Keskustaministerit keräsivät pisteet lohen pelastamisesta – samalla vesivoimayhtiö pääsi pälkähästä ja teki miljoonakaupat
Uutisanalyysi: Hiitolanjoen järvilohen pelastusoperaatio sai paljon julkisuutta, mutta herätti monia jatkokysymyksiä. Ministeri Leppä ei kommentoi.
Luonnon ystäville kerrottiin hieno uutinen 23. heinäkuuta 2019, kun ympäristöjärjestö WWF Suomi lähetti medioille tiedotteen.
Siinä kerrottiin, että uhanalaisen Laatokan järvilohen elämän edellytykset parantuvat. Lohen pääsyn luonnollisille lisääntymisalueille estävät voimalaitospadot puretaan Hiitolanjoesta, kun valtio yhdessä useiden eri toimijoiden kanssa ostaa voimalaitokset pois. Koko hankkeen hinta on reilut kolme miljoonaa euroa.
Joki virtaa pääosin Karjalan tasavallassa Venäjällä ja kahdeksan kilometrin verran Etelä-Karjalassa Rautjärven kunnan alueella. Joen pituus on 53 kilometriä.
Ympäristöjärjestöt, vapaa-ajan kalastajat ja maakunta ovat tehneet uutisen eteen töitä useita vuosia. Suomessa ei ole käytännössä juuri lainkaan purettu vesivoimaa, ja vaelluskalat ovat jääneet vesivoimayhtiöiden voitontavoittelun pyörteisiin.
Mediassa laajasti esillä ollut uutinen herätti kuitenkin jatkokysymyksiä. Kalojen puolestapuhuja, ahkera perhokalastaja ja näyttelijä Jasper Pääkkönen kertoi Ylelle, että ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) erityisavustaja Riku Eskelinen oli soittanut hänelle keväällä 2019 ja esittänyt pyynnön: ”Auta meitä vapauttamaan Hiitolanjoki”.
Pääkkönen kertoi ottaneensa asiasta saman tien kopin. Hän alkoi soitella perhokalastusta harrastaville tuttavilleen.
”Alkoi syntyä sellainen perhokalastajien yya-henki. Käytännössä kaikki, joille soitin, lahjoittivat viisinumeroisen summan rahaa”, Pääkkönen kertoi.
Pääkkönen itse kertoi lahjoittaneensa Hiitolanjoen hankkeeseen 25 000 euroa.
Erikoiseksi järvilohen pelastusoperaation tekee seikka, joka jäi Hiitolanjoki-uutisoinnissa vähemmälle huomiolle.
Lähes samaan aikaan WWF:n kanssa valtioneuvoston kanslia tiedotti, että valtio osallistuu Hiitolanjoen kehittämishankkeeseen.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) kertoi tiedotteessa, että Hiitolanjoen voimalaitosten ostaminen on osa edellisen eli Juha Sipilän (kesk) hallituksen Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin -kärkihanketta.
Valtio ja muut tahot maksoivat tai tulevat maksamaan esisopimuksen puitteissa Hiitolanjoen Voimalle sen kahdesta voimalaitoksesta sekä joen kunnostustöistä yhteensä 3,2 miljoonaa euroa.
Voimaloiden lunastamista ja koskien ennallistamista ovat tukemassa yksityiset lahjoittajat, kuten Jasper Pääkkönen, WWF Suomi sekä Rautjärven kunta ja useat säätiöt.
Tilinpäätöstietojen mukaan Hiitolanjoen Voiman liikevoitto oli vuonna 2018 noin 128 000 euroa ja sitä edeltävänä vuonna 150 000 euroa. Voimalaitokset ovat kooltaan alle 5 megawattia eli ne ovat niin kutsuttuja ”tippavoimaloita”.
Tarkkaa kauppahintaa ei ole annettu julkisuuteen, mutta SK:n arvion mukaan se on vähintään miljoonakauppa. Kauppaa voi pitää myyjien kannalta hyvänä, sillä hinta vastaa nykytahdilla useiden vuosien voittoja – ilman investointipakkoa.
Yhtiön hallituksen puheenjohtaja on Heikki Pirttiniemi, joka kuuluu myös Pienvesivoimayhdistyksen hallitukseen. Yhdistyksen hallitus koostuu pienvesivoimaloiden omistajista, jotka ovat aiemmin vastustaneet patojen ja voimalaitosten purkamista. Yhdistys on korostanut omistajanoikeutta.
Entinen ympäristöministeri, nykyinen keskustan ministeriryhmän valtiosihteeri Tiilikainen hihkui sosiaalisessa mediassa Hiitolanjoki-uutisen jälkeen.
”Kiitos Jasper Pääkkönen mahtavasta yhteistyöstä ja panoksestasi Hiitolanjoen vapauttamiseksi. Yli 20 vuotinen haave toteutui”, Etelä-Karjalasta kotoisin oleva Tiilikainen kirjoitti Twitterissä 23. heinäkuuta.
Kiitos @JasperPaakkonen mahtavasta yhteistyöstä ja panoksestasi Hiitolanjoen vapauttamiseksi. Yli 20 vuotinen haave toteutui! Kiitos @JariLeppa ja @PetteriOrpo kun hoidimme lisäbudjetissa valtion rahat. Kiitos @RikuEskelinen ja @tepposakkinen https://t.co/rUwg1NCZMF
— Kimmo Tiilikainen (@Tiilikainen) July 23, 2019
Erikoiseksi järvilohen pelastusoperaation tekee seikka, joka jäi Hiitolanjoki-uutisoinnissa vähemmälle huomiolle.
Korkein hallinto-oikeus päätti vuoden 2019 alussa, että Hiitolanjoen Voiman on aloitettava kalateiden rakentaminen Kangaskosken ja Ritakosken voimalaitoksille vuoden sisällä. Asiaa oli puitu yhtiön tekemien valitusten vuoksi useita vuosia eri oikeusasteissa, mutta nyt päätös oli lopullinen.
Vuonna 2017 Vantaan Energia myi Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiölle Lahnasenkosken voimalaitoksen, joka sijaitsee Kangaskosken ja Ritakosken voimalaitosten välissä. Kaupan yksi syy oli se, että KHO oli velvoittanut yhtiötä rakentamaan jokeen voimalaitoksen ohittavat kalatiet.
Kalateiden rakentaminen maksaa sadoista tuhansista euroista yli miljoonaan euroon kappaleelta. Hiitolanjokeen niitä olisi tarvittu useampi. Rakentamisvelvoite olisi voinut olla voimayhtiölle taloudellisesti vaikea.
Herääkin kysymys, miksi valtio muiden tahojen avustuksella maksoi Hiitolanjoen kunnostushankkeesta yhtiölle, vaikka korkein hallinto-oikeus oli velvoittanut yhtiön rakentamaan kalatiet.
Helppo vastaus on se, että ostamalla laitokset uudet omistajat voivat tehdä niille, mitä haluavat. Padot halutaan purkaa ja saattaa joki luonnontilaan.
Kalatiepolitiikkaa on yritetty edistää Suomessa jo vuosikymmeniä, mutta tulokset ovat olleet laihoja.
”Purkaminen on aina kestävämpi ratkaisu kuin kalatie, ja se on mahdollista vain, jos patojen omistajuus vaihtuu ja energiantuotanto loppuu”, WWF Suomen ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen viestitti kesälomiltaan.
Kysymykset valtion ja keskustaministereiden roolista ovat edelleen auki.
Yritin saada maa- ja metsätalousministeri Lepältä vastauksen siihen, oliko valtion tarkoitus pelastaa järvilohi vai Hiitolanjoen Voiman talous? Vai molemmat? Kauppahinnan muodostuminenkin kiinnostaa.
Olisivatko Tiilikainen ja Leppä ohjanneet kärkihankerahaa Hiitolanjoelle, jos KHO ei olisi velvoittanut yhtiötä rakentamaan satojatuhansia euroja maksavia kalateitä?
Lepän avustaja kertoi ministerin olevan lomalla, mutta hän lupasi tavoitella ministeriä ja palata asiaan. Vuorokauden jälkeen avustaja ilmoitti, että voisin yrittää tavoitella Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtajaa Hanna Ollikaista, jolla on hyvä käsitys kokonaisuudesta.
Ilmoitin, että tavoittelen Leppää, sillä Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtaja ei vastaa valtion rahoista. Ministeri ei vastannut.
Lähetin kysymykset myös entiselle ympäristöministerille Kimmo Tiilikaiselle. Ei vastausta.
Juttua korjattu 1. elokuuta 2019 kello 13.15: Jutussa mainittiin kauppahinnaksi 3,2 miljoonaa euroa. Kyse on kokonaishinnasta, johon kuuluu voimalan lunastaminen ja joen kunnostustyöt. Kauppahintaa ei ole julkistettu.