Miljoonien droonien sota

Rakeisessa videokuvassa näkyy harmaa pilvikatto ja rivi lentokentän laitaan pysäköityjä pommikoneita. Ensimmäinen kone on jo tulessa, kuvaa välittävä lennokki suuntaa mustan savupilven läpi kohti seuraavaa rivissä.

Siihen ehtii kuitenkin osua toinen lennokki, ilmaan nousee oranssi tulipallo ja pommikoneen oikea siipi katkeaa.

Ukrainan tiedustelupalvelun kesäkuun alussa tekemät lennokki-iskut Venäjän strategisia pommikoneita vastaan herättivät laajaa huomiota. Yksi iskuista tehtiin Belayan lentotukikohtaan, joka sijaitsee Siperiassa 4 300 kilometrin päässä Ukrainasta.

Operaatiossa oli jamesbondmaisia piirteitä. Ukraina on aiemminkin iskenyt Venäjälle mutta yleensä aseina on käytetty lennokkeja, jotka lähetetään matkaan Ukrainasta ja lentävät hitaasti jopa yli tuhannen kilometrin matkoja kohteisiinsa.

Venäjä on kuitenkin nykyään etevä torjumaan pitkän matkan lennokkeja esimerkiksi häiritsemällä niiden käyttämää gps-satelliittinavigointia. Häirinnän takia gps:ää käyttävät lennokit eivät löydä maalejaan.

Tällä kertaa isku tehtiin yli sadalla ly­hyen kantaman lennokilla, jotka kuljetettiin Venäjän lentotukikohtien lähelle rekoilla. Droonit oli kätketty parakkirakennusten kattojen alle ja parakit oli lastattu tavallisten venäläisten rekka-autojen kyytiin.

Rekka pysähtyi sovittuun paikkaan pommikonetukikohdan lähelle, parakin katto avattiin kauko-ohjauksella ja lennokit nousivat ilmaan. Ne oli opetettu tekoälyn avulla hakeutumaan tarvittaessa itsenäisesti esimerkiksi pommikoneen siiven sekä rungon saumakohtaan ja räjähtämään.

Iskuissa tuhoutui kymmenkunta strategista pommikonetta. Ne ovat osa Venäjän ydinasepelotetta. Ukrainan sodassa koneita käytetään laukaisemaan ohjuksia, joilla isketään myös Ukrainan siviilikohteisiin.

Kesäkuun drooni-isku lentotukikohtiin oli näyttävä, mutta suurempi vaikutus Venäjän ja Ukrainan sotamenestykseen on lennokkien arkisemmalla käytöllä rintamalla. Sota Ukrainassa on tällä hetkellä yhdistelmä 1900-luvun alun asemasotaa ja 2000-luvun lennokkisodankäyntiä.

Droonien käyttö sotimiseen kehittyy Ukrainassa pikavauhdilla. Perinteisessä sodankäynnissä torjuntakeinon kehittäminen uudelle aseelle voi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Ukrainan droonisodassa kehityshyppyjä nähdään nopeimmillaan muutaman kuukauden välein.

Tuorein esimerkki on lankaohjattaviin drooneihin siirtyminen. Perinteisesti lennokkeja on ohjattu radiosignaaleilla ja hyvä tapa torjua lennokkeja onkin ollut häiritä niiden ohjauskomentoja.

Ukrainassa on nähty esimerkiksi panssarivaunujen kylkeen pultattuja häirintälaitteita, jotka estävät räjähtäviä drooneja osumasta vaunuun luotettavasti. Yleistynyt häirintä on hankaloittanut lennokkien käyttöä tai paikoin tehnyt siitä mahdotonta.

Ratkaisu on lennokki, jonka ohjauskomennot välitetään valokuidulla. Lennokki vetää perässään jopa 20 kilometriä pitkää hiuksenohutta valokuitua, joka tekee sen immuuniksi ankarallekin perinteiselle radiohäirinnälle.

”Valokuidulla ohjattavien droonien torjuminen on erittäin vaikeaa. Huono puoli on, että ne eivät ole kovin ketteriä ja toimintamatkaa rajoittaa, että lennokki vetää perässään kuitua”, sanoo kapteeni Aleksanteri Sirén Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitokselta.

Erityisesti venäläiset ovat viimeisen vuoden aikana onnistuneet rakentamaan runsaasti valokuituohjattavia pommilennokkeja. Häirinnänkestävät droonit ovat auttaneet Venäjää valtaamaan Ukrainalta maa-alueita aiempaa nopeampaan tahtiin.

Ukrainalaiset yrittävät kuumeisesti kehittää keinoja valokuitulennokkien torjumiseksi. Osa toimiviksi todetuista lennokkien torjuntakeinoista on kaukana täsmäaseiden ja satelliittien teknologiasodasta.

Sotilaat ovat rintamalla ryhtyneet kantamaan mukanaan metsästyshaulikoita, joilla voi yrittää viime hetkessä ampua alas kohti tulevan pommilennokin. Ukrainan tukijat ovat myös keränneet vanhoja kalatrooleja, joista rakennetaan droonintorjuntaverkkoja esimerkiksi tykistöasemien suojaksi.

Troolia tai lintuhaulikkoa tehokkaampi tapa suojautua lennokeilta on pysyä poissa etulinjasta.

”Ukrainassa ollaan nyt tilanteessa, että eturintamasta noin 20 kilometriä molempiin suuntiin on vyöhyke, jossa jos jotakin liikkuu, niin se pystytään ensin lennokeilla havaitsemaan ja sitten todennäköisesti tuhoamaan”, kapteeni Sirén sanoo.

”Tällä hetkellä rintamalta on vedetty pois droonien ulottumattomiin esimerkiksi tykistö ja panssarivaunut. Oikeastaan kaikki sellainen kalusto, jota ei haluta menettää.”

Rintamalle onkin jäänyt droonien lisäksi lähinnä vain jalkaväkeä, joka pysyttelee lennokinkestävissä korsuissa. Ulos uskaltaudutaan vain, jos on aivan pakko tai jos esimerkiksi huono sää estää väliaikaisesti lennokkien käytön.

Ukrainan droonisota on herättänyt keskustelua, onko esimerkiksi aiemmin erittäin tehokkaana aseena pidetty taistelupanssarivaunu muuttunut museotavaraksi, jos se on helposti tuhottavissa muutamalla halvalla pommilennokilla.

Vuonna 2023 seurattiin herkeämättä, kuinka monta taistelupanssarivaunua Ukrainan tukijamaat onnistuvat keräämään rintamalle. Panssarien määrää pidettiin tärkeänä mittarina sodassa onnistumisessa.

Nyt esimerkiksi Yhdysvaltain Ukrainalle antamista uudenaikaisista M1 Abrams -vaunuista osa on tuhottu ja loput on lennokki­uhan takia siirretty kauas etulinjasta.

”Sinänsä ymmärrän, että Ukrainan kokemusten perusteella jotkut miettivät esimerkiksi, onko panssarivaunu enää käyttökelpoinen asejärjestelmä”, Sirén sanoo.

”Täytyy kuitenkin muistaa, että sodankäynti Ukrainassa on tällä hetkellä paikallaan pysyvää asemasotaa. Mutta jos mietitään, miten osapuolet ovat saaneet maa-alueita haltuunsa, niin se ei olisi onnistunut ilman jalkaväen, panssarivaunujen ja muiden aselajien yhteistoimintaa. Lennokki ei valtaa alueita.”

Sotilaat puhuvat mielellään ”suomalaisista erikoisolosuhteista”, jotka tekisivät sodankäynnistä erilaista kuin esimerkiksi Ukrainassa. Yksi tärkeimmistä erikoisolosuhteista on metsä, suomalaisen sotilaan paras ystävä. Lennokkisotakaan ei meillä sujuisi samalla tavalla kuin Ukrainan laajoilla peltoaukeilla.

”Jos verrataan Suomea ja Ukrainaa, niin meillä maasto on paljon peitteisempää ja havupuut tuovat suojaa talvellakin. Metsästä lennokin on huomattavasti vaikeampaa löytää kohteita mutta ei se mitenkään mahdotonta ole”, Sirén arvioi.

Suomen armeijan tehtävä on nykyään valmistautua sotaan Venäjää vastaan. Käytännössä se merkitsee sitä, että todennäköisellä vastustajalla on tuoretta kokemusta uudenlaisesta droonisodasta, jossa käytetään valtavia määriä lennokkeja sekä hyökkäämiseen että puolustamiseen. Venäjä on Ukrainan ohella tällä hetkellä maailman kokenein maa lennokkisodankäynnissä.

Tämän on huomannut myös eduskunnan puolustusvaliokunta, joka kesäkuun alussa vaati puolustusselontekoa koskevassa mietinnössään, että Suomen on panostettava droonisodankäyntiin ”merkittävästi nykyistä enemmän resursseja”. Kehitystyötä valiokunta kehottaa tekemään tiiviissä yhteistyössä ukrainalaisten kanssa.

Vuonna 2014 Venäjän vallatessa Krimin Ukrainalla ei ollut drooneja. Maa ryhtyi kuumeisesti kunnostamaan varastoituja, 1980-luvulla rakennettuja neuvostoaikaisia tiedustelulennokkeja.

Viime vuonna Ukraina valmisti tai hankki sotaa varten yhteensä 2,2 miljoonaa lennokkia. Tänä vuonna tavoite on 4,5 miljoonaa kappaletta.

Ukrainalla on eri lennokkimalleja käytössä nykyään satakunta. Perinteisten tiedustelulennokkien lisäksi on drooneja, joiden tehtävä on torjua vihollisen drooneja. Lisäksi käytetään esimerkiksi rahtilennokkeja, jotka kuljettavat ammuksia ja ruokaa etulinjan sotilaille, jolloin huoltokuorman kuljettaminen ei vaaranna sotilaiden henkeä.

Suurin muutos rintamalla on kuitenkin droonien käyttö aseina. Englantilainen tutkimuslaitos Rusi arvioi talvella julkaistussa raportissa, että 60–70 prosenttia Ukrainan sodan tappioista aiheutetaan lennokeilla.

Suosittu pommimalli on halpa, muutaman sadan dollarin sähkökäyttöinen kopterilennokki, joka voi lentää hitaasti tai leijua paikallaan. Ennen käyttöä siihen yleensä vaihdetaan suurempi akku lentoajan pidentämiseksi ja lennokin alle kiinnitetään räjähde.

Nykyään aseina käytetään yleensä niin sanottuja FPV-drooneja, joita lennättäjä ohjaa turvallisen matkan päästä bunkkerista tai vaikkapa talon kellarista. Lennättäjällä on päässään videolasit, joihin drooni välittää kuvaa. Taitava droonikuski osaa ohjata FPV-lennokin sentintarkasti sisään esimerkiksi panssarivaunun avoimesta kansiluukusta tai bunkkerin oviaukosta.

Ukraina käyttää lennokkeja osittain siksi, että sen on pakko. Esimerkiksi perinteisistä tykistökranaateista on edelleen pulaa. Lennokit ovat kuitenkin myös tarkempia aseita. Jos ennen venäläisten kohteeseen ammuttiin tykillä 50 kranaattia, nyt pärjätään muutamalla lennokilla. 

Suomi on lennokkien käytössä osapuilleen siinä vaiheessa, jossa Ukraina oli ennen Venäjän hyökkäystä 2022.

Drooneja käytetään tiedusteluun eli asioi­den näkemiseen taistelukentällä. Käytössä on hieman isompia valvontalennokkeja sekä pieniä, sotilaan reppuun mahtuvia pikkukoptereita, joita voidaan käyttää lyhyiden matkojen tiedusteluun.

Suomessa on tehty vasta ensimmäisiä kokeiluja lennokkien käyttämisestä aseina. Esimerkiksi huhti-toukokuussa järjestetyssä Mighty Arrow -sotaharjoituksessa kokeiltiin lennokkeja, jotka oli ”aseistettu” jauhopusseilla tai puolen litran vesipulloilla.

Pääesikunnan mukaan maavoimille on hankittu FPV-lennokkeja kokeiltavaksi. Tarkoituksena on hankkia kokemuksia ja ”kehittää suorituskykyä edelleen”.

Hankittavien lennokkien määrät ovat Ukrainan miljoonien lennokkien sotaan verrattuna pieniä. Vuonna 2023 puolustusvoimat kertoi, että tavoitteena on hankkia yhteensä 1 000–2 000 pikkulennokkia. Ukraina hankki tai valmisti vuonna 2024 keskimäärin yli 6 000 lennokkia päivässä. 

Oikaisu 8.7.2025 klo 12.26: Yhden amerikkalaisen sotadroonin hinnalla saa 75 000 ukrainalaista pommilennokkia, ei 7 500.