Tapahtui muutakin
Samaan aikaan, kun Donald Trump höykytti Volodomyr Zelenskyiä Valkoisessa talossa, Ukrainassa ryhdyttiin valmistautumaan vaaleihin. Presidentin arvostelu on lisääntynyt kotimaassa.
15
MIN
Valkoisen talon lehdistötilaisuus oli katastrofi. Niin sitä kuvailtiin heti tuoreeltaan. Ennennäkemätön, tuhoisa, häpeällinen, kunniaton, nöyryyttävä.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi oli matkustanut helmikuun viimeisenä päivänä Washingtoniin allekirjoittamaan Yhdysvaltojen vaatimaa mineraalisopimusta. Sopimusta, joka takaisi sotilaallisen tuen jatkumisen.
Yhdysvaltojen Ukrainan-erikoislähettiläs Keith Kellogg oli neuvonut olemaan menemättä. Hän oli käynyt Kiovassa paria viikkoa aiemmin sopimuksen kanssa ja sanonut, että kannattaisi allekirjoittaa nyt. Se olisi tietenkin ollut Yhdysvaltojen edun mukaista, mutta Kellogg myös tiesi, millaista Valkoisessa talossa oli nykyään.
Ja hän tiesi, millainen Zelenskyi oli.
Ukraina vaati tapaamista silti. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli alkanut veljeillä Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa rauhansopimuksesta Ukrainan pään yli. Ukraina halusi takaisin päättäviin pöytiin.
Zelenskyi, Trump ja varapresidentti J. D. Vance asettuivat puoliympyrään Trumpin työhuoneeseen. Lehdistö parveili ympärillä.
Puolen tunnin ajan kaikki sujui hyvin. Sitten tilanne riistäytyi käsistä.
Eräs toimittaja kysyi Trumpin liittoutumisesta Putinin kanssa.
Varapresidentti Vance otti puheenvuoron. Hän sanoi, että Yhdysvaltain entinen presidentti Joe Biden hakkasi nyrkkiä rintaan ja haukkui Putinia, mutta nyt linja olisi diplomaattinen.
Zelenskyi liikahteli tuolillaan.
”Saanko kysyä?”
Kukaan ei ollut pysäyttänyt Putinia ennenkään, hän sanoi, kukaan ei estänyt Putinia rikkomasta tulitaukosopimusta. Millaisesta diplomatiasta Vance puhui?
Vance kiivastui. ”Puhun diplomatiasta, joka lopettaa maasi tuhoamisen!”
Zelenskyi risti kätensä puuskaan. Kohotti leukaa.
”Kyllä, mutta…”
Vance nosti kätensä torjuvasti Zelenskyiä kohti.
”Herra presidentti, kaikella kunnioituksella.”
”Mielestäni on epäkunnioittavaa, että tulet Oval Officeen ja yrität käräjöidä amerikkalaisen median edessä.”
”Sinun pitäisi kiittää presidentti Trumpia, että hän yrittää ratkoa tätä…”
Zelenskyi keskeytti.
”Oletko koskaan käynyt Ukrainassa? Mistä tiedät, mitä ongelmia meillä on?”
Vance osoitti Zelenskyiä sormella: ”Onko sinusta kunnioittavaa hyökätä Yhdysvaltain hallinnon kimppuun, joka yrittää estää maasi tuhoutumisen?”
Zelenskyi kurtisti kulmiaan. Kaikilla mailla oli ongelmia sotatilassa, hän sanoi. Yhdysvalloillakin, se tulisi olemaan selvää.
”Tulette tuntemaan vaikutukset.”
Trump oli seurannut sanailua ilmeettömänä, mutta tarttui nyt sanaan tuntea.
”Älä kerro meille, mitä me tulemme tuntemaan. Me yritämme ratkoa ongelmaa. Älä kerro, mitä me tulemme tuntemaan. Et ole sellaisessa asemassa, että voit sanella miltä meistä tulee tuntumaan”, Trump äkseerasi.
”Pelaat uhkapeliä kolmannen maailmansodan kanssa!”
Vance säesti: ”Oletko sanonut kertaakaan kiitos?”
Yleisössä Ukrainan Yhdysvaltain-suurlähettiläs Oksana Markarova painoi pään käsiinsä.
Zelenskyiä pyydettiin poistumaan Valkoisesta talosta. Sopimusta ei allekirjoitettu.
Ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau seurasi tiedostustilaisuutta Helsingissä. Häntä hävetti ja suretti. Nizhnikau on erikoistunut Venäjään ja Euraasiaan, tutkinut Ukrainaa pitkään.
Tapaaminen oli täydellinen epäonnistuminen. Moraalisesti Zelenskyi oli ehkä oikeassa, mutta oliko hänen käytöksensä järkevää? Ei missään tapauksessa, Nizhnikau ajatteli.
Zelenskyi oli reagoinut juuri niin kuin hänellä oli tapana reagoida. Suuttumalla. Niin hän oli tehnyt alusta saakka, kun häneltä oli kysytty epämieluisia kysymyksiä tai hänen toimintaansa oli arvosteltu.
Zelenskyi oli mennyt Valkoiseen taloon huonosti valmistautuneena. Jos oli seurannut uutisia Yhdysvalloista edes kerran Trumpin uudelleenvalinnan jälkeen, olisi pitänyt tietää, miten siellä toimittiin.
”Jos olisin ollut Zelenskyin neuvonantaja, olisin sanonut, että he yrittävät provosoida, saada aikaan tunnekuohun”, Nizhnikau sanoo.
Hänestä Yhdysvallat pelasi veruketta. Jotain, minkä perustella vähentää tukea Ukrainalle. Sellaista, jota osoittamalla pääsisi sanomaan kotimaassa, että katsokaa mikä kiittämätön tunkiokukko. Miksi antaisimme sille mitään?
Se helpottaisi neuvotteluita Venäjän kanssa isommasta geopoliittisesta diilistä. Kiinaa koskevasta.
Zelenskyi oli puhunut varomattomasti jo edellisviikolla. Trump oli kutsunut häntä diktaattoriksi, ja Zelenskyi oli kiukutellut Trumpin elävän keskellä disinfomaatiota.
Tyyli saattoi toimia Ukrainassa ja Euroopassa, mutta se ei toiminut Trumpin kanssa. Zelenskyin esikunnan olisi pitänyt valmistella presidentti paremmin, Nizhnikau sanoo.
”Minulle tämä on osoitus hallinnon heikkolaatuisuudesta. Presidentti on liian riippuvainen muutamasta ihmisestä ympärillään, mikä tekee koko Ukrainan hallinnosta epäpätevän ja epäammattimaisen monilla aloilla.”
Trump sai tekosyynsä. Kaksi päivää tapaamisen jälkeen hän keskeytti aseavun Ukrainalle. Sitten Yhdysvallat lakkasi jakamasta tiedustelutietojaan Ukrainan kanssa.
”Tämä hyökkäys Ukrainaa vastaan osoitti myös Zelenskyin ylläpitämän järjestelmän heikkoudet”, Nizhnikau sanoo.
Tv-tähti Volodymyr Zelenskyi valittiin Ukrainan presidentiksi vuonna 2019 juuri siksi, että hän oli epäpätevä ja epäammattimainen.
Hänellä ei ollut kummoista poliittisia periaatteita eikä varsinkaan ohjelmaa. Häntä kiinnostivat teknologiset uudistukset ja byrokratian keventäminen, mutta politiikasta hän ei tuntunut ymmärtävän mitään. Hän ei osannut kunnolla edes ukrainaa. Hänen kotikielensä oli venäjä.
Hänet valittiin sen vuoksi, mitä hän ei edustanut: korruptoitunutta, oligarkkien ostamaa ammattipoliitikkoa.
Maidanin vallankumouksen jälkeen oli säädetty korruptionvastaisia lakeja, mutta valtaan noussut kansallismielinen presidentti Petro Porošenkokin oli osoittautunut puliveivariksi. Oli paljastunut veroparatiisijärjestelyitä. 46 000 dollaria yöltä maksaneita hotellihuoneita, jotka oli varattu nimellä Mr. Petro Incognito (Ukraine).
Presidenttikampanjansa aikana Zelenskyi oli vältellyt toimittajien ja ulkomaalaisten diplomaattien tapaamista. Hän ei halunnut joutua vastaamaan kysymyksiin, joihin ei osannut.
Hän kuvasi mieluummin sosiaaliseen mediaan videoita, joissa lausui latteuksia, kuten että haluaisi lasten voivan elää rikkaammassa Ukrainassa. Kapteeni Itsestäänselvyys, häntä nimitettiin.
Zelenskyin ystävä Ruslan Stefantšuk kirjoitti Kansan palvelija -puolueelle aatteellisen kehikon vasta, kun Zelenskyi oli jo valittu presidentiksi. Siinä puhuttiin jotain libertarismista.
Melkein ainoana konkreettisena asiana Zelenskyi oli puhunut rauhasta. Luvannut rauhaa.
Kokemattomuus ei taannut hyvää hallintotapaa. Ensi töikseen Zelenskyi oli nimittänyt ylimpiin tehtäviin kaikki kaverinsa. Hallintoon palkattiin kolmisenkymmentä Zelenskyin tuotantoyhtiön työntekijää. Maan johto koostui lähes kokonaan tuottajista ja käsikirjoittajista. Ruslan Stefantšukista tuli parlamentin puhemies. Puolueen nimikin tuli Zelenskyin komediasarjasta.
Ensimmäisen presidenttivuoden päätteeksi Ryhor Nizhnikau kirjoitti Ulkopoliittiselle instituutille katsauksen.
Siinä hän arvioi, että Zelenskyi vaikutti puheista huolimatta seuraavan edeltäjiensä jalanjäljissä. Hän haali valtaa ja hallinnoi vakiintuneen kaavan mukaan. Neopatrimonialismi, sitä kutsutaan.
Vierailu Valkoisessa talossa ei ollut Zelenskyin idea. Eikä ollut moni mukaan niistä asioista, joita Ukrainassa on tehty muutaman viime viikon aikana, kun kaikki ovat katsoneet muualle. Seuranneet maailmanpoliittisia käänteitä.
Helmikuun puolivälissä parlamentti, Verhovna Rada, hyväksyi kahden ydinreaktorin ostamisen Bulgariasta. Ne olivat venäläisvalmisteisia, jääneet yli Bulgarian hylkäämästä voimalasta Belenessä.
Kauppa herätti voimakasta vastustusta. Miksi tuhlata yli 600 miljoonaa euroa reaktoreihin, vaikka raha pitäisi käyttää etulinjaan? Toimivatko reaktorit ilman Venäjän apua? Ei ollut varmaa, että ne toimisivat ylipäätään. Miten ne asennettaisiin voimalaan, jonka rakentaminen oli keskeytetty 35 vuotta sitten?
Laki puskettiin läpi väkisin. Se hyväksyttiin parlamentin työjärjestyksen vastaisesti.
Ukrainan energiateollisuuden tutkimuskeskuksen EIT:n johtaja Oleksandr Kharchenko kirjoitti Facebookissa, että kauppa oli huijaus. Rahat vedettiin ihan avoimesti vessanpöntöstä.
Zelenskyi tuki hanketta. Hän syytti kriitikoita korruptoituneiksi, sanoi, että vastustajat yrittivät täyttää omat taskunsa kalliimmilla ratkaisuilla. Arvostelijat olivat oligarkkien kätyreitä.
Ukrainassa epäillään, että asia on toisinpäin. Että kaupalla pestään valtion kätyreiden rahoja. Useita valtion omistaman Energoatomin johtajista on epäilty viime vuosina lahjusten ottamisesta.
Nizhnikau on samaa mieltä. Reaktorien ostamisesta ei ole mitään järjellistä hyötyä, sillä niitä vaikuttaa olevan mahdotonta ottaa käyttöön.
”Kaupassa ei ole muuta järkeä kuin että rahat katoavat. Eivät välttämättä kaikki rahat, mutta osa.”
25. helmikuuta 2022 oli käänteentekevä päivä Zelenskyin presidentinuralla. Oli kulunut kolme päivää siitä, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.
Venäjän valtiollisissa tiedostusvälineissä oli väitetty, että Zelenskyi oli paennut maasta. Kokematon, pelokas reppana, jättänyt kansansa yksin.
Illalla Zelenskyi julkaisi videon. Hän seisoi Bankova-kadulla Kiovan keskustassa. Katuvalot värjäsivät presidentinlinnan edustan oranssiksi.
Hänen ympärilleen oli asettunut neljä miestä maastoasuissa. Pääministeri, valtapuolueen puheenjohtaja, kanslian pääneuvonantaja.
”Presidentti on täällä. Me kaikki olemme täällä.”
Jos komediasarjassa presidenttiä esittäneen näyttelijän valitseminen oikeaksi presidentiksi olikin aiheuttanut vaivoin hillittyä hilpeyttä, enää ketään ei naurattanut. Videosta tuli oitis urheuden symboli. Edestä johtavien muskettisotureiden tunnuskuva.
Kukaan ei tuntunut muistavan, että noin kuukautta aiemmin, tammikuun lopussa, Zelenskyi oli sättinyt amerikkalaisia informaatiovaikuttamisesta. Hän oli kutsunut puheita hyökkäyssodasta virheeksi.
Nyt 91 prosenttia ukrainalaisista ilmoitti tukevansa presidentin toimintaa.
Keskellä, suoraan Zelenskyin takana, kameraan tuijotti presidentin kansliapäällikkö Andriy Jermak. Ukrainan ehkä vaikutusvaltaisin mies.
Ukrainassa kansliapäällikkö on korkein mahdollinen asema, johon ei valita vaaleilla.
Juuri kansliapäällikön kautta Venäjä on vaikuttanut Ukrainassa vuosikymmeniä, ja juuri kansliapäällikön kautta oligarkit ovat suhmuroineet miljardiomaisuutensa.
Ukrainassa on arvuuteltu Zelenskyin vaalivoitosta saakka, kumpi maata oikeastaan johtaa. Zelenskyi vai Jermak?
Vitsi kuuluu, että Jermak ohjaa näytelmää, jossa Zelenskyi esittää presidenttiä. Jermak on ammatiltaan elokuvatuottaja.
Jermak oli se, joka vaati mineraalisopimuksen allekirjoittamista Valkoisessa talossa. Hän oli Bulgarian reaktorikaupan takana.
Hänen uskotaan myös vaihtaneen puolustusministeriön alaisen puolustushankintaviraston johtajan heti, kun silmä vältti. Viraston on tarkoitus olla itsenäinen, mutta korruptionvastaiset järjestöt syyttävät Jermakin ottaneen sen hallintaansa.
Zelenskyi tutustui Jermakiin 2010-luvun alussa. He olivat viihdealan tuttuja, sitten ystäviä.
Jermak oli mukana Zelenskyin presidentinvaalikampanjassa ja nousi ulkopoliittiseksi neuvonantajaksi. Hän oli sisäpiiristä ainoita, joka puhui ymmärrettävää englantia. Jermakin tehtävä oli hoitaa suhteita Yhdysvaltoihin.
Ne menivät solmuun heti alkuunsa.
Trump istui ensimmäistä kauttaan presidenttinä, mutta keväällä 2019 vaalit olivat jo lähellä. Ukrainassa muhi sotku, jota saattoi käyttää demokraattien vastaehdokasta Joe Bidenia vastaan. Se koski Bidenin poikaa Hunter Bidenia.
Hunter Biden oli nostettu kesäkuussa 2014 ukrainalaisen kaasuyhtiön hallitukseen. Hän ei ollut koskaan käynyt Ukrainassa eikä tuntenut energia-alaa, mutta veloitti kymmenientuhansien kuukausipalkkaa. Ukrainan yleinen syyttäjä oli aloittanut tutkinnan, mutta se lopetettiin. Trump on väittänyt, että isä-Biden olisi kiristänyt syyttäjän eroamaan.
Trump yritti painostaa vastavalitun Zelenskyin avaamaan tutkinnan uudelleen. Tilanne oli tukala. Ukraina tarvitsi Yhdysvaltojen tukea, mutta asettuako Trumpin vai Bidenin puolelle?
Trump otti kovat keinot käyttöön. Hän määräsi jäädyttämään 400 miljoonan dollarin apupaketin, kunnes Zelenskyi taipuisi.
Tilanne laukesi, kun Trumpia vastaan nostettiin virkarikossyyte.
Jermak oli koko skandaalin keskeisin neuvottelija ja yhteysmies. Siksi Biden suhtautui epäileväisesti Zelenskyin lähipiiriin koko presidenttikautensa ajan.
Bulgarian reaktorikaupan äänekkäin vastustaja oli oppositiojohtaja, entinen presidentti Petro Porošenko.
Hän oli ollut melko hiljaa hyökkäyssodan alkamisesta lähtien. Tärkeintä oli yhtenäisyys, ei sisäpoliittinen peli. Mutta heti, kun Trump ja Putin mainitsivat sanan rauhansopimus, Ukrainassa alettiin varmistella vaaliasetelmia. Jos rauha saavutettaisiin, poikkeuslaki kumottaisiin ja edessä olisi presidenttikisa.
Zelenskyi määräsi Porošenkolle sanktiot. Hänen varansa jäädytettiin.
Sanktiot ovat poliittisesti motivoituneet, politiikan tutkija Julia Bidenko sanoo.
”Ihan selvästi.”
Bidenko työskentelee apulaisprofessorina Harkovan yliopistossa.
”On täysin älytöntä määrätä sanktioita Ukrainan kansalaiselle, joka on maassa. Sitä varten olisivat syyttäjä ja oikeuslaitos. Sanktiot ovat työkalu ulkomaisia tai ulkomailla oleskelevia vastaan.”
Porošenkoa vastaan on nostettu vuosien varrella useita syytteitä, mutta jostain syystä raha-asioita koskevat eivät ole edenneet. Ehkä pelätään, että sellaisten mukana kaatuisi moni muukin.
Porošenko hävisi vuoden 2019 presidentinvaalit, mutta hänen ja Zelenskyin huonot välit ovat pidempää perua.
Zelenskyin tähdittämää Kansan palvelija -ohjelmaa näytettiin 1+1-nimisellä kanavalla, jonka omisti itäukrainalainen mahtimies Ihor Kolomoiskyi.
Kuvissa joulupukkimainen hahmo näyttää ystävälliseltä, mutta puheissaan Kolomoiskyi on usein karkea ja aggressiivinen.
Hän on tehnyt omaisuutensa samalla tavalla kuin kaikki oligarkit Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen: häikäilemättömästi. Hänen Privat-pankkinsa oli kasvanut 1990-luvulta saakka toimimaan öljy-, kaasu-, teräs- ja millä tahansa aloilla.
Kun Itä-Ukrainan sota alkoi keväällä 2014, väliaikainen hallitus nimitti Kolomoiskyin tämän kotikaupungin Dnipron kuvernööriksi. Kolomoiskyi perusti Ukrainan ensimmäisen vapaaehtoispataljoonan. Sen nimeksi tuli Dnipro-1.
Venäjä-mieliset saatiin pidettyä väkivalloin aisoissa, mutta Porošenko huolestui alueen hallintatavasta. YK ja ihmisoikeusjärjestöt raportoivat pataljoonan harjoittaneen näännyttämistä, kidnappauksia ja valeteloituksia.
Kun Porošenkosta tuli presidentti, hän vei Kolomoiskyilta kuvernöörin arvon. Sitten hän poisti tämän öljy-yhtiöiden johdosta ja kansallisti Privat-pankin.
Kolomoiskyi pakeni Israeliin. Sieltä käsin hän hyökkäsi Porošenkon kimppuun 1+1-kanavan kautta. Kehitettiin poliittista eliittiä pilkannut Kansan palvelija.
Uutenavuotena 2019 kanava ei kutsunut presidenttiä pitämään perinteistä uudenvuoden puhetta. Porošenkon tervehdyksen tilalla näytettiin Zelenskyin ilmoitus presidenttiehdokkuudesta.
Kun Zelenskyi voitti, Kolomoiskyi palasi Ukrainaan.
Hänen lakimiehensä Andriy Bogdan nimitettiin ensimmäiseksi presidentinkanslian päälliköksi, Jermakin edeltäjäksi.
Asetelma alkoi nopeasti näyttää pahalta. Zelenskyi oli mainostanut olevansa uudenlaisten politiikan edustaja, systeemin ulkopuolinen, ei gangsterimaisen oligarkin sätkynukke.
Zelenskyin oli pakko tehdä eräänlainen isänmurha. Niin se lännessä tulkittiin.
Hän allekirjoitti lain kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien estämiseksi julkisessa elämässä suurta taloudellista tai poliittista vaikutusvaltaa nauttivien henkilöiden taholta. Niin sanotun oligarkkilain. Perustettiin julkinen oligarkkilista.
Tosiasiassa laki oli kirjoitettu ensisijaisesti Porošenkoa vastaan, Julia Bidenko sanoo.
”Laissa määriteltiin oligarkki niin, ettei riitä, että on superrikas monopolin omistaja, vaan täytyy omistaa myös mediaa ja olla mukana politiikassa. Kolomoiskyi ei ollut mukana politiikassa, Porošenko oli.”
Silti Kolomoiskyi on nyt vankilassa, Porošenko ei. Ulkopoliittisen instituutin Nizhnikaulla on teoria, miksi.
”Tämä kuulostaa nyt monimutkaiselta ja paradoksaaliselta, mutta tässä on ihan rationaalista ajattelua takana”, hän sanoo.
Porošenko on yksinkertaisesti Zelenskyille kaikkein mieluisin kilpailija. Vanhat, politiikassa ryvettyneet ehdokkaat – sellaiset kuin Porošenko – pärjäävät yleensä vaaleissa huonosti.
Epäreiluilla sanktioilla pyritään ehkä herättämään sympatiaa Porošenkoa kohtaan ja nostattamaan kannatusta Zelenskyin vastustajien keskuudessa, Nizhnikau sanoo. Näin Zelenskyi ei välttämättä saa vastaansa parempaa ehdokasta, kuten asevoimien entistä komentajaa Valeri Zalužnyia.
On tyypillistä, että sotien jälkeen valtionjohtoon valitaan upseeri. Zelenskyiin luotti vuoden lopussa 45 prosenttia ukrainalaisista, armeijaan 92 prosenttia.
Harkovan yliopiston apulaisprofessori Bidenko sanoo, ettei ole koskaan ollut kova Zelenskyi-fani.
Ukrainalaiset eivät perinteisesti suhtaudu kovin ihaillen valtionjohtoonsa. Mutta Bidenko on hillinnyt kritiikkiään sodan takia, kuten moni muukin.
Sodan alettua toimittajat päättivät unohtaa, että Zelenskyilläkin oli omat suhmuransa.
Zelenskyi ja hänen tuotantoyhtiönsä olivat jättäneet ilmoittamatta veroviranomaisille 40 miljoonan euron edestä sopimustuottoja. Rahat oli kätketty veroparatiisiyhtiöihin ja niillä oli ostettu useita miljoonahuoneistoja Lontoosta. Tiedot selvisivät Pandoran papereista syksyllä 2021.
Toimittajat eivät juuri älähtäneet, kun presidentin kanslia valjasti Ukrainan mediayhtiöt niin sanottuun tv-maratoniin. Jokaisen yhtiön on pitänyt sodan alkamisesta saakka tuottaa joka päivä kuusi tuntia uutisohjelmaa parlamentin Rada-kanavalle.
Tuoreen selvityksen mukaan valtaosa ukrainalaisista toimittajista pitää maratonia propagandana. EU-komissiokin on kyseenalaistanut sen jatkumisen perusteet.
Toimittajat eivät myöskään jatkaneet syytöksiä nepotismista ja perustuslain vastaisesta hallintotavasta.
Kunnes koitti elokuu 2024.
Zelenskyin arvostelu oli vuoden mittaan hiljalleen kiihtynyt. Erityisesti ihmeteltiin, mikä hallinnossa häärivien lähipiiriläisten rooli oli. Sellaisten vaaleilla valitsemattomien kuin Andriy Jermak.
Mitä esimerkiksi Oleg Tatarov teki kansliassa ylipäätään?
Tatarov oli toiminut Maidanin aikaan maasta paenneen Venäjä-mielisen presidentin Viktor Janukovytšin kätyrinä. Häntä on syytetty lahjusten ottamisesta, mutta viranomaiset ovat haudanneet jutun. Eikö hänen pitäisi olla vankilassa eikä valtionjohdossa?
Ukrainska Pravdan toimittaja päätti kysyä suoraan. Roman Kravets nousi seisomaan Ukraine 2024 Independence -keskustelufoorumissa.
”Olemme kysyneet teiltä aiemminkin teidän tiimistänne”, hän aloitti.
”Olette sanonut, että siihen kuuluu viisi tai kuusi johtajaa. Nyt, kun Ukrainalla on valtavia ongelmia talouden, energian, viranomaisten…”
Zelenskyi keskeytti. Tekeytyi vetelänsuopean ylimieliseksi.
”Olette julkaisseet vaikka kuinka monta artikkelia näistä viidestä ja kuudesta johtajasta. Teillä on sellainen metodi, luulin sellaisen kadonneen Janukovytšin myötä.”
Janukovytšin mainitseminen oli piikki ylempien ohjeiden tottelemisesta. Sen tarkoitus oli kyseenalaistaa lehden riippumattomuus.
”Anteeksi mistä te puhutte”, Kravets kysyi.
”No, jatketaan kysymyksestänne”, Zelenskyi sanoi.
Kravets kysyi, millä perusteilla presidentin lähipiiriä arvioitiin. Suoriutumisen vai lojaaliuden? Hän mainitsi erikseen Jermakin ja Tatarovin.
Zelenskyin ilme kiristyi.
”Olen yllättynyt kysymyksestäsi.”
Hän puhui kimpaantuneena taustatapaamisista, joissa oli kertonut toimittajille Tatarovista ”mutta se ei ole ollut tarpeeksi sinulle”.
”Joten toistan sen nyt julkisesti. Oleg Tatarov ja [Ukrainan turvallisuuspalvelun päällikkö] Vasyl Maliuk tappoivat tšetšeenejä Kiovassa silloin, kun sinä et ollut siellä.”
Zelenskyi viittasi ilmeisesti hyökkäyssodan alkuvaiheisiin, mutta ei tarkentanut.
”Pitäisikö minun heittää hänet venäläisten tapettavaksi?” hän pauhasi.
”Me olemme yhtenäinen tiimi, kaikki saavutukset ovat yhteisiä. Sinä et vain tiedä yksityiskohtia.”
Muutama kuukausi myöhemmin, lokakuussa, Ukrainska Pravda julkaisi kirjeen toimitukselta. Siinä sanottiin, että lehti kohtasi jatkuvaa ja systemaattista painostusta presidentin kansliasta.
Mainostajia oli painostettu lopettamaan ilmoitusten ostaminen. Toimittajia ei enää päästetty virallisiin tilaisuuksiin.
Kun Ryhor Nizhnikau katseli Trumpin ja Zelenskyin tiedotustilaisuutta Valkoisesta talosta, häntä ei surettanut niinkään, mitä tilaisuudessa tapahtui.
Häntä suretti se, miten paljon Trumpin käytös Zelenskyiä kohtaan muistutti Zelenskyin käytöstä omassa maassaan.
Aseavun jäädyttämisen jälkeen Zelenskyi sanoi allekirjoittavansa mineraalisopimuksen, mutta ajankohta on toistaiseksi epäselvä. Jutun lähteinä on käytetty myös Serhii Plokhyn kirjaa The Russo-Ukranian War ja Régis Gentén ja Stéphane Siohanin kirjaa Volodymyr Zelenskyi.