EU-säännösten piti estää tällaiset tapaukset: SAS kasvaa valtion rahoilla

SAS-lentoyhtiön Boeing 737 -kone Arlandan lentokentällä 13. marraskuuta. Kuva Johan Nilsson / AP / Lehtikuva.

Pohjoismainen lentoyhtiö SAS vältti viime maanantaina nipin napin konkurssin. Kaikki kahdeksan lentävän henkilökunnan ammattiliittoa suostuivat huonontamaan palkkojaan ja heikentämään muitakin työehtojaan draamassa, jossa viimeinen sinnittelijä eli tanskalaisen matkustamohenkilökunnan liitto pisti nimensä katkeraan paperiin vasta yli 12 tuntia ehdottoman takarajan jälkeen.

Keskiviikkona SAS oli jälleen vauhdissa. Muun muassa Helsingin Sanomissa julkistettiin ilmoitus, jossa yhtiö kiitti sidosryhmiään eli lähinnä asiakkaita, ”jotka ovat tukeneet meitä ja uskoneet meihin”. Kiiteltyjen listasta puuttuivat kuitenkin ne sidosryhmät, jotka SAS:n todella pelastivat. Toinen on köysiin pieksetty henkilöstö ja toinen omistajat, ennen muita Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtiot.

Toimitusjohtaja Rickard Gustafsonin allekirjoittamassa mainoksessa ei kuitenkin tyydytty vain kiittelemään. Siinä kerrottiin SAS:n lähtevän ärhäkkäästi hyökkäämään. Tarjonta kasvatetaan Pohjoismaiden suurimmaksi avaamalla heti 37 uutta reittiä ja kahdeksan reittiä lisää kesään mennessä. Samalla käynnistettiin ”upea hintakampanjamme lukuisiin jännittäviin matkakohteisiin”.

Helsingistä SAS alkaa lentää välilaskutta Pariisiin, Roomaan, Prahaan, Geneveen ja Östersundiin. Turusta ja Tampereelta aletaan lennot Kittilään. Lisäksi vuorovälejä tihennetään kautta verkoston.

A vot! Nythän siis toteutuu silmiemme edessä juuri se prosessi, joka on pitänyt Euroopan lentobisneksen kehnolla tolalla jo kymmeniä vuosia – ja jonka EU:n valtiontukisäädökset on nimenomaan suunniteltu estämään. Konkurssikypsä yritys pelastetaan valtion rahoilla, se lisää heti kapasiteettia, polkee hintoja ja tekee omin avuin pyristelevien kilpailijoiden elämän ahtaaksi.

Bryssel on kuitenkin ollut toistaiseksi hipihiljaa SAS-draamassa. Halpalentoyhtiöiden yhdistys ELFAA (European Low Fares Airline Association) motkotti asiasta tiedotteella, mutta ei ole toistaiseksi kertonut tehneensä valitusta valtiontukisääntöjä valvovalle EU:n komissiolle. Sillä on yhä käsittelyssä yhdistyksen edellinenkin SAS-valitus, joka tehtiin alle vuosi sitten SAS:n osakepääoman uusimman korotuksen jälkeen. Valtiotrio on viime vuosina tullut hätiin noin vuoden välein yhteensä satojen miljoonien eurojen panoksin pitääkseen horjuvan lentoyhtiönsä pystyssä.

Kaupallisin ehdoin?

Valtiontuen hyväksyttävyyttä mitataan EU:ssa niin kutsutulla markkinatalouden sijoittajaperiaatteella. Tuki on hyväksyttävää, jos se annetaan kaupallisin ehdoin eli niin, että kuka tahansa yksityinen sijoittajakin olisi valmis samanlaiseen panostukseen.

On aika vaikea nähdä, kuinka viimeisin, 3,5 miljardin Ruotsin kruunun eli 407 miljoonan euron pelastuspaketti voisi täyttää tätä ehtoa. Seitsemän pankkiahan lähti mukaan vain siinä tapauksessa, että Ruotsi, Norja ja Tanskakin lähtivät. Valtiot sekä takaavat rahoitusta että antavat sitä yhtiölle, johon puhtaasti kaupalliset sijoittajat tuskin koskisivat ilman veronmaksajien takuita edes kymmenen metrin pituisella kepillä.

Viime vuosien kokemukset värikkäästä lentobisneksestä osoittavat kuitenkin, että joidenkin kohdalla Bryssel tulkitsee kaupallisin ehdoin-periaatetta väljemmin kuin joidenkin toisten. Italialainen Alitalia lensi vuosia pelkästään valtion rahoilla. Unkarilainen Malev sen sijaan yritettiin pelastaa valtion rahoilla. Se ei onnistunut vaan Malev meni konkurssiin. Vielä senkin jälkeen komissio vaati lentoyhtiö-raatoa palauttamaan laittomiksi tulkitut tukiaiset.

Jos EU ei puutu peliin, SAS tulee ulos tästä kurimuksesta selvästi aiempaa kilpailukykyisempänä yrityksenä. Se joko riittää pelastamaan yhtiön tai sitten ei. Joka tapauksessa kaikki muut joutuvat ahtaalle. Eihän tässä näin olisi saanut käydä.