Ansa viritetty: Kuinka käy asuntolainojen korkotasolle?
Viime vuonna talousrintamalta kantautui vain huonoja uutisia. Siitä huolimatta asunnot menivät Suomessa varsin hyvin kaupaksi.
Grafiikka Janne Tervamäki
Suomalaisten usko tulevaisuuteen on järkkymätön. Asuntolainojen määrä kasvoi viime vuonna yli kuusi prosenttia. Lainan nälkää kiihdytti suomalaisten ikimuistoisena pitämä nautintaoikeus, asuntolainojen korkojen vähennysoikeus tuloverotuksessa.
Joulukuussa uusien asuntolainojen keskikorko oli kaksi prosenttia. Sillä korolla ja korkovähennyksillä keskituloinen perhe pyörittää helposti parinsadan tonnin lainaa. Eihän siitä mene korkoa kuin reilut 300 euroa kuukaudessa. Ja mitä enemmän tienaat, sitä suurempi on korkovähennys tuloverotuksessa.
Mennään vuoteen 2008. Silloin asuntolainojen keskikorko oli viisi prosenttia. Niillä koroilla parinsadan tonnin lainan kuukausikorko on 500 euroa suurempi kuin nyt. Mutta eihän sellaista voi enää koskaan tapahtua. Eihän?
Käänne ovella
Suomalaisten asuntolainojen korkotaso riippuu ennen muuta kahdesta tekijästä, Euroopan Keskuspankin EKP:n ohjauskorosta ja euroalueen liikepankkien keskinäisestä rahan lainaamisesta ilman vakuuksia. Näihin kahteen tekijään verrattuna pankkien viitekoron päälle lisäämä marginaali on sivuseikka.
EKP:n tärkeimmän ohjauskoron nimi on ”perusrahoitusoperaatioiden minimitarjouskorko”. Se on väline, jolla keskuspankki säätelee rahan määrää ja hintaa eurojärjestelmässä. Ennen Eurooppaa ja koko maailmaa ravistellutta finanssikriisiä EKP:n ohjauskorko määräytyi huutokaupassa rahan kysynnän ja tarjonnan perusteella. Vielä vuoden 2008 loppupuolella tämä korko oli 4,25 prosenttia.
Nyt EKP:n tärkein ohjauskorko on tasan prosentti. Tällä hinnalla keskuspankki on viime keväästä lähtien pumpannut pankeille rahaa niin paljon kuin ne ovat pyytäneet, kunhan pankkien vakuudet ovat EKP:n mielestä olleet riittävät. Finanssikriisin syvetessä keskuspankki on väljentänyt vakuusvaatimuksiaan.
Keskuspankista tulviva halpa raha on johtanut siihen, että pankkien keskinäisillä lainamarkkinoilla muodostuva euriborkorko on myös romahtanut. Esimerkiksi kolmen kuukauden euribor on painunut alle 0,7 prosentin, ja puolen vuoden euriborkin on hieman EKP:n ohjauskoron alapuolella. Se on ollut mannaa suomalaisille asuntovelallisille, koska asuntolainojen ylivoimaisesti suosituin viitekorko on euribor.
Alle EKP:n ohjauskoron painuneet euriborit ennakoivat sitä, että pankkijärjestelmä pysyy ylijäämäisenä vielä monta kuukautta. Näin ei voi kuitenkaan loputtomiin jatkua. Kun eurojärjestelmässä vellova halpa raha pikkuhiljaa ehtyy, euriborienkin nousu alkaa, vaikka EKP pitäisi ohjauskorkonsa ennallaan.
Toinen, vielä uhkaavampi tekijä on se, että EKP ei ohjauskorkoa säätäessään ensisijaisesti ajattele suomalaista asuntovelallista eikä Suomea ylipäätään.
Tähän asti EKP:n raha- ja korkopolitiikka ovat palvelleet melko hyvin Suomen tarpeita. Nykyinen finanssi- ja talouskriisi ajaa kuitenkin euromaita kovaa vauhtia eri leireihin. Se korko, mikä sopii yhdelle, on myrkkyä toiselle.
Suomi ei kuulu Kreikan, Portugalin tai Espanjan kanssa samaan leiriin, mutta esimerkiksi Saksan talouden kasvuvauhdista Suomi voi tippua. Silloin EKP:n ohjauskorko ja keskuspankin rahapolitiikka voivat yllättää ikävästi suomalaisen asuntovelallisen ja koko Suomen.