Kahden pallin kuntapoliitikot - jäävejä vai ei?

jääviys
Teksti
Markku Hurmeranta
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
SK

Paperiliiton hyllyllä olevalle puheenjohtajalle Jouko Ahoselle olisi myönnettävä vielä toistaiseksi perustamaton Suomen Corporate Governance -tunnustuspalkinto. Hallitusammattilaiset ry:n olisi syytä panna pikaisesti toimeksi, sillä siksi ryhdikkäästi Ahonen taannoin puolusti työeläkeyhtiö Varman hallituksen tekemiä päätöksiä. Siis niitä, joita hän itsekin oli ollut tekemässä.

Hyvän hallintotavan vaalimisen näkökulmasta Ahosen toiminta oli esimerkillistä, sillä osakeyhtiölain mukaan hallituksen jäsenen on aina ajettava yksinomaan yhtiön etua. Olisikin luullut, että muu hallitus olisi puheenjohtajansa johdolla kiirehtinyt antamaan Ahoselle taustatukea. Mutta ei. Tyel-toveri jätettiin tylysti tuleen makaamaan.

Yhtä johdonmukaisesti toimi hetkellisen ryhdikkyyskohtauksen saanut ay-liikekin. Vain Ahonen hyllytettiin, vaikka samoja eläkejohtajien palkka- ja bonuspäätöksiä oli ollut tekemässä muutama muukin ay-johtajia. Ahosen synniksi koitui julkinen rehellisyys. Asetelman eettisyyttä sopii pohtia erityisesti näin joulukuusen katveessa.

Ahonen teki palveluksen hyvästä hallintotavasta käytävälle keskustelulle yleisimminkin, sillä työeläkeyhtiöt eivät ole ainoita, joissa yhtiön puurot ja hallituksissa istuvien eri intressitahojen vellit menevät sekaisin.

Villeintä meno taitaa nykyisin olla kuntien omistamien yhtiöiden hallinnossa, jotka on lähtökohtaisesti miehitetty kunnallispoliitikoilla. Samat henkilöt tekevät siis päätöksiä niin kunnan päättävissä elimissä kuin kunnan omistamissa yhtiöissäkin.

Tällä hetkellä esteellisyys on määritelty siten, että se koskee vain asioita, joissa yhtiön ja kunnan etu on ristiriidassa tai asian tasapuolisen käsittelyn voi olettaa vaarantuvan.

Puolueet rahastavat

Tähän kahdella pallilla istumisen jääviysongelmaan on aikomus puuttua vireillä olevassa kuntalain uudistuksessa. Lakiremontti on kuitenkin enemmän kuin alkutekijöissään, joten nykysäännöillä pelataan vielä pitkään.

Poliittinen aktiivisuus ei saa tietystikään olla este tulla nimitetyksi kunnan omistaman yhtiön hallitukseen. Mutta toisaalta on ehkä syytä käsi sydämellä myöntää, että poliitikon nimittäminen usein syrjäyttää tai suorastaan estää asiantuntevamman jäsenen nimittämisen hallitukseen. Paljon peräänkuulutettu hallitusten monipuolisuus ei siis näiltä osin pääse toteutumaan.

Ilman lainsäädännön rukkaamista asiaan tuskin tulee muutosta. Kuntien omistamien yhtiöiden hallitukset miehitetään jatkossakin kunnallispoliitikoilla, sillä vallankäytön ohella menettely on puolueille tärkeä rahastuskeino. Kunnalliseen luottamustoimeen nimitetty henkilö pulittaa kokouspalkkioistaan nimittäin niin kutsuttua puolueveroa oman puolueensa paikallisjärjestölle.

Järjestelmä on niin vakiintunut, että valtakirjan saatuaan kunta jopa pidättää kymmenykset ja tilittää ne suoraan puolueiden paikallisjärjestöille. Puolueveron suuruus kokouspalkkiosta on 10-30 prosenttia.

Kun homokeskustelu alkaa pikku hiljaa hiipua, niin olisikohan tässä kunnallisen päätöksenteon kytkykaupassa aihetta seuraavaan TV 2:n teemailtaan?

Kuvitus Janne Tervamäki.