Ekonomistit: Alati harhaan kulkeva sopulilauma

ekonomit
Teksti
Kustaa Hulkko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suhdannetutkijat kulkevat laumassa kuin sopulit – tälläkin kertaa harhaan.

Suhdannetähtäin
Huti tuli taas. Suhdannetutkijat eivät osanneet ennustaa 1990-luvun lamaa, ja samoin kävi tälläkin kertaa. Grafiikka Janne Tervamäki

Ekonomistien suuren luokan ennustemoka nähtiin 1990-luvun alussa. Tuli lama, mutta siitä eivät suhdannetutkijat tienneet mitään, ennen kuin tilanne oli jo niin sanotusti päällä.

Nyt olemme nähneet uusinnan: arviot menivät pieleen tämänkin taantuman alla.

Vielä syyskuun 2008 ennusteissa arvioitiin, että Suomen bkt:n kasvu olisi 2009 keskimäärin 1,3 prosenttia. Todellisuudessa bkt supistuu tänä vuonna useita prosentteja.

Miksei ammattikunta ottanut kerrasta opikseen? Taloustieteellisen yhdistyksen lehti Kansantaloudellinen aikakauskirja käsittelee uusimmassa numerossaan epäonnistumisen syitä (KAK 3/2009).

Ensimmäinen lieventävä asianhaara on se, että maailman kaikille ennustajille tuli huti. Vasta helmi-maaliskuussa 2009 kansainväliset ekonomistien keskivertoennuste oli, että Yhdysvaltain bkt supistuisi tänä vuonna kolme prosenttia.

Maailmantaloudella on ratkaiseva merkitys Suomelle. Ennen taantumaa lähes puolet bkt:stä syntyi viennistä.

Alkuun tosin näytti siltä, että finanssikriisi ei juuri haittaisi ulkomaankauppaa. Sitten tuli kaksi yllätystä. Finanssineuvos Hannu Jokinen kirjoittaa KAK:ssa, että vientiyritysten lyhytaikaisen rahoituksen ja kansainväliseen maksuliikenteen häiriöitä ei osattu odottaa. Niiden syynä oli pankkien rahapula ja niiden keskinäinen luottamuspula.

“Emme tunteneet kunnolla globaalin talouden toimintamekanismeja, etenkään pankkitoiminnan osalta, emmekä olleet panostaneet riittävästi globalisaation vaikutusten analysointiin”, Jokinen kiteyttää epäonnistumisen syyt.

Entä tilastojen osuus?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLAn ennustepäällikkö Pasi Sorjonen muistuttaa, että ennustamisessa oli vielä puhtaan kotitekoinen hankaluutensa: tilastotuotanto.

Tilastokeskuksen tilastot paljastivat vasta helmikuussa 2009, että Suomi olikin ollut taantumassa jo puoli vuotta. Ja kesäkuussa 2009 tieto tarkentui lisää: kokonaistuotanto olikin supistunut jo huhti-kesäkuusta 2008 lähtien.

Sorjonen kirjoittaa, että jos nämä luvut olisivat olleet tiedossa jo syksyllä, myös ennusteet olisivat olleet toisenlaisia.

Tärkein syy lukujen muuttumiseen oli Tilastokeskuksen tekemä kausipuhdistus. Termi tarkoittaa sitä, että tilastoluvuista poistetaan vuodenaikojen ynnä muiden sesonkien aiheuttama kausivaihtelu.

Periaatteessa puhdistus auttaa näkemään pitkät trendit ja uudet, merkittävät suunnanmuutokset. Ongelma on vain se, jos puhdistusmenetelmä on niin herkkä viimeiselle havainnolle, että se korostaakin sitä liikaa. Nimittäin loka-joulukuun 2008 surkeat luvut muuttivat myös edeltävien neljännesten kausitasoitettuja lukuja roimasti – ehkä liikaakin.

Tämänkin taantuman alla ekonomistien ennusteet olivat suurelta osin toistensa kaltaisia. Erot jäivät vivahteisiin.

Sopuli-ilmiön selitys on todennäköisesti siinä, että taloustieteilijöillä on sama koulutus ja sama tietopohja ja että he kuuluvat samoihin porukoihin. Sitä paitsi he pelaavat peliä, jossa virheiden välttäminen on vielä tärkeämpää kuin ennusteen osumatarkkuuden maksimoiminen. On nimittäin epätodennäköisempää, että olisit yksin oikeassa kuin että olet yksin väärässä.

Entä olisiko elämä onnellisempaa ilman suhdanne-ennusteita?

Käänteitä ekonomistit eivät todennäköisesti opi ennustamaan, eivät myöskään sitä, kun luottamuspula, pelko ynnä muut eläimelliset henget valtaavat talouden.

Silti tarvitaan analyyttista ja järjestelmällistä keskustelua talouden ongelmista ja uhkista. Sen herätteenä tarvitaan myös ennusteita. Annetaan siis anteeksi virheet. Tekevälle sattuu.