Finanssikriisin syntipukki: Yhdysvaltain hyväntahtoinen kongressi?

finanssikriisi
Teksti
Juha Jaakkola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Yhdysvaltain asuntopolitiikka

Siinä he ovat, Eki ja Nalle, Kauppalehti Option (16.9.2010) kansikuvapojat. He kertovat, mistä koko maailmaa ravistellut finanssikriisi sai loppujen lopuksi alkunsa.

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja Suomen talouselämän mahtimies Björn Wahlroos kaivavat finanssiriisin juuret esiin 1970-luvun Yhdysvaltain asuntomarkkinoilta. Siihen aikaan kongressi halusi tukea huonoja kaupunginosia pakottamalla pankit myöntämään niihin asuntolainoja.

Nämä luotot paketoitiin arvopapereiksi, joilla riskit siirtyivät eteenpäin. Velkapaperien omistajilla ei lopulta ollut mitään käsitystä siitä, mitä he omistivat.

“Jossain vaiheessa oikea informaatio tavoitti finanssi-instrumentin, ja siitä kriisi purkautui”, Wahlroos selittää.
Liikanen myötäilee.

“Taustalla oli amerikkalaisten halu antaa heikommille kansanosille mahdollisuus omaan asuntoon. Ei ollut sosiaaliturvaa, ei sairausvakuutusta. Piti olla edes jotain. Tulonjakopolitiikan hoitaminen velalla on tavattoman kallista ja vaarallista, sen on kriisi osoittanut.”

Kysymys ei siis alun perin ollut finanssimaailman pelureiden ahneudesta ja vääristyneistä palkitsemisjärjestelmistä. Kriisin sai aikaan hyvää tarkoittava kongressi, joka ei ymmärtänyt, kuinka turmiollista on lainata rahaa maksukyvyttömille ihmisille.

Yhdysvaltain asuntopolitiikassa näyttää myös olevan piirteitä, jotka muistuttavat tilanteita Suomen historiassa: kansalaissodan jälkeistä torpparivapautusta ja jatkosodan jälkeistä rintamamiesten ja Karjalan siirtoväen sijoittamista asutustiloille.

Kumpikaan näistä ei kuitenkaan aiheuttanut edes kansallista finanssikriisiä.

Suuri Sotku vältettiin

Suuret finanssikriisit noudattavat aina samaa kaavaa. Ensin tulee roima velkaantuminen. Sitä seuraa varallisuusarvojen nousu. Sitten kupla, jota ei tunnisteta, puhkeaa, ja pankit ajautuvat kriisiin, joka tarttuu myös reaalitalouteen. Kaiken päätteeksi verotulot romahtavat ja julkinen velka kasvaa rajusti.

Liikanen ja Wahlroos katsovat hämmästyttävän luottavaisesti tulevaisuuteen. Heidän mielestään voi jo nyt sanoa, että tällä kertaa finanssikriisistä ei tullut Suurta Sotkua, jonka jälkiä pitäisi siivota vielä kauan.

He jopa arvioivat, että nyt on löydetty keinot, joilla estetään suurten, maailmanlaajuisten lamojen synty.

Mistä moinen luottavaisuus kumpuaa?

“Saimme ratkaistua 1930-luvun laman syyn. Tämä oli laboratoriotesti siitä, mitä pitää tehdä, kun tällainen kriisi tulee päälle”, Wahlroos vastaa.

Suurin kiitos tästä kuuluu hänen mielestään Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajalle.

“Fedin Ben Bernanke ja kumppanit tekivät fantastista työtä: he pitivät likviditeettiä yllä ja keksivät uusia instrumentteja.”

“Kiitos innovatiivisesta rahapolitiikasta kaikille keskuspankeille”, Liikanen kiittää itseään ja kollegoitaan.

Tyhmempi kysyy, mitä innovatiivista on siinä, että keskuspankit painavat korkonsa nollan pintaan ja imuroivat taseensa pullolleen vararikon partaalla olevien pankkien ja valtioiden arvopapereita.

Sitäkin on vaikea ymmärtää, että herrat eivät anna juuri mitään arvoa EU-maiden ja Yhdysvaltain hallitusten elvytystoimille.

Pahin on siis Liikasen ja Wahlroosin mukaan finanssimaailmassa jo takanapäin.

Edellisen kerran Kauppalehti Optio haastatteli Liikasta ja Wahlroosia maailman tilasta kaksi vuotta sitten.

Silloin, syyskuussa 2008, Liikanen kertoi, että Suomen Pankki oli vähän aikaisemmin pudottanut Suomen vuoden 2009 bkt-ennustetta kokonaisella prosenttiyksiköllä plus 1,3 prosenttiin.

Nyt tiedämme, että bkt laski viime vuonna kahdeksan prosenttia.

Kuvitus Janne Tervamäki.