Enkelisijoittaja Chris Vargas: Helsingistä voi tulla uusi Piilaakso

innovaatio
Teksti
Kustaa Hulkko

Helsinki voisi muuttua innovaatiokeskukseksi, Piilaakson eurooppalaiseksi muunnelmaksi. Näin arvioi yhdysvaltalainen enkelisijoittaja ja kasvuyritysten neuvonantaja Chris Vargas.

Jos markkina on globaali tai riittävän iso, sen ja tuotteen yhteensopivuus tuottaa samalla myös ”kovan” kasvun, sanoo Chris Vargas. Kuva Justin Sullivan / AFP / Lehtikuva.

Monelle kasvuyritysihmiselle ja it-ammattilaiselle Piilaakso kangastelee Eldoradona tai Mekkana.

Chris Vargasin mielestä ei ole mahdotonta, että Helsinki lähiympäristöineen voisi kehittyä samantyyppiseksi alueeksi, eurooppalaiseksi versioksi Piilaaksosta.

Hän kuitenkin kehottaa varaamaan tähän hankkeeseen aikaa 20 vuotta, yhden sukupolven verran.

Chris Vargas on tuttu monelle suomalaiselle. Hän on naimisissa suomalaisen kanssa ja on muuttanut juuri Piilaaksosta asumaan Suomeen – pitkästä aikaa. Hän tutustui tähän maahan alun perin opiskellessaan 1980-luvun lopulla Tampereen teknillisessä yliopistossa.

1990-luvulla hän johti monta vuotta Cisco Systemsin reititinmyyntiä Euroopassa ja seuraavaksi hän veti F-Securen toimintaa Kaliforniassa. Sitten hän siirtyi ”enkelisijoittajaksi” ja startup-yritysten neuvonantajaksi. Hän on erikoistunut internetiin ja cleantechiin eli ympäristöteknologiaan, mutta hänen salkussaan on myös kiinteistösijoituksia. Kokemusta hän on hankkinut paitsi Piilaaksossa ja muualla Yhdysvalloissa myös Argentiinassa, Belgiassa, Israelissa, Kolumbiassa, Saudi-Arabiassa, Singaporessa ja Suomessa.

Hänen uusin työpaikkansa on Suomen PWC, jossa hän työskentelee startup-palveluhin erikoistuneena konsulttina. PWC on kansainvälinen, muun muassa liikkeenjohdon neuvontaan ja tilintarkastukseen erikoistunut yritys.

Hyvä kuva Suomesta

Kaksi vuotta sitten Newsweek kirjoitti, että Suomi oli maailman paras maa. Vargasin amerikkalaiset ystävät tunsivat hänen Suomi-kytkentänsä ja kysyivät häneltä, mihin ykkössija perustui, kun maan sääkin on tunnetusti kauhea.

”Suomi on monin tavoin fantastinen, mutta on vaikea selittää, miksi”, Vargas sanoo.

Lyhyen oleskelun jälkeen Suomi on taas tehnyt Vargasiin niin hyvän vaikutuksen, että hän aikoo aloittaa lähiaikoina myös blogin, joka käsittelee Suomea piilaaksolaisesta näkökulmasta. Tarkoitus on kirjoittaa esimerkiksi siitä, millaisia mobiilipalveluja täällä on tarjolla ja miten valtio käyttää rahaa Suomen ”vaikuttavaan” infrastruktuuriin.

”Tiet, kadut, kaikki on tehty hyvin.”

Pois epäonnistumisen pelko

Vargasin mielestä suomalaisilla on kuitenkin jotakin oppimistakin. Ennen kaikkea meidän omaksua uusi asenne riskin ottamiseen. Epäonnistumisen pelosta on opittava pois, sillä se ehkäisee kasvua ja innovaatioita. On esimerkiksi osattava olla pelkäämättä menoa uusille markkinoille.

”Rahat voivat ehkä loppua, mutta tärkeää on se, että ne ovat juuri oikeat markkinat yritykselle ja sen tuotteelle.”

”Se on mahtava asenne liiketoiminnassa. Valitettavasti se puuttuu monesta paikasta. Helsingissä, Singaporessa ja jopa Bostonissa ihmiset pelkäävät sanoa: toimin kaksi vuotta startup-yrittäjänä mutta tein konkurssin.”

Piilaaksossa jopa katastrofaalinen epäonnistuminen koetaan tehokkaana tapana oppia uutta. Siellä toisen konkurssia voidaan kommentoida näin: ”Mahtavaa, mitä opit siitä?”

Vargas sanoo, että myös potkuihin voi suhtautua samalla tavalla. Cisco Systemsin ensimmäinen toimitusjohtaja John P. Morgridge sanoi, että jollei ole saanut potkuja, ei oikeastaan ole onnistunut työelämässä. Se merkitsee nimittäin sitä, että ei ole koetellut rajojaan.

Täytyy tähdätä huipulle

Pitääkö suomalaisen startup-yrityksen tähdätä maailman valloitukseen? Vargas ymmärtää hyvin, että jotkut tyytyvät vaatimattomampiin tavoitteisiin, ”kivaan kasvuun” ”kovan kasvun” sijasta.

Tärkeintä hänen mielestään on kuitenkin löytää tuote, ja sille täydellisesti sopivat markkinat, niin sanottu product/market fit. Se tarkoittaa tilannetta, jossa tuote revitään käsistä, koska tuote ja markkinat sopivat yhteen niin kuin palapelin palaset.

Vargas ottaa esimerkiksi Cisco Systemsin tilanteen 1990-luvulla. ”Emme pystyneet myymään reitittimiä tarpeeksi nopeasti, kaikki halusivat niitä, faxit sylkivät tilauksia.”

Myös Rovion Angry Birds, Facebook ja Amazon ovat hänen mielestään esimerkkejä samasta asiasta. Ja jos markkina on globaali tai riittävän iso, sen ja tuotteen yhteensopivuus tuottaa samalla myös ”kovan” kasvun.

Niinpä hän rohkaisee yrittäjiä, etteivät ne tyytyisi ”kivaan” kasvuun ja hyvään asemaan kotimarkkinoilla. ”Jos on mahdollisuus laajentaa toimintaa ja päästä koko maailmaan, sinne pitää mennä.”

Suomessa on pula riskisijoittajista. Jos pitäisi kerätä vaikkapa 10 miljoona euron pääoma, sitä ei hevin löydy. Kuitenkin startup tarvitsee miljoonia, jos se haluaa kasvaa globaaliksi yritykseksi.

Suomen pääomapula on Vargasin mukaan kuitenkin korvattavissa. Globaalisti kilpailukykyinen tuote vetää aina puoleensa esimerkiksi amerikkalaisia sijoittajia.

”Katsokaa Roviota”, Vargas sanoo.

Aalto-yliopisto – upea fuusio

Vargas pitää hienona uudistuksena kolmen suomalaisen yliopiston fuusiota Aalto-yliopistoksi. Designin, talouden ja tekniikan yhdistelmä vastaa hänen mielestään täsmälleen modernin yrityksen tarpeita.

”Nykyään Piilaaksossa uskotaan, että hyvä startup tarvitsee kolmen tai neljän ihmisen ydintiimin, jossa pitää olla edustettuina kolme perusvalmiutta: insinööriosaaminen, johtamistaito ja design-asiantuntemus.”

Yksi esimerkki tästä periaatteesta on Apple.

”Maailman parhaat tuotteet ovat kauniita, helppokäyttöisiä ja perustuvat hyvään liiketoimintamalliin. Ihmiset maksavat mitä vain saadakseen niitä.”

Paljon melua – hyvästä syystä

Vargas kuuntelee kiinnostuneena, kun hänelle kertoo, että Suomessa startup-into yltyy joskus hypeksi, ylimainostukseksi. Hänen mielestään se ei haittaa. Itse asiassa meteli kannattaa, sillä juuri juuri startup-yrityksiin liittyy tietoyhteiskunnan ja internetpohjaisten palveluiden tulevaisuus.

”Jos Helsingistä halutaan kansainvälinen innovaatiokeskus, sen tekeminen pitää aloittaa nyt. Vaihtoehtoa ei ole, sillä tulevaisuus on siinä.”

Juttua on muokattu 10. syyskuuta kello 16.15.