Koronasta elpyminen kestää kahdesta kolmeen vuotta, arvioi Finnair – Nykyisen kokoisena yhtiö ei voi odottaa niin pitkään
Lentoytiön kassassa on rahaa ja iso osa hätärahoituksesta on vielä käyttämättä. Silti edessä on varmuudella ikäviä päätöksiä.
Topi Manner lienee itsekin vähän yllättynyt.
Hän työskenteli lähes koko työuransa rahoitusalan johtotehtävissä lähinnä Nordeassa, mutta vaihtoi viime vuoden alusta ihan toiselle toimialalle, Finnairin toimitusjohtajaksi. Ja nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, hänen työnsä tärkeimmän osan muodostavat jälleen rahoitukseen liittyvät kysymykset.
Lentoyhtiön muut, normaaliaikoina keskeisemmät työtehtävät kuten vaikkapa liikenteen pyörittäminen sekä myynti ja markkinointi ovat jääneet taka-alalle sen jälkeen, kun koronavirus viime keväänä pakotti Finnairin lopettamaan toimintansa lähes kokonaan. Huhti- kesäkuussa käytössä oli vaivaiset kolme prosenttia yhtiön tuotantokapasiteetista.
Manner julkisti perjantaina toisen vuosineljänneksen osavuosikatsauksen. Vertailukelpoiseksi liiketappioksi tuli 174 miljoonaa euroa. Laskua vuoden takaisesta tuli yli 220 miljoonaa euroa ja saman tahdin ennakoidaan jatkuvan myös kolmannella neljänneksellä. Vertailuissa koronaa edeltäneisiin lukuihin ei kuitenkaan ole paljon mieltä näissä, lentoliikenteen historiassa täysin ainutlaatuisissa olosuhteissa.
Yritysjohdon fokus on nyt kassan vahvistamisessa kestämään jopa vuosia jatkuva kurjuus. Liikennemäärät ovat varovaisessa kasvussa, mutta Manner arvioi oman yhtiönsä bisneksen elpyvän koronaa edeltäneelle tasolle vasta noin 2-3 vuoden kuluessa. Tämä optimistinen arvio edellyttää kuitenkin globaalin pandemian hiipumista, mistä ei tällä hetkellä vielä ole näkyvissä mitään merkkejä, pikemminkin päin vastoin.
Kassan vahvistamisessa isossa roolissa on ollut osakeanti, jossa Finnair keräsi 501 miljoonaa euroa. Annin kokonaistuotto oli 512 miljoonaa, josta Mannerin ex-finanssikollegat järjestäjäpankeissa kuittasivat 11 miljoonan euron palkkiot.
Mannerin mukaan 98 prosenttia osakkaista käytti merkintäoikeutensa ja jatkoi yhtiön omistajina. Näissä oloissa se oli merkittävä luottamuksenosoitus yhtiötä kohtaan.
Annin pääroolissa oli pääomistaja eli Suomen valtio. Eduskunta hyväksyi alkukesästä lisäbudjetin yhteydessä 700 miljoonan euron määrärahan Finnairin pääomittamiseksi.
Siitä 286 061 704 euroa käytettiin valtioneuvoston omistajaohjausyksikön mukaan osakkeiden ostamiseen annissa. Omistusosuus säilyi ennallaan eli 55,9 prosentissa.
Jäljellä on kuitenkin yhä 413 938 296 euroa. Se on kolmen vuoden siirtomääräraha, jonka käytöstä päättää valtioneuvosto. Manner ei halunnut perjantaina ennakoida tämän rahan mahdollisia käyttökohteita.
”Valtio varautuu kaikkiin lopputulemiin”, hän sanoi.
Osakeannin lisäksi kassaa on vahvistettu muun muassa käyttämällä valtion takauksella 200 miljoonaa euroa kaikkiaan 600 miljoonan eläkelainamahdollisuudesta sekä nostamalla 175 miljoonan euron syndikoitu limiittiluotto.
Näillä konsteilla kassavarat olivat Mannerin mukaan heinäkuun alussa 970 miljoonaa euroa eli lähes samansuuruiset kuin vuoden alussa. Tappiota tulee kuitenkin lähes kaksi miljoonaa päivässä.
Käyttämättä on yhä 200 miljoonan euron vakuudeton yritystodistusohjelma, loput 400 miljoonaa työeläkelainasta, valtion yli 400 miljoonaa sekä myös lentokoneomaisuuden rahastaminen myynti- ja takaisinvuokrausjärjestelyillä. Yhdestä A350-koneesta on Mannerin mukaan tehty aiesopimus.
Pussin pohja ei siis ala paistaa ihan heti. Silti on vaikeata kuvitella, että yhtiö odottaisi nykymuodossaan sen 2-3 vuotta, jonka toiminnan palauttaminen entiselle, tuolloin nipin napin kannattavalle tasolle arvioidaan kestävän.
Manner käynnisti jo keväällä 80 miljoonan euron kiinteiden kulujen säästöohjelman. Kuitenkin yhtiöön palkattiin huhti- toukokuussa 210 uutta työntekijää.
Tällainen säästöohjelmakaan ei taida riittää. Pelkät kaluston poistot ja arvonalennukset olivat yksin toisella vuosineljänneksellä säästötavoitteen suuruiset eli noin 80 miljoonaa.
Finnair tuskin pystyy pitämään laivastossaan 60 lentokonetta ja palkkalistoillaan, vaikka lomautettuinakin, yli 6 700 työntekijää sitä 2-3 vuotta, jonka paluu vanhoihin, yhtiön kannalta hyviin aikoihin vähintään kestää.
”Kaikki katsotaan, kiveäkään ei jätetä kääntämättä”, Manner sanoi perjantaina.
Hänellä on edessään ikäviä päätöksiä. Yhtiötä on pakko pienentää.
Yksi pandemian ilmeinen seurausvaikutus Finnairille on kalustouudistuksen siirtyminen epämääräiseen tulevaisuuteen. Yhtiön tarkoituksena on ollut vaihtaa vanhat kapearunkoiset Airbus-koneensa merkittävästi vähemmän polttoainetta kuluttaviin uusiin malleihin.
Nyt koko hanke on selvästi siirretty sivuraiteelle. Mannerin mukaan Finnair tosin on yksi niistä harvoista lentoyhtiöistä, jotka taseensa puolesta voisivat tehdä investointeja. Nyt ei kuitenkaan ole kiirettä investoida vaan edetä kustannusten sopeuttamisessa.
Finnairin tavoitteena on yhä puolittaa hiilidioksidin nettopäästöt jo vuoden 2025 lopussa ja päästä hiilineutraaliksi 20 vuotta myöhemmin. Ainakin vuoden 2025 tavoite on utopiaa, jos Euroopan ja kotimaan lentoja operoidaan silloinkin vanhoilla Airbus-malleilla.