Aarre ja apteekki - missä suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuus?
Kukaan ei ole voinut olla huomaamatta, että maamme metsä- ja puutuoteteollisuus käy läpi suuren luokan rakennemuutosta. Eipä ole ensimmäinen kerta. Eränkäynnistä siirryttiin kaskeamaan, sitten tervan polttoon ja myyntiin.
Tämän loputtua tuotettiin sahatavaraa, ja sen muututtua kannattamattomaksi opittiin tekemään paperia.
Maailmanlaajuinen kilpailu tekee tilanteen entistä haastavammaksi. Meillä ei kansakuntana kuitenkaan liene muuta mahdollisuutta elää eteenpäin kuin kasvattaa vientiteollisuutta, jonka ytimessä on myös tärkein luonnonvaramme, metsä.
Kuolemankorpeista huolimatta tämän ei pitäisi olla mahdotonta, vaikka sellua nykyisin keitetään muualla halvemmalla.
Suomesta nimittäin löytyy sekä huippuosaamista että hyvälaatuista metsää, jota tälläkin hetkellä olisi heti hyödynnettävissä 100 miljoonan kuution verran. Yhteistä tahtoa, tutkimusta, innovaatioita ja osapuolten sitoutumista alan kilpailukyvyn säilyttämiseen tarvitaan kuitenkin nykyistä enemmän.
Perinteinen jako siihen, mitä tapahtuu metsässä ja mikä tapahtuu tehtaalla, on murtumassa. Hyvä alku löytyy joitakin vuosia sitten perustetuista strategisen huippuosaamisen keskittymistä, joista Metsäklusteri keskittyy metsään ja Cleen Oy energiaan ja ympäristöön. Kumppaneina ovat teollisuus, VTT, Metsäntutkimuslaitos ja eräät yliopistot.
Eivät osapuolet toimettomina ole olleet omilla tahoillaankaan. Teollisuus ja tuotteet ovat jo perin toisenlaisia kuin takavuosina, vaikka maallikolle paperi näyttää edelleen paperilta ja pakkaus pelkältä pakkaukselta. Myös biopolttoaineet ovat tätä päivää. Metsäntutkimuslaitos taas peräänkuuluttaa usean tieteenalan yhteistä metsätutkimusta tukemaan metsätaloutta elinkeinotoimintana.
Luonto myös elvyttää
Metsän merkitys ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tuntuu erityisen järkevältä ja jännittävältä – tuotteistettuna ja bisneksenä nimittäin. Ksylitoli ja benecolit ovat jo vanhoja tuttuja, mutta puissa, sienissä ja marjoissa on monta muutakin ainetta, jotka saattavat estää kasvaimien syntyä tai vähentää verisuonisairauksien tai diabeteksen riskiä.
Varmaa on, että tutkittavaa riittää. Esimerkiksi kuusen kuori ja sisäoksat on toistaiseksi pääosin sivuutettu, niistä kun ei ole iloa tukkipuun hankinnassa.
Tutkimusaineistoa on myös siitä, että luonto elvyttää ja helpottaa sekä henkistä että fyysistä toipumista. Leikkauspotilaat, jotka ovat nähneet sairaalan ikkunasta puita, ovat toipuneet nopeammin ja tarvinneet vähemmän särkylääkkeitä.
Stressihormoni kortisolin määrä on pienempi metsässä kuin kaupungissa oleskelleella. Tämä on kiinnostanut tutkimusta etenkin Japanissa ja Koreassa, joissa kivierämaita riittää. Olisiko tässä saumaa matkailulle, terveyspalveluiden myynnille tai vaikka Finnairin Aasia-strategialle?
Kiirettä pitää, kun lääkärit ja metsänhoitajat pitäisi saada ymmärtämään toisiaan. Kansallisen tutkimusstrategian tavoite nimittäin on, että metsäklusterin arvo kaksinkertaistetaan vuoteen 2030 mennessä ja että puolet tästä kasvusta tulee uusista tuotteista ja palveluista.
Teksti Eira Palin-Lehtinen
Kirjoittaja on varatuomari.
Kuvitus Janne Tervamäki