Asiantuntijat huolissaan Suomen informaatiopuolustuksesta – ”Venäjä operoi täysillä ja meillä pyöritellään peukaloita” 

Asiantuntijat ovat huolissaan Suomen kyvystä tunnistaa haitallista informaatiovaikuttamista ja vastata siihen. Informaatioympäristön analysointi on sirpaleista, eikä sille ole nimetty vastuutahoa.  

Hallitusohjelman valju kirjaus Suomen informaatiopuolustuksesta oli laajalti pettymys turvallisuuspiireissä. 

Informaatiopuolustukselle ei ole Suomessa vakinaista määritelmää, mutta käytännössä se tarkoittaa kykyä tunnistaa ja analysoida haitallista informaatiovaikuttamista ja vastata siihen. Siihen kuuluu myös väestön maanpuolustustahdon vahvistaminen ja se, että viranomaisten viestintä turvataan myös poikkeusoloissa. 

Verkossa tapahtuva vihamielinen kognitiivinen vaikuttaminen on tällä hetkellä jopa keskeisimpiä Suomeen kohdistuvia uhkia, arvioi tutkija Panu Moilanen Jyväskylän yliopistosta. 

Ruotsissa tähän uhkaan on vastattu perustamalla maan huoltovarmuuskeskuksen yhteyteen Psykologisen puolustuksen virasto. Ranskassa vastaavaa tehtävää hoitaa puolustusministeriön alainen Viginum. 

Turvallisuuspolitiikan kommentaattori Janne Riiheläinen kirjoitti syyskuussa Demokraatissa, että hallitusohjelman kirjaus asiasta oli hänelle ”raju pettymys”. 

Vielä keväällä 2023 oli esillä ajatus siitä, että Suomessa valmisteltaisiin kokonaan uusi informaatioturvallisuuden strategia. Sitä ei kuitenkaan tullut. Hallitusohjelmaan kirjattiin vain, että informaatiopuolustusta ”vahvistetaan” ja se ”huomioidaan” osana kyberturvallisuusstrategiaa. 

Lokakuussa valmistuneessa kyberturvallisuusstrategiassa asia siirrettiin taas eteenpäin. ”Informaatiopuolustus on tarkoitus huomioida osana strategisen viestinnän toimintamallia ja puolustuspoliittista selontekoa”, julkaisussa todetaan. 

Europarlamentaarikko, entinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri (kok) jakaa Riiheläisen näkemyksen. 

”Venäjä operoi täysillä ja meillä edelleen pyöritellään vain peukaloita”, hän kommentoi viestipalvelu X:ssä.  

Myös Panu Moilanen ja eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Jarno Limnéll (kok) kertovat olevansa pettyneitä hallitusohjelman kirjaukseen.

Huoltovarmuuskeskus (HVK) totesi vuonna 2021 julkaistussa selvityksessään, että Suomen informaatiopuolustuksessa on ”merkittäviä puutteita”. Yhteinen tilannekuva puuttuu, eikä ole yhteistä käsitystä siitä, mitä informaatiovaikuttaminen tarkoittaa.

Edesmennyt tiedustelueversti Martti J. Kari kommentoi asiaa Helsingin Sanomien haastattelussa huhtikuussa 2022. 

”Suomessa kun kysyt, kuka vastaa meidän informaatiopsykologisesta puolustuksestamme, saa vastaukseksi vain lasittuneen katseen.”  

Panu Moilanen arvioi, että tilanne ei ole sen jälkeen parantunut. 

”Näyttää siltä, että puhumisen lisäksi asialle ei ilmeisesti aiota ihan lähiaikoina tehdä mitään”, hän sanoo. 

Moilanen on vastuullinen johtaja Jyväskylän yliopiston kehittämishankkeessa, joka koskee kognitiivista ja informaatiopsykologista turvallisuutta. 

Niin kauan kuin strategiaa tai koordinoitua informaatiopuolustusta ei ole, jotakin olennaista voi jäädä huomaamatta, Moilanen uskoo. ”Kärjistäen voisi sanoa, että pahimmassa tapauksessa havaitsemme aivan liian myöhään jonkin merkittävän ilmiön, joka vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisten arvoihin ja asenteisiin.” 

”Vasta siinä kohtaa tiedämme, että jokin asia on olemassa, kun traktorit ovat Kansalaistorilla.” 

Kun niin moni on sitä mieltä, että informaatiopuolustukseen pitäisi satsata, miksi niin ei tehdä? 

Yhtenä syynä on, että Suomessa ja ylipäätään länsimaissa näkemys sodankäynnistä on varsin mustavalkoinen. Sodassa joko ollaan tai ei olla, Moilanen kuvailee. ”On vaikeaa ajatella, että voisimme nyt olla informaatiosodankäynnin kohteena tai jopa osapuoli. Se tekee keskustelusta tosi hankalaa.” 

Nykyisessä hallintomallissa on vaikeaa löytää sopivaa toimijaa, joka vastaisi informaatiopuolustuksesta ja pystyisi kehittämään sitä. Kyse on myös resursseista.  

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan perussuomalaiset vastusti hallitusneuvotteluissa informaatiopuolustukseen satsaamista. 

Puolustusvaliokunnan jäsen Tomi Immonen (ps) ei halua kommentoida väitettä. Samassa valiokunnassa istuva Juha Mäenpää (ps) ei usko, että informaatiopuolustus on perussuomalaisille ongelma, jos se rajataan tarkasti ulkomailta tulevaan informaatiovaikuttamiseen. Käytännössä rajanveto voi olla vaikeaa, hän sanoo. Mäenpää kuitenkin huomauttaa olleensa hallitusneuvotteluiden aikaan maatalousvaliokunnassa.  

”Helposti käy niin, että se (informaatiopuolustus) koskee kotimaistakin informaatiovaikuttamista, jota täällä on mielestäni aika runsaasti”, hän sanoo. Esimerkiksi hän nostaa sen, että ”Suomessa media on mustamaalannut Trumpia”.  

Mäenpää epäilee, voitaisiinko informaatiopuolustuksen nimissä puuttua poliittisten puolueiden viestintään sananvapauden kustannuksella.  

”Onko siinä sellainen vaara, että jokin asia ikään kuin sensuroitaisiin disinformaation nimissä?”

Ruotsissa ja Ranskassa informaatiopuolustusta hoitavat virastot tutkivat, millaista digitaalista häirintää ulkomaiset tahot kohdistavat maihin, tiedottavat siitä hallinnolle ja myös julkaisevat jonkin verran tietoa yleisölle. 

Norjassa taas on tänä syksynä edennyt aloite ”lähdekritiikkikeskuksen” perustamisesta. Se olisi siviilivetoinen vastine Ruotsin ja Ranskan virastoille. 

Huoltovarmuuskeskuksen johtava varautumisasiantuntija Antti Sillanpää arvioi, että suomalainen informaatioympäristö vaikuttaa puhtaammalta kuin monessa muussa maassa. Silti vastaavalle analyysityölle on Suomessakin tarvetta, hän sanoo.  

Sillanpää johtaa HVK:n sisälle perustettua informaatioturvallisuuden osaamiskeskusta. Siellä on etsitty esimerkiksi informaatiovaikuttamista tekeviä ulkomaisia bottiverkostoja. Osaamiskeskus perustettiin kaksivuotiseksi pilotiksi, joka päättyy tänä vuonna. Vielä ei tiedetä, jatkuuko toiminta sen jälkeen. Päätös tehdään loppuvuoden aikana.