Björn Wahlroos haukkuu perheyhtiöt lyttyyn: dynaamisuus puuttuu, perinne hallitsee
Björn Wahlroosin uusi kirja väittää, että pakko sitoutua yhteiseen yritykseen johtaa usein perheyhtiön omistajien keskinäiseen epäsopuun ja vihanpitoon.
Kauppatieteen tohtori, Sampo Oyj:n ja Nordea-pankin hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos julkisti Markkinat ja demokratia. Loppu enemmistön tyrannialle -kirjan Helsingissä 16. huhtikuuta 2012. Kuva Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva.
Wahlroosin teos Markkinat ja demokratia. Loppu enemmistön tyrannialle julkistettiin tänään. Kirjan on kustantanut Otava. Julkistamistilaisuuden nettilähetykseen pääsee tästä linkistä.
Wahlroosin viesti on se, että enemmistöt eivät aina ole oikeassa. Kirjan mukaan enemmistön tyrannia ei ole vain vääryys, vaan se on myös uhka Suomen ja muiden eurooppalaisten maiden elintasolle, koska se johtaa julkisen sektorin liikakasvuun.
Samalla kirja on myös talouskirja. Puolet sen 400 sivusta käsittelee omistusoikeutta, eri yhtiömuotoja, teknologiaa ja tuottavuutta sekä markkinoita ja niiden tehokkuutta.
Toimittajat ammattitaidottomia
Wahlroos on talousmies, taloustieteen ex-professori ja Sammon, Nordean ja UPM:n hallituksen puheenjohtaja. Hänen mukaansa tärkeä motiivi kirjan kirjoittamiseen oli ammatillinen, nimittäin närkästys siitä, miten journalistit käsittelivät hänen alaansa, finanssimarkkinoita.
”Koettuani elämäni aikana monta taloudellista kriisiä – vuoden 1987 Mustan Maanantain, pankkikriisin 1991-1994, Venäjän velkakriisin ja LTCM:n konkurssin 1998, Enron-skandaalin 2002, Suuren Paniikin vuonna 2008 ja nyt viimein Euroopan velkakriisin – olin tuohtunut siitä poliittisesti värittyneestä, emotionaalisesta ja ammattitaidottomasta tavasta, jolla viime aikojen finanssikriisejä usein on käsitelty mediassa.”
Julkinen osakeyhtiö paras yhtiö
Wahlroos vertailee sitä, kuinka hyvin erityyppiset yhtiöt hoitavat perustehtäväänsä. Osakeyhtiön perustehtävä on tuottaa voittoa omistajille tai maksimoida heidän pääomansa arvo. Muilla yhtiöillä – perheyhtiöillä ja osuuskunnilla – voi olla muitakin tavoitteita.
Julkisesti noteerattu eli pörssissä toimiva osakeyhtiö on Wahlroosin mielestä perusyhtiömuodoista etevin.
Pörssiyhtiöihanne ei ole yllätys: kirjoittaja on ennenkin ilmaissut kielteiset käsityksensä perheyrityksistä, osuuskunnista ja keskinäisistä yhtiöistä. Viimemainittu yhtiömuoto on osuuskunnan muunnelma vakuutusalalla.
Perheyhtiöt juonittelun pesä
Syyskuussa 2011 Wahlroos suututti perheyhtiönäkemyksillään muun muassa Perheyrittäjäin liiton toimitusjohtajan Matti Vanhasen. Hallitusammattilaiset ry:n 10-vuotisseminaarissa Wahlroos nimittäin kutsui perheyhtiöitä ”omituisuudeksi” nykyisessä talousjärjestelmässä.
Wahlroos tukeutui tuolloin MIT:n professori Bengt Holmströmiin. ”Perheyhtiöistä pääsee eroon vain salaliiton kautta”, hän kertoi Holmströmin sanoneen.
Holmström, joka toimi ennen perheyhtiö Kuusakosken hallituksen jäsenenä, reagoi heti voimakkaasti Wahlroosin puheisiin. Holmström sanoi, että häntä oli lainattu väärin.
”Perheyrityksissä on paljon vahvuuksia. Olisi ollut helpompaa siteerata, mitä olen kirjoittanut perheyrityksistä. Koska perheyhtiöitä on paljon, siihen täytyy olla taloudelliset syynsä”, hän sanoi Kauppalehden mukaan.
Sittemmin miehet ovat sopineet asian ja Wahlroos on muotoillut Holmströmin ajatuksen uudelleen kirjaansa varten.
”Ellei voi äänestää jaloillaan, ainoa tapa turvata sijoituksensa on juonitella, tiivisti ystäväni MIT:n professori Bengt Holmström kokemuksiaan lyhyestä kaudestaan, jolloin hän nuorena miehenä työskenteli suuressa perheyrityksessä akateemisen maailman ulkopuolella”, Wahlroos kirjoittaa. Yritys, johon tämä kohta viittaa, on Suomen vanhimpiin perheyhtiöihin kuuluva Ahlström, joka täytti viime vuonna 160 vuotta. Siitä tuli pörssiyhtiö vuonna 2006.
Dynaamisuus puuttuu, perinne hallitsee
Wahlroos kehittelee kritiikkiään perheyhtiöitä kohtaan myös omien kokemustensa pohjalta.
”Olen itse investointipankkiirina joutunut todistamaan perheyhtiöiden dynaamisuuden puutetta, joka ilmeisesti juontuu jostakin anakronismista, kuten sukuperinteistä. Sen vuoksi ne suoriutuvat yleensä huonommin kuin vastaavat pörssiyhtiöt, jotka puolestaan häviävät tehokkuudessa tiukasti hallituille, esimerkiksi yksityisten pääomasijoittajien omistamille yrityksille.”
”Pakollinen taloudellinen sitoutuminen yhteiseen perheyhtiöön on helposti myös tärkein yksittäinen syy suvun jäsenten epäsopuun ja suoranaiseen
vihanpitoon. Heidän on usein pakko lobata ja juonitella toisiaan vastaan ja edistää omaa asemaansa sukuhierarkiassa estääkseen yhtiötä kehittymästä epäsuotuisana pidettyyn suuntaan.”
”Samaa kerrotaan tyypillisesti myös ihmisistä, jotka ovat koko ammattiuransa johtaneet osuuskuntia”, Wahlroos sivaltaa osuuskuntia, jotka ovat Suomessa markkinajohtajia tai muuten merkittävässä markkina-asemassa kaupassa sekä pankki- ja vakuutustoiminnassa.
Lue myös
Björn Wahlroosin uusimmat pohdiskelut vihjaavat, että Suomesta kehittyy slummi, kun rikkaat muuttavat ulkomaille ja maailman köyhät puolestaan raahautuvat Suomen lihapatojen ääreen. Nallen dystooppinen fantasia on huuhaata, joka on helppo kumota tarkastelemalla vaikkapa Yhdysvaltojen sisäistä muuttoliikettä, kirjoittaa Marko Maunula.