on kategorinen päätös, että Kreikan lainoihin ei kosketa”, Vesala sanoo.
Myös Irlannin, Portugalin ja Espanjan budjetit pysyvät alijäämäisinä vielä pitkään, ja niiden velkojen suhde kansantuotteeseen kasvaa Vesalan arvion mukaan entisestään.
Sen sijaan Britannialla ja Ranskalla on mahdollisuudet vakauttaa velkasuhteensa, ja Saksa hivuttaa sitä pikku hiljaa 60 prosenttiin eli tasolle, jota euromaiden ei olisi koskaan pitänyt edes ylittää.
Viidennes korkoihin
Kreikan epätoivoista tilannetta kuvaavat hyvin maan huikeat korkokulut. Mikäli heinäkuussa sovittua alhaisen koron tukipakettia ei saada läpi, Vesalan laskelmien mukaan korkokulut voivat vuosina 2011-2015 syödä lähes viidenneksen maan julkisen talouden tuloista. Irlannilla ja Portugalilla korkomenot uhkaavat nousta yli 10 prosenttiin tuloista ja Italiallakin lähes samalle tasolle.
”Ongelmallisimpien maiden kohdalla on vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa kuin velkasaneeraus”, Vesala päättelee.
Vesala ei lähde näitä maita nimeämään, mutta Ruotsi ja Suomi eivät niiden joukkoon kuulu. Ruotsin korkomenot ovat nimittäin vuosina 2011-2015 ehkä vain 1,5 prosenttia julkisista tuloista, ja Suomellakin ne jäävät todennäköisesti alle kolmeen prosenttiin.
Vesala kuvaa Japanin, Yhdysvaltain ja eräiden EU-maiden ahdinkoa suhteuttamalla julkisen talouden velan julkisiin tuloihin.
Japani on tässä vertailussa kaikkein heikoimmassa asemassa. Sen velka pysyy IMF:n alijäämäoletusten mukaan seuraavien viiden vuoden aikana 7,3 kertaa niin suurena kuin tulot. Japani suoriutuu velkojensa koroista vain, jos maan kansalaiset ja instituutiot suostuvat rahoittamaan sitä yhden prosentin korolla.
Kreikalla ja Irlannilla vastaava tunnusluku on 3,8 ja 3,3. Ruotsi ja Suomi ovat tässäkin vertailussa EU:n parhaimmistoa.
Yhdysvaltainkin velkataakka on yli kolme kertaa niin suuri kuin sen tulopohja. Liittovaltiolla olisi hyvät edellytykset laajentaa tulopohjaansa veroja nostamalla, mutta demokraattien ja republikaanien välinen taistelu amerikkalaisten äänistä näyttää tekevän sen mahdottomaksi.
”Yhdysvallat vakauttaa julkista taloutta menoja karsimalla. Se voi estää talouden riittävän kasvun”, Vesala arvioi.
Velka syö kasvun
Raskas velkataakka syö kansantalouden kasvua. Ekonomistien laajasti hyväksymän nyrkkisäännön mukaan kasvu alkaa väistämättä hidastua, kun maan julkinen velka nousee 90 prosenttiin kansantuotteesta.
Tämä raja on kuitenkin häilyvä, sillä velan vaikutus kasvuun riippuu siitä, mihin rahat on käytetty. On aivan eri asia käyttää velkaa tulevaisuuden kasvua ruokkiviin investointeihin kuin valtion juokseviin menoihin.
Lähes kansantuotetta vastaava velka on jo niin raskas, että pelkästään sen korkokulut syövät helposti talouskasvusta saatavan hyödyn. Moni euromaa on jo ajautunut tähän loukkuun ja pysyy siinä kauan.
Vesala kuvaa tätä tilannetta vähentämällä vuosien 2011-2015 bruttokansantuotteen nimelliskasvusta arvioidun velan nimelliskoron. Kasvun ja koron ennustamiseen liittyy tietysti paljon epävarmuutta.
Joka tapauksessa monilla EU-mailla tilanne on huolestuttava.
”Velkadynamiikka on räjähtävällä uralla”, Vesala sanoo.
Karkeasti ottaen velan suhde bruttokansantuotteeseen pysyy vakiona, jos BKT:n nimellinen kasvuprosentti on sama kuin velan nimelliskorko, ja samanaikaisesti niin kutsuttu primaarialijäämä on nolla. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisen talouden tulot ja korkokuluista puhdistetut menot ovat tasapainossa.
Portugalilla ja Kreikalla kansantuotteen nimelliskasvu voi jäädä jopa useita prosenttiyksiköitä nimelliskorkoja alhaisemmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viime vuosien massiiviset primaarialijäämät on nopeasti kyettävä kääntämään huomattaviksi ylijäämiksi, jotta velan ja BKT:n suhde pysyisi edes vakiona.
Vastaavia ongelmia, joskaan ei aivan samassa mitassa, on myös Italialla, Irlannilla ja Espanjalla. Muuallakin euroalueella nimellinen kokonaistuotteen kasvu uhkaa jäädä epämiellyttävän alhaiseksi. Yhdysvalloissa ja Britanniassa tulevaisuus näyttää tässä suhteessa paremmalta niiden vahvemman pitkän aikavälin kasvunäkymän vuoksi.