Islannin talouskriisi: Kyllä kansa tietää!

Islanti
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Islannin talouskriisi
Grafiikat Janne Tervamäki

Islantilaiset äänestävät muutaman viikon kuluttua siitä, maksavatko he velkansa Britannialle ja Hollannille vai eivät. Presidentti Èlafur Ragnar Grímssonin ratkaisu hämmästytti koko maailman – tällaisista asioista ei ole tapana päättää kansanäänestyksillä.

Grímsson yllätti myös islantilaiset, sillä presidentti ei yleensä puutu päivänpolitiikkaan. Lehtitietojen mukaan Grímsson keskusteli tilanteesta neljän ministerin ja keskuspankin pääjohtajan kanssa, jotka kehottivat häntä luopumaan hankkeesta.

Juridisesti tilanteessa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Britannia ja Hollanti karhuavat takaisin Islannin talletussuojarahastolle lainaamiaan 3,8 miljardia euroa. Rahoilla maksettiin 400 000 hollantilaisen ja brittitallettajan menetykset, jotka johtuivat islantilaisen Landsbankin vararikosta.

Islannin parlamentti hyväksyi elokuussa korvaukset ja 5,55 prosentin vuotuisen kiskurikoron pitkin hampain, mutta Grímsson siirsi vastuun kansalle demokratian nimissä. Tosiasiassa kysymys on populismista, joka myötäilee kansalaisten suuttumusta hullunrohkeita pankkiireja ja taitamattomia poliitikkoja kohtaan.

Pankkikriisi kohtelee islantilaisia kohtuuttoman rankasti. Maassa on vajaat 320 000 asukasta, joten jokaisen henkilökohtainen velkataakka kasvaa 12 000 eurolla pelkästään Landsbankin takia.

Islannin ulkomainen velkaa nousee jo nyt 200 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä on yksi maailman korkeimmista luvuista. Se tietää vuosikausien vyönkiristystä, korkeaa verotusta ja budjettileikkauksia.

On hyvä muistaa, että vielä muutama vuosi sitten islantilaiset olivat erittäin ylpeitä pankeistaan ja liikemiehistään, jotka valtasivat korskeina maailmaa. Glitnir ja Kaupthing rantautuivat myös Suomeen tarjoamalla talletustileille huomattavasti kor-keampia korkoja kuin kilpailijansa.

Glitnirin Suomen tytäryhtiö oli juridisesti suomalainen pankki, joten se kuului suomalaisen talletussuojan piiriin.

Romahduksen jälkeen emopankki myi sen toimivalle johdolle, joka jatkaa toimintaa vanhalla FIM-nimellä.
Kaupthingille suomalaiset pankit joutuivat sen sijaan lainaamaan rahaa, että se sai maksettua talletukset korkoineen takaisin.

IMF:n tuki vaakalaudalla

Britannian ja Hollannin korvausvaatimukset tulevat todennäköisesti kaatumaan kansanäänestyksessä. Poliitikkojen on vaikea selittää äänestäjille, että velkojen torjuminen tulee todennäköisesti vielä kalliimmaksi kuin niiden maksaminen.

Velanmaksusta kieltäytyminen tuhoaisi loputkin Islannin luottamuksesta kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla ja heikentäisi sen asemaa EU:n jäsenyysneuvotteluissa.

On vaikea arvioida, mihin tilanne lopulta johtaa, elleivät Britannia ja Hollanti suostu neuvottelemaan uutta kohtuullisempaa sopimusta. Islanti elää toistaiseksi kansainvälisen tuen varassa, sillä se ei saa lainaa markkinoilta. Islannilta erääntyy ensi vuoden lopussa miljardin euron suuruinen joukkovelkakirja, joka täytyy todennäköisesti neuvotella uusiksi.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on myöntänyt Islannille 2,1 miljardin dollarin lainan, jonka maksatuksesta käydään nyt uusia neuvotteluja. Suomi osallistuu pelastustalkoisiin 320 miljoonalla eurolla, joka on osa pohjoismaista 1,78 miljardin lainapakettia. Lainaeriä vapautetaan edelleen, mikäli Islanti noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan.