Työ joustaa, kun euro ei

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) ennustepäällikkö Päivi Puonti kaivaa käppyrät esiin.

Hänen tehtävänään on seurata julkista taloutta, raha- ja finanssi­poli­tiikkaa sekä Euroopan unionin talouspolitiikkaa. Viime aikoina häntä on mietityttänyt euro, tarkemmin Suomen sopeutuminen yhteisvaluuttaan.

Euro otettiin käyttöön niin kutsuttuna tilivaluuttana tammikuussa 1999. Euro­käteiseen siirryttiin vuonna 2002, myös Suomessa. Puonti muistelee, että poliittisessa keskustelussa korostuivat tuolloin näkemykset EU-integraatiosta ja toisaalta turvallisuudesta. Euro ja jäsenyys Euroopan unionissa nähtiin kylmän sodan jälkeisessä, sotilaallisesti liittoutumat­tomassa Suomessa turvallisuuskysymyksinä.

Taloustieteilijät taas pohtivat enemmänkin työmarkkinoita. Moni tutkija arvioi aikanaan, että kun oman valuutan joustoista luovutaan, täytyisi kansantaloudessa joustoa löytyä jostakin muualta.

”Käytännössä puhutaan palkoista. Eli työmarkkinoiden tulisi olla riittävän jousta­vat, jotta euroalueella pärjätään”, Puont­i s­anoo.

Työmarkkinoiden joustavoittamisesta on puhuttu Suomessa viime vuosina paljon, erityisesti Petteri Orpon (kok) hallituksen merkittävien työelämämuutok­sien vuoksi.

Katsotaan niitä käppyröitä, siis talouden kehitystä piirtäviä kuvaajia.

Ensin Suomen talous kehittyy pitkän aikaa samaan suuntaan Tanskan ja Ruotsin, lähimpien pohjoismaisten verrokkien kanssa. Vuoden 2008 finanssikriisi tuo pudotuksen, j­ota vauhdittavat kotoperäiset ongelmat: Nokia ja metsäteollisuus menettävät asemiaan, väestön ikääntyminen näkyy.

Ruotsi ja Tanska toipuvat pudotuksesta, mutta Suomi virkoaa paljon hitaammin. ­Samalla julkinen velka alkaa kasvaa nopeasti.

”Kun Suomea vertaillaan muuhun euroalueeseen ja toisaalta pohjoismaisiin naapureihin, niin Suomi on hyvin toisennäköinen kuin naapurimme. Mutta se on hyvin samankaltainen kuin monet velkaantuneet euromaat”, Puonti sanoo.

Hänestä olennainen kysymys on, miksi Suomi alkoi finanssikriisin jälkeen velkaantua, erkaantua muista Pohjoismaista ja lähestyä muuta euroaluetta.

”Tämä herättää ajattelemaan, että eurolla olisi jotain tekemistä tämän kanssa.”

Puonti kiirehtii heti lisäämään, että ajattelua sekoittaa Tanska. Vaikka Kööpenhaminassa maksetaan kruunuilla, on Tanska käytännössä kuin euromaa. Maa on osa Euroopan valuuttakurssijärjestelmää, ja kruunun kurssi on sidottu euroon.

”Eli Tanskassakaan valuuttakurssi ei jousta talouden tarpeiden mukaan, mutta he ovat selvinneet kiinteässä valuuttakurssissa.” Puontin mukaan syy on juuri työmarkkinat.

Puonti kaipaa vanhan keskustelun herät­telyä.

Kun euroon liityttiin, taloustieteilijät puhuivat paljon työmarkkinoiden jouston merkityksestä Suomen sopeutumisessa.

”Mielestäni on ainakin viitteitä siitä, että sopeutumattomuus olisi osasyy hitaaseen kasvuumme finanssikriisin jälkeen”, Puonti sanoo.

”Ruotsi jäi pois eurosta osin juuri siksi, koska siellä ei uskottu, että riittäviä joustoja työmarkkinoihin pystyttäisiin tekemään. Myöhemmin niitä on tehty.”

Työmarkkinakenttä on Suomessa ollut finanssikriisin jälkeen isossa muutoksessa. Elinkeinoelämän keskusliitto lopetti 2010-luvulle tultaessa keskitetyt ratkaisut ja palkoista siirryttiin sopimaan aloittain.

Viime kierroksilla Suomeen on syntynyt malli, jossa tärkeät vientialat eli käytännössä teknologiateollisuus sopii palkankorotuksista ensin ja muut alat seuraavat perässä. Työnantajat koordinoivat kierrosta, eli teknologiateollisuuden prosentit päätyvät lähes sellaisenaan myös muille aloille.

Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten palkankorotukset eivät ole useinkaan lipsahtaneet kovin korkeiksi. Eikö joustoa siis ole jo tapahtunut, kun koordinoidusti tehdään maltillisia palkkaratkaisuja?

”Osin kyllä, mutta samaan aikaan työmarkkinaosapuolilla ei ole yhteistä näkemystä järjestelmästä. Olemme ikään kuin jumissa. Kaiken tutkimuksen perusteella esimerkiksi vientisektorin on ehdottomasti oltava palkkajohtaja.”

On totta, että liitot ja työnantajat ovat olleet erimielisiä siitä, millainen on ”Suomen malli”. Erityisesti julkista sektoria on närästänyt teollisuuden palkkajohtajuus.

Laajojen työtaisteluiden myötä esimerkiksi kunnissa ja hyvinvointialueilla on maksettu viime vuosina korkeampia palkankorotuksia kuin muilla aloilla.

Vientiteollisuuden avainroolin lisäksi Puonti painottaa joustavuutta. Palkan­koro­tuksia on voitava tarkastella myös kesken sopimuskauden, jos taloustilanne sitä vaatii. Myös paikallista sopimista on voitava hyödyntää entistä useammin.

Näin Puontin mukaan tehdään Tanskassa. Maassa on rakennettu myös erilaista lainsäädäntöä, joka tekee käytännössä mahdottomaksi poiketa yleisestä linjasta. Toisaalta maassa julkinen sektori ja yksityinen sektori neuvottelevat palkasta vuorovuosin. Jos toisessa ansiokehitys ylittää toisen, tehdään automaattisia kompensaatioita.

Tanskan taloudella menee kadehdittavan hyvin. Maasta on ponnistanut viime vuosina muun muassa Novo Nordisk, jonka Ozempic-laihdutuslääkettä hamutaan kaikkialla maailmassa.

Puonti arvioi, että Tanskaa ja Suomea voi silti vertailla toisiinsa.

”Nämä innovaatiot ovat merkittäviä, mutta viimeaikaisia. Jos tarkastellaan pidempää aikaväliä, niin huomataan, että Tanskassa velkasuhde lähti nopeammin laskuun.”

Suomi ei tuota kaikkien haluamia lääkkeitä, vaan pikemminkin teollisuuden välituotteita eli investointihyödykkeitä. Sellaisten kysyntä on yskinyt viime vuosina.

Työelämän joustavoittaminen on Puontin mukaan Suomessa erityisen tärkeää tuotantorakenteen vuoksi, joka on yksipuolisempi kuin Tanskassa ja Ruotsissa. ”Siksi meidän pitäisi olla entistä sopeutuvaisempia muilla tavoilla.”

Euron ongelmia on viime aikoina nostanut esiin hallituspuolue perussuomalaiset.

Sen puheenjohtaja, valtiovarainminis­teri Riikka Purra luetteli kesäkuun puolue­kokouk­sessa pitkän liudan ongelmia, joita Suomen talous on viime vuosikymmeninä kohdannut.

”Mikäli meillä olisi joustava oma valuutta, ei muussa taloudessa ja työmarkkinoilla tarvitsisi niin paljon kyntää. Mutta tämä on suorastaan tabu suomalaisessa keskustelussa”, hän sanoi.

Päivi Puonti muistuttaa, että euro tuo myös hyötyjä: alhaisen inflaation, vakaan korkotason ja paremman rahapolitiikan.

”Kun puhutaan eurosta, keskustelu kääntyy helposti euroeroon. Mutta nähdäkseni se ei ole ratkaisu.”

Ruotsissakin keskustelu euroon liittymisestä on virinnyt, kun oma valuutta on heikentynyt ja tuontihinnat kallistuneet.

”Jos naapurikin on menossa pikemminkin päinvastaiseen suuntaan, niin en usko, että euroero olisi järkevä suunta.”