Juhana Aunesluoma: Eurooppa ei näe, mistä sen vaikeudet oikeasti johtuvat

Juhana Aunesluoma on dosentti ja Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Helsingin yliopistossa. Kuva Pekka Nieminen.

Ranska sai sosialistipresidentin, François Hollanden, joka haluaa keventää EU:n säästökuuria. Kreikan parlamenttiin nousivat ääripuolueet, radikaali vasemmisto ja äärioikeisto, ja maan tilanne on sekasortoinen. Onko vaalituloksista syytä huolestua, Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta?

”Ei ainakaan Ranskan vaalituloksesta, se on aika normaali vallanvaihto. Mutta Kreikan tilanne on hankalampi. Poliittinen kenttä on ihan sekaisin, ja talousuudistusten läpivienti vaikeutuu varmasti. On mahdollista, että Kreikka ei pysty pitämään sopimuksista kiinni ja niitä joudutaan neuvottelemaan uudelleen. Ja jos Kreikka tarvitsee lisää taloudellista tukea, myös suomalaisten veronmaksajien täytyy kantaa kortensa kekoon.”

Sekä ranskalaiset että kreikkalaiset sanoivat nyt ”ei” jatkuvalle säästämiselle, niukkuudelle. Ymmärrättekö protestin?

”Kyllä. Toki Hollande on ollut maltillinen lausunnoissaan. Hän ei ole romuttamassa EU:n säästölinjaa, vaan haluaa lisätä siihen kasvupolitiikan elementtejä. Mutta Kreikassa ollaan hyvin tyytymättömiä EU:hun ja myös vanhoihin puolueisiin, jotka ovat ajaneet maan tähän tilaan.”

Yli puolet kreikkalaisista äänesti säästöohjelmia vastaan. Onko realistista ajatella, että säästämiselle olisi vaihtoehtoja?

”Kyllä on, jos muu Euroopan unioni, mukaan lukien Suomi, suostuu tukemaan Kreikkaa toisin ehdoin. Kreikka on nyt täysin ulkopuolisen tuen varassa. Se ei saa itse lainattua rahaa markkinoilta, kaikki tuki tulee ulkopuolelta, ja sille on asetettu hyvin ankaria ehtoja. Suomessa muistetaan vieläkin 1990-luvun lama, mutta Kreikan tilanne on siihen verrattuna paljon vakavampi ja syvempi.”

Nyt puhutaan siitä, että Euroopan pitää satsata talouskasvuun ja lopettaa pelkkä säästäminen. Miten talous voi kasvaa, jos ihmisillä ei ole työtä eikä rahaa?

”Sepä se. Tiukka säästöpolitiikka aiheuttaa alaspäin menevän kierteen, pahentaa taantumaa. Siinä saatetaan joutua loukkuun eikä kukaan tiedä, kuinka kauan toipuminen kestää. Viime talvesta saakka on vilkkaasti keskusteltu siitä, minkä tyyppiset säästöt ovat perusteltuja ja mitkä vain tuhoavat talouden toimintaa.”

”On ihan järkevää pohtia, olivatko kaikki päätökset, joita eurokriisin taltuttamiseksi tehtiin, täysin harkittuja. Aikamoisessa paniikissa tehtiin isoja, periaatteellisia ratkaisuja ja esimerkiksi Kreikalle saneltiin säästöohjelma, joka tuntuu nyt aika epärealistiselta. Siellä saattaa potilas kuolla ennen kuin lääkkeet tehoavat.”

Mitä tästä tilanteesta voi pahimmillaan seurata?

”Ongelma on se, että Eurooppa reagoi tässä vielä isompaan muutokseen. Se on menettänyt asemiaan globaalissa talousjärjestyksessä, ja viime kädessä kaikki euroalueen ongelmat ovat oireilua siitä. Euroopan manner, joka on pitkään ollut maailman napa, ei ole sitä enää. Aasialaiset ja etelä- ja pohjoisamerikkalaiset yritykset pärjäävät paremmin. Nokian kohtalo näkyy tässä yhtä lailla.”

”Pahin skenaario on se, että Eurooppa kääntyy sisäänpäin. Se ei osaa tehdä oikeita valintoja ja maat keskittyvät lähinnä syyttelemään toisia, kun todelliset haasteet ovat globaaleja.”

Ollaanko nyt tällä tiellä?

”Toistaiseksi havahtumista ei ole riittävästi tapahtunut. Nyt pitäisi päästä miettimään vähän suurempia kuvioita kuin sitä, kuka on suosituin poliitikko tai ketkä muodostavat hallituksia.”

”Parhaassa tapauksessa tämä kriisi tuulettaa rakenteita ja esimerkiksi Kreikassa on mahdollisuus uuteen alkuun. Niin kuin antiikin Kreikan näytelmissä. Kriisi on käännekohta, ja siitä lähdetään kohti onnellista tai onnetonta lopputulosta. Molemmat ovat mahdollisia.”?