Meissä ei ole mitään vikaa
Onko vihreiden ongelma se, että itsekritiikkikin onnistuu kuulostamaan itsekehulta?
Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
”Ja sitten herra pormestari!” kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo tirehtöröi kukitetun Juhana Vartiaisen suuntaan.
Vartiainen vaihtoi jalalta toiselle ja elehti hymyn, josta ei oikein saanut selvää, oliko se innostunut vai vaivaantunut.
Talousmies, kokenut johtaja, hyvä mies, Orpo kehui.
Tuntia aiemmin, Ylen kuntavaalien tulosennustuksen saavuttua, Orpo oli julistanut kokoomuksen vaalivoittajaksi.
Perussuomalaiset olivat nousseet neljänneksi suurimmaksi kuntapuolueeksi, eikä keskusta ollut tippunut niin paljon kuin kuviteltiin.
Vihreille olisi tulossa takapakkia 1,6 prosenttiyksikön verran, juontaja oli selostanut, eli lopullinen tulos olisi 10,9 prosenttia.
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo oli nyökännyt pari kertaa.
”Näyttäisi siltä, että meille olisi tulossa historiamme toiseksi paras vaalitulos.”
”Tietysti sitä odotan vielä, että sieltä suurimmista kaupungeista tulee lisää ääniä.”
Helsingistä hävisi kolme valtuustopaikkaa, haave pormestarin paikasta ja toinen apulaispormestarin paikka.
Espoosta lähti kolme valtuutettua, Tampereelta kolme, Turusta neljä, Oulusta yksi. Jyväskylässä vihreät tippui suurimmasta puolueesta kolmanneksi suurimmaksi.
Vaalilähetyshaastattelussa Ohisalo syytti tenttejä. Kyseltiin vain veroista ja pääministerin aamupaloista, vaikka vihreät olisi halunnut puhua ilmastonmuutoksesta.
Väärät kysymykset, mutta kuten sanottua, puolueen historian toiseksi paras vaalitulos.
Ohisalo lähti vaalistudiosta vihreiden vaalivalvojaisiin, antoi pari haastattelua etäyleisölle. Sitten hän kävi kääntymässä puoluetoimistolla Mannerheimintien varressa.
Hän oli yli kymmenvuotisen politiikkauransa aikana juhlinut monissa hyvissä vaalibileissä, mutta nämä eivät olleet sellaiset.
Paikalla oli jonkin verran ihmisiä puimassa. Ultra Bra ei soinut.
RIIKKA SUOMINEN: ”Kun toimittajia irtisanotaan, silmiä ja korvia on vähemmän. Sen sijaan kuiskailevia suita on nykyään entistä enemmän. Viestinnästä on tullut yhä tärkeämpi osa liiketoimintaa ja politiikkaa.” Ex-päätoimittaja Riikka Suominen Vihreän langan lopettamisesta, Vihreä lanka 23.10.2019.
Vihreillä on tapana käyttäytyä kuin Valtiontalouden tarkastusviraston entisellä pääjohtajalla Tytti Yli-Viikarilla hiusmuotoiluvalmennuksen jälkeen: he vaikuttavat kyvyttömiltä löytämään mitään vikaa omasta toiminnastaan.
Sellainen on mielikuva, joka on helppoa kuitata perussuomalaisten ulinana, mutta se ei ole täysin vailla perusteita.
Kun varapuheenjohtajaa, Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi nousevaa Fatim Diarraa pyytää analysoimaan tappiota ydinkannattaja-alueilla – isoissa kaupungeissa – hän muistuttaa ensimmäiseksi, että myös demarit ja vasemmistoliitto hävisivät vaaleissa.
Sekin, mikä on tarkoitettu itsekritiikiksi, onnistuu kuulostamaan itsekehulta, samalla tavalla kuin ihmiset, jotka ilmoittavat työhaastatteluissa huonoimmaksi puolekseen perfektionismin.
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki esimerkiksi sanoo, että kun vihreät tekee yhteistyötä hallituksessa tai kaupungeissa, sillä on tapana ottaa se vakavammin kuin muilla. Siksi puolueen oma viesti ei välity tarpeeksi kirkkaana.
Voi myös katsoa, miten puolueessa aiemmin toimineet kommentoivat tulosta.
”Liberaalilta puolueelta toivoisin useammin kunnioitusta muiden mielipiteitä kohtaan vaikkei niistä pitäisikään”, entinen kansanedustaja Antero Vartia tviittasi.
”Teoista palkitaan vaaleissa, tekemättä jäämisestä joutuu maksamaan. (Twitterissä hurskastelu ei ole teko)”, entinen valtuutettu Otto Lehtipuu kirjoitti Facebookissa.
”Vihreiden synti Helsingissä näyttää olevan, että kyky ottaa vastaan kritiikkiä heikkouksista on lähellä nollaa. Vika on aina jossain muualla kuin vihreissä”, entinen kansanedustajaehdokas Marko Kosunen kommentoi.
TOUKO AALTO:
”Vihreissä on ensin päätetty viestintälinja ja sitten mietitty sisällöt. Harjoitetaan identiteettipolitiikkaa ja mietitään, miten tavoittaa mahdollisimman paljon ihmisiä, joissa resonoivat tietyt arvot. Asiakysymykset vaihtuvat lifestyle-viestintään. Politiikkaa seuraamattomat ihmiset voivat samaistua osaksi jotain tarinaa – olla hyvien puolella pahaa vastaan.”
Kertomuksen vaarat – Kriittisiä ääniä tarinataloudesta (Vastapaino, 2020).
ANTERO VARTIA:
”Jos vihreät osoittaisivat enemmän kiinnostusta työllisyyttä, taloutta ja ylipäätään markkinatalouden lainalaisuuksia kohtaan uskoisin puolueen pärjäävän paremmin. Liberaalilta puolueelta toivoisin myös useammin kunnioitusta muiden mielipiteitä kohtaan vaikkei niistä pitäisikään.”
Twitter 16.6.2021.
Maria Ohisalosta tuli kaksi vuotta sitten, kesällä 2019, samalla kertaa puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja ja Antti Rinteen (sd) hallituksen sisäministeri.
Hän oli tuurannut hetken Touko Aaltoa puheenjohtajana edellisvuoden syksynä, mutta eduskuntavaalit ja hallitusneuvottelut veti veteraanivihreä Pekka Haavisto. Koettiin, että kokemus ja tuttuus olivat parempi vaihtoehto kuin kokonaan uusi kasvo. Ohisalo ei olisi itsekään halunnut.
Haavisto otti neuvotteluissa ulkoministerin salkun. Kokonaan uusien pestien lisäksi vihreät sai ympäristöministeriön, johon ympättiin debyyttilisänä ilmastoministeriys.
Touko Aalto oli ehtinyt toimia puheenjohtajana vuoden verran: hänet oli valittu vuoden 2017 menestyksekkäiden kuntavaalien jälkimainingeissa.
Vihreät oli kampanjoinut kahdellatoista lupauksella, joissa sitouduttiin perumaan koulutusleikkaukset, huolehtimaan tieteestä ja kulttuurista, suojelemaan luontoa ja luomaan kuntiin työpaikkoja ja elinvoimaa.
Vaalivoitto oli suvereeni.
Puolue sai 211 lisäpaikkaa ja vahvan aseman lähes kaikissa vähintään 100 000 asukkaan kaupungeissa. Kuudessa yhdeksästä sen kannatus oli 20 prosenttia tai yli. Jyväskylässä, Aallon kotikaupungissa, vihreät nousi suurimmaksi puolueeksi.
Puolueen historian paras kuntavaalitulos.
Äänestäjät kertoivat tärkeimmiksi syiksi vihreiden arvot ja hyvän linjan valtakunnallisissa kysymyksissä. Kunta-asiat koettiin vasta kolmanneksi tärkeimmäksi, televisioesiintymiset ja vaalitentit kaikkein vähiten tärkeiksi. Vain kolme prosenttia sanoi tehneensä päätöksen niiden perusteella.
Kun Aalto aloitti, vihreiden kannatus oli mielipidemittauksissa ennätykselliset 17 prosenttia. Se oli toiseksi suosituin puolue kokoomuksen jälkeen.
Voitonhehku ei kestänyt kauaa. Aalto oli kokematon johtaja. Reilussa vuodessa kannatus tippui 12 prosenttiin.
Mediajulkisuus keskittyi puheenjohtajan yksityiselämään. Taustaan koulukiusattuna – Aalto poseerasi useassakin jutussa vanhan opinahjonsa punatiilistä seinää vasten –, avioeroon, bodausharrastukseen, uuteen rakkaaseen, uuden rakkaan kanssa vietettyihin urbaaneihin tupailtoihin. Netissä levitettiin kuvaa Aallosta läpsimässä pyllyä ruotsalaisella homoklubilla.
Kohuhan siitä kaikesta aiheutui.
Vihreät ei ollut ehkä tottunut sellaiseen. Kun tutkijat Anu Kantola ja Juho Vesa listasivat eliittejä koskevia skandaaleja 1950-luvulta 2010-luvun alkuun, vihreät ei ollut joutunut yhteenkään.
Puolue on muihin verrattuna nuorehko, mutta ollut vallassa jo vuosikymmeniä. Ensimmäinen kerta hallituksessa oli jo Paavo Lipposen ensimmäisessä, vuonna 1995. Lähes kaikista muista puolueista, pienemmistäkin, joku oli jossain vaiheessa joutunut myrskyn silmään.
Heidi Hautala oli kyllä joutunut eroamaan omistajanohjausministerin paikalta 2013 suositeltuaan valtionyhtiö Arctia Shippingille, ettei se tekisi rikosilmoitusta jäänmurtajan vallanneista ympäristöaktivisteista, mutta muuten maine oli säilynyt puhtoisena.
Aallon edeltäjä Ville Niinistö käski julkisesti uutta puheenjohtajaa ryhdistäytymään ja keskittymään asiallisiin asioihin.
Keskustelun painopiste tuli Niinistön mukaan siirtää pois siitä, ”ketä läpsytellään ja missä”.
Aalto jäi syyskuussa 2018 sairauslomalle ja erosi puheenjohtajan tehtävästä reilun kuukauden päästä.
VILLE NIINISTÖ:
”Marinin hallituksen tiedepolitiikan linjattomuus syvältä. Ensin tehdään kunnianpalautusta, nimetään tiedeministeri, lisätään hankerahoitusta… Ja sitten leikataan kun kepu nillittää ’vastuullisesta talouspolitiikasta’. Ei näin. Hankkikaa selkäranka. En voi sietää sitä että oma puolueeni on ollut hyväksymässä sitä että tällaisia nyt ehdotetaan, vaikka linjaukset vasta ’alustavia’.”
Twitter 25.6.2021.
Yksi Ohisalon tärkeimmistä tehtävistä puoluejohtajana oli rauhoittaa tilanne.
Aallon jälkeinen aika koetaan vihreissä edelleen jonkinlaisena traumana. Sotkussa meni paitsi Aallon terveys myös tolkuttomasti puolueen aikaa ja energiaa.
”Minua on kritisoitu siitä, että olen niin asiapitoinen enkä koskaan kerro mitään itsestäni”, Ohisalo sanoo.
Hän on juuri lopettanut tiedotustilaisuuden vihreiden uudella puoluetoimistolla. On heinäkuun alku, viikon verran lomaan.
”Se tulee ehkä osittain siitä syksystä 2018. Halusin, että nyt keskitytään vain asioihin.”
Rauhaa ei kestänyt kauaa. Meni alle puoli vuotta, kun hallitus oli jo kriisissä. Keskusta vaati pääministeri Rinteen eroa sekavan postikiistan takia, ja Rinne sai lähteä. Joulukuussa 2019 tehtävään haettiin EU:n televiestintäneuvoston kokouksesta Sanna Marin.
Syntyi kansainvälisesti glorifioitu viisikko – nuorten naisministerien johtama hallitus.
Seuraavaan kesään mennessä keskustan valtiovarainministeri Katri Kulmuni oli vaihtunut Matti Vanhaseen ja sitten Annika Saarikkoon.
Pääministeri Marin ja vasemmistoliiton opetusministeri Li Andersson ovat niin suosittuja poliitikkoja, että Ohisalo on jäänyt hieman varjoon.
Tiedotustilaisuudessa Ohisalo on kertonut hakevansa jatkokautta puheenjohtajana syyskuun puoluekokouksessa. Hän on käynyt läpi puoluesihteerin kanssa kasattua listaa vaalituloksesta.
Onnistumisia: toisen asteen koulutuksen maksuttomuus, tiukat hiilineutraaliustavoitteet, EU:n elpymispaketin valjastaminen ilmastotoimiin. Epäonnistumisia: puolueen oman viestin välittäminen.
Hän on kertonut odottavansa lasta.
”Kaikkine epävarmuuksineenkin…” Ohisalo on sanonut kameroille ja niiskauttanut. Pitänyt pienen tauon.
”Jos kaikki menee hyvin, niin me saamme jouluna perheenlisäystä.” Ääni petti.
MARKKU JOKISIPILÄ:
”Puolueen viestintäkulmana näyttää olleen se, että minkäänlaista negatiivista ei saa tulla.”
Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Haavisto-asiasta, HS 11.12.2020.
Vihreiden omia julkisuuskriisejä on Ohisalon aikana ollut joitakin. Merkittävin niistä koski ulkoministeri Haavistoa.
Joulukuussa 2019 kymmenen kansanedustajaa pyysi perustuslakivaliokunnalta selvitystä Haaviston virkatoimien laillisuudesta.
Ulkoministeriön oli tarkoitus kotouttaa Suomen kansalaisten lapset al-Holin pakolaisleiriltä Syyriasta, mutta konsulipäällikkö Pasi Tuominen ei suostunut tekemään päätöstä omissa nimissään.
Tuominen siirrettiin hetkeksi syrjään tehtävästään, ja hän antoi haastatteluita, joissa arvosteli Haaviston johtamistapaa ja kertoi ulkoministeriössä vallitsevasta pelon ilmapiiristä.
Perustuslakivaliokunta totesi, ettei Haavisto toiminut perustuslain vastaisesti kotouttaessaan lapsia leiriltä, mutta antoi moitteet yrityksestä siirtää konsulipäällikkö toiseen tehtävään.
Vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto, perustuslakivaliokunnan jäsen, oli yrittänyt lieventää mietinnön sanamuotoja lähettämällä valiokunnassa istuville hallituspuolueiden kansanedustajille sähköpostin, joka päätyi julkisuuteen.
Osa muutosehdotuksista oli päinvastaisia mietintötekstin kanssa. Yhdessä kohdassa todettiin, että ”Haaviston menettelyn moitittavuutta ei voida rikosoikeudellisessa arviossa pitää kokonaisuutena arvioiden vähäisenä”. Alanko-Kahiluoto esitti korjausta: ”Voidaan kuitenkin pitää vähäisenä.”
Vihreiden eduskuntaryhmä keskittyi kyseenalaistamaan koko valiokunnan uskottavuuden – kaksi perustuslakivaliokunnan kokoomusjäsentä, Wille Rydman ja Heikki Vestman – olivat allekirjoittaneet Haavistoon kohdistuneen selvityspyynnön.
Valiokunta katsoi Haaviston rikkoneen hallintolakia ja ulkoasiainhallintolakia, mutta edellytykset ministerisyytteen nostamiseen eivät täyttyneet.
”Valiokunta katsoo, että vaikka ulkoministeri Pekka Haaviston menettelyä yhdessä muistutuksen kohteena olevassa asiassa on pidettävä hallintolain ja ulkoasianhallintolain vastaisena ja siten moitittavana, ei perustuslain ministerisyytteen nostamiselle asetettu korotettu syyksiluettavuusvaatimus eikä ministerin virkavelvollisuuksien rikkomisen olennaisuusvaatimus kuitenkaan täyty asiassa.”
Vihreät viesti mietinnöstä Instagram-tarinalla. Se oli jaettu kahteen, ministerin pressikuvalla koristeltuun pätkään.
Ensimmäisessä luki, että valiokunta on kuullut yhtätoista asiantuntijaa, joiden lausunnoista ”näkyi enemmistön selvä kanta”.
Toisessa oli sitaatti Haaviston blogista: ”Mitään väärää tai lainvastaista ei ole tapahtunut. Toiminta lasten auttamiseksi on ollut asianmukaista.”
Politiikantutkijat kutsuivat viestintää spinnaukseksi ja kansalaisten harhaanjohtamiseksi.
”Se hoidettiin huonosti. Saako niin sanoa?” vihreiden entinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Ville Niinistö sanoo puhelimessa.
”Haaviston oma toiminta ei ollut tässä se ongelma, vaan se, miten eduskuntaryhmä lähti selittelemään asiaa ja puhui lasten oikeuksista tilanteessa, jossa olisi pitänyt vain hyväksyä, että moite tuli ja moite otetaan vastaan. Haaviston linja oli jo saanut perustuslakivaliokunnan tuen eli lasten auttamiselle Suomeen oli vahvat perusteet. Moite yksittäisen virkamiehen kohtelussa saatiin näyttämään isommalta turhalla selittelyllä.”
Ohisalo harmittelee myöhemmin videopuhelussa sitä, että Instagram-tarinasta lähti kiertämään vain jälkimmäinen kuva, jossa sanottiin, ettei mitään väärää tai lainvastaista ollut tapahtunut.
”Se näytti siltä, että vihreät pesee puhtaaksi sitä, että virhe oli tapahtunut. On siinä kuitenkin sekin näkökulma, että perustuslakivaliokunta on aivan eri tavalla politisoitunut kuin aiemmin.”
”Mutta on varmasti jatkossakin tekemistä sen kanssa, että pitää pystyä myöntämään epäonnistumisia paremmin.”
JOHANNA VUORELMA:
”Tämä on perusfaktojen politisoimista ja kansalaisten harhaanjohtamista, jolla on kielteisiä vaikutuksia demokratiaan, perustuslakivaliokunnan integriteettiin ja eduskunnan poliittiseen kulttuuriin.”
Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Haaviston tutkintaan liittyvästä viestinnästä, HS 11.12.2020.
Heti vaalien jälkeen, talousmies Juhana Vartiaisen noustua Helsingin pormestariksi, alkoi sanailu siitä, onko vihreät tippunut koko talouskeskustelun ulkopuolelle.
Oltiinko liian vasemmalla, pitäisikö siirtyä oikeammalle, oltiinko oikeammalla koskaan oltukaan?
Entiset puheenjohtajat Niinistö, Aalto, Osmo Soininvaara ja Pekka Sauri olivat yhtä mieltä siitä, että linja pitäisi argumentoida paremmin ja selkeämmin ja että keskusteluun pitäisi ylipäätään osallistua.
Sauri kutsui talouslinjaa sekavaksi.
”Ihmiset pääsevät haukkumaan vihreitä vasemmistolaiseksi ja veropuolueeksi. Se olisi kohtalaisen yksinkertaista kirkastaa, jos niin vain haluttaisiin”, hän kommentoi Helsingin Sanomille.
Aalto sanoi, että politiikan sisältöä ja viestintää pitää pystyä laventamaan, ei kaventamaan. Hän tarkentaa sähköpostilla: ”Some-aktivismin rinnalle tarvitaan lisää aktiivista vuoropuhelua ja ihmisten arjesta nousevien huolien ja pelkojen kuuntelua ja niihin vastaamista.”
”Kärjekäs arvopohjainen vastakkainasettelu voi puhutella ja aktivoida ydinkannattajakuntaa, mutta samalla se passivoi laajempaa kuulija- ja kannattajakuntaa.”
Niinistön mielestä vihreät on viime vuosina menettänyt yhteiskunnallisen keskustelun hallinnan ja johtajuuden.
”Olemme ajautuneet hallituksessa apupuolueeksi. Se on asema, josta päätettiin, ettei ikinä enää. Silti julkinen käsitys meistä on ollut se, että me emme ole saaneet niin vahvaa hallintaa agendasta”, Niinistö sanoo.
”Jos agenda olisi hallussa, meidän talousnäkemyksemme on siinä yhtä lailla vahvasti mukana. Toisaalta Ohisalo on nyt samassa tilanteessa kuin itse olin vuonna 2013. Hänellä on nyt paikka kasvaa puheenjohtajana, ja hänellä on siihen kaikki valmiudet.”
Ehkä on kyse siitä hallitusyhteistyön vakavasti ottamisesta, minkä Anni Sinnemäki tarkoitti itsekritiikiksi.
Siinä missä keskusta juoksentelee Brysselissä painostamassa hiilinieluja hakkuualueiksi, vihreät tavaa priimusoppilaana hallitusohjelmaa ja toistelee vastuunkannon merkitystä.
Kesäkuun lopussa keskustan maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä oli allekirjoittamassa vetoomusta EU-komission varapuheenjohtajalle. Kirjeessä vaadittiin muutoksia EU:n metsästrategian luonnokseen, jossa muun muassa kehotettiin jäsenmaita välttämään avohakkuita.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen ei ollut kuullutkaan koko kirjeestä.
”On yksi hallituspolitiikan piirre, että kaikki muuttuu todella hermeettiseksi, sellaiseksi, että kun koko ajan on jokin skaba ja riita, katsot vain sisäänpäin”, Sinnemäki sanoo.
Vaaleista on kulunut muutama viikko, ja syksyllä Sinnemäki jatkaa Helsingin kaupunkiympäristön apulaispormestarina.
”Olisi ollut myös tarvetta enemmänkin olla niin sanotusti lähellä ihmisiä. On kulttuurialan ahdinko ja palvelu- ja ravintola-alan yrittäjien ahdinko, ja kaupunkikulttuurin tila on ajettu todella ahtaaksi koronakriisin jälkimainingeissa”, hän sanoo.
”Se vihreiden perinteinen vahvuus, että olemme uudenlaisen kaupunkitalouden airut ja muutamme yritysmaailmaa arjen yrittäjyydellä ja kaupunkikulttuurin vauhdittamisella, putosi tässä koronakriisin jälkimainingissa pois. Se ilmastopuhe jäi ehkä vähän liian etäiseksi.”
Vihreiden eduskuntaryhmä on kokemusvuosiltaan suhteellisen nuori, mitä pidetään laajasti hyvänä asiana, mutta muutamat puoluetoimijat nostavat esiin mediasuhteet.
Vihreät lopetti journalistisen puoluelehtensä Vihreän langan loppuvuodesta 2019 ja korvasi sen sosiaalisen median viestinnällä.
Uudet edustajat eivät ehtineet luoda kunnollisia suhteita muuallekaan mediaan ennen pandemiaa, eikä puolentoista vuoden aikana ole voinut tavata kunnolla ketään. Kokeneemmille edustajille vuosi sinne tänne ei vaikuta suhteisiin mitenkään, mutta uusille se tarkoittaa, ettei suhteita käytännössä ole.
”Vaikutusvaltaisin on usein se, joka pystyy asettamaan agendan”, Sinnemäki sanoo.
”Kun ihmiset ovat kokemattomampia, heidän energiansa menee helpommin johonkin muuhun kuin sen luomiseen.”
Helsingistä puuttuivat myös aiemmat talousprofiloituneet ehdokkaat. Kaisa Hernberg, Tuuli Kousa, Jasmin Hamid, Elina Moisio, Mari Puoskari, esimerkiksi.
Uutta, hieman politiikan ulkopuolista ääniharavaa ei onnistuttu nostamaan, sellaista kuin vasemmistoliiton Minja Koskela. Koskela on kyllä töissä vasemmistoliiton puoluetoimistossa, mutta hänet tunnetaan ensisijaisesti sosiaalisesta mediasta.
Joitakin kuitenkin, kuten koripalloilija Shawn Huff Helsingistä ja aluetutkija Timo Aro Porista. Aro sai enemmän ääniä kuin demarien perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru.
”Vihreät on tavallaan kahden puristuksessa, kun pitäisi olla vähän millenniaali ja vasemmistolaisempi, toisaalta vähän enemmän keskellä”, Sinnemäki sanoo.
KAISA HERNBERG:
”Tässä keskustelussa vihreät näyttää laimealta kopiolta. Kokoomus, vasemmistoliitto ja demarit ovat Aito Asia, vihreät politiikan Pirkka-colaa. Minusta vihreän politiikan tulee olla ennen kaikkea vahvemmin vihreää.”
Vihreiden entinen kaupunginvaltuutettu Kaisa Hernberg blogissaan 20.6.2021.
Kun Ohisalo oli poistunut Yleisradion vaalistudiosta, ajatusten keräämiseen meni muutama minuutti.
Tulos tosiaan oli puolueen historian toiseksi paras, mutta.
”Ajattelin siinä, että tämä on vaalitappio. Että pitää olla nöyryyttä tunnustaa, että tämä oli äänestäjien vakava viesti, siis niidenkin, jotka eivät edes menneet äänestämään.”
Äänestysprosentti oli ennätyksellisen alhainen, ja vihreiden äänestäjät ovat tunnetusti liikkuvia. Vaikuttiko se ja kuinka paljon, selviää syksyllä valmistuvasta vaalitutkimuksesta.
Hiljaisten vaalibileiden jälkeen vihreät on harjoittanut itseruoskintaa eduskuntaryhmän, hallitusryhmän ja puoluehallituksen kesken.
”Myönnän, että puolueen oman viestin välittämisessä on omalta osaltani ollut varovaisuutta”, Ohisalo sanoo.
”Enemmän ja enemmän pitää pystyä tuomaan esille, jos olemme olleet esimerkiksi hallituksessa toista mieltä. Jatkossa tulemme sanomaan sen painokkaammin ulos.”
Yritettykin jo on. Mikkonen on kovistellut Leppää sooloilusta metsäasioissa, Ohisalo taas on arvostellut Marinia keskustan hyysäämisestä.
Ilmastopuhetta pitää yrittää konkretisoida, Ohisalo sanoo, pitää näyttää, miten ilmastoasiat näkyvät ihmisten arjessa. Kaikki vihreissä puhuvat jatkuvasti arjesta.
”On totta kai meidän vastuullamme nostaa niitä asioita esiin.”
”Mutta kun lähetysaika on rajattu eikä yhdessäkään teemassa käsitellä luonnon monimuotoisuutta tai ilmasto… tai no jossain tentissä oli, että nyt vielä kaksi minuuttia aikaa, no, otetaan tähän yksi ilmastokysymys, perussuomalaiset vastaa.”
Heinäkuun puolivälissä ei olisi tarvinnut olla itse saarnaamassa.
EU julkaisi metsä- ja ilmastopakettinsa.
Maailmalla mitattiin ennätyksellisen tuskaisia lämpölukemia, Keski-Euroopassa tulvat tappoivat satoja. Uutiset olivat täynnä ilmastokriisiä.
Silloin eduskuntaryhmä ja puoluejohtaja olivat jo ehtineet lomalle.