Ester lähti maailmalle

Puhelin pirisi helmikuisena iltana kymmenen jälkeen. Kuka hitto tähän aikaan soittaa, Mariia Niskavaara ajatteli.

Puolen tunnin puhelun aikana Niskavaara ei osannut sanoa paljon mitään. Kun hän laski luurin, olo oli epätodellinen. Puoliso ihmetteli, kuka soitti ja millä asialla.

Niskavaara sanoi, ettei ole varma, mitä tapahtui. Joko hänen romaaninsa oikeudet myytiin Yhdysvaltoihin tai sitten hänet huijattiin ostamaan huono virustorjuntaohjelma tai jotain vastaavaa.

Soittaja ei ollut huijari, vaan Bonnier Rights Finlandin kirjallisuusagentti Toomas Aasmäe.

Niskavaaran esikoisromaanin Ester, teurastajan oikeudet oli ostanut yhdysvaltalainen Grove Atlantic. Se on maineikas kustantamo, jonka kirjailijakaartiin kuuluu Yan Lianken, Kiran Desain, Viet Thanh Nguyenin ja Helen Macdonaldin kaltaisia nimiä.

Aasmäe arveli, että oikeuksia saattaa mennä nyt enemmänkin kaupaksi. Kun jenkkikustantamo avaa pelin, muiden maiden kustantamot lyöttäytyvät mukaan.

Pari seuraavaa viikkoa Niskavaara puhui tiiviisti puhelimessa Aasmäen kanssa.

”Maailmalta tuli jatkuvasti uusia sopimuksia”, hän sanoo.

Maaliskuussa Ester, teurastaja oli Lontoon kirjamessujen puhutuin kaunokirjallinen teos, ainakin Aasmäen ja paikalla olleiden suomalaisten kirjallisuusihmisten mukaan.

Britannian-oikeuksista käytiin huutokauppaa yhdentoista kustantamon kesken. Voiton vei Weidenfeld & Nicolson, jonka edustajat luonnehtivat Niskavaaraa suuren luokan kirjalliseksi lahjakkuudeksi.

Huhtikuun alkuun mennessä Ester, teurastajan käännösoikeudet oli myyty kolmeenkymmeneen maahan. Aasmäe luonnehtii romaanin menestystä poikkeukselliseksi, etenkin kun se ei edusta kaupallista kaunokirjallisuutta, vaan taideproosaa.

”Emme ole kokeneet vastaavaa aikaisemmin. Kirjan oikeuksien myynti saavutti 25 maan rajapyykin neljässä viikossa, mikä on todella nopea tahti.”

Samaan määrään pääseminen on vienyt monilta kaupallisilta teoksilta, kuten Satu Rämön ja Max Seeckin rikosromaaneilta, useamman kuukauden tai jopa yli vuoden.

Niskavaaran menestystä verrataan Iida Turpeisen Elollisten muutaman vuoden takaiseen maailmanvalloitukseen. Myös Elolliset oli kaunokirjallisesti kunnianhimoinen esikoisromaani, ja sen oikeudet menivät kaupaksi yhtä laajasti kuin Ester, teurastajan.

Hämmentävää, Niskavaara sanoo kansainvälisestä läpimurrostaan. Kun Bonnier Rights Finland otti kirjan kevätkatalogiinsa, Aasmäki varoitteli, että sen kaltaista romaania ei ole helppo myydä ulkomaille.

”Pari päivää katalogin ilmestymisen jälkeen Toomas kertoi myyneensä oikeudet Viroon. Olin siitä innoissani enkä uskaltanut toivoa enempää.”

Bonnier Rights Finlandissa virisi varovainen toiveikkuus siinä vaiheessa, kun Ester, teurastajalle myönnettiin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto. Se on aikaisempina vuosina siivittänyt Turpeisen lisäksi Katri Lipsonin, Aki Ollikaisen, Pajtim Statovcin ja Meri Valkaman käännösoikeuk­sien myyntiä.

Brittikustantamo Weidenfeld & Nicolsonin kustantaja Lettice Franklin kertoi voitokkaan huutokaupan jälkeen The Bookseller -lehdessä, että Ester tuli romaanin sivuilta suoraan hänen elämäänsä ja teki lähtemättömän vaikutuksen.

Ester ilmestyi Niskavaaralle nuhjuisessa räntäsateessa Valkeakoskella.

Hän oli kirjoitellut tekstejä romaanissa esiintyvän Keinosiementäjän, Esterin aviomiehen, näkökulmasta, mutta ei ollut vielä tavoittanut päähenkilön hahmoa.

”Odotin liikennevaloissa vihreää, kun kuulin Keinosiementäjän sanovan: Vaimoni Ester, teurastaja. Tajusin, että jumalauta, nyt päähenkilölläni on nimi. Samalla näin Esterin silmieni edessä ja olin että vau, tällainen nainen!”

Teoksen suosion salaisuus piilee Niskavaaran proosan lumossa, joka syntyy suurelta osin päähenkilön vetovoimaisuudesta.

Romaanin maailmassa elämä pyörii lihan tuotannon ja kulutuksen ympärillä. Ester on lihakauppiaiden tytär ja ryhtyy aikuisena teurastajaksi. Lihateollisuuden kritiikki ei ole teoksessa julistavaa, vaan hienovaraista.

Ester kokee elämäntehtäväkseen lisääntymisen, mutta hänen lihansa ei pysty tuottamaan uutta elämää. Esterille kehittyy kasvain, jota hän ei suostu poistattamaan, vaan kohdistaa hoivaviettinsä siihen.

Vaikka tarinan ytimessä on lapsettomuuden tragedia, romaani ei ole synkkä. Tiiviin tehokkaassa kerronnassa sadunomaiset elementit yhdistyvät absurdiin ja groteskiin komiikkaan.

Kosmoksen kustannustoimittajan Elsi Hyttisen mukaan Ester, teurastajassa toteutuu tinkimättömästi Niskavaaran taiteellinen visio.

”Romaanissa ei ole mitään laskelmoitua tai optimoitua. Mariia ei pyrkinyt tietoisesti kirjoittamaan menestysteosta. Uskon, että Ester, teurastajan aitous viehättää lukijoita”, Hyttinen sanoo.

Kirjallisuuden vientikeskus Filin johtaja Tiia Standén luki Niskavaaran romaanin ennen Lontoon kirjamessuja eikä yllättynyt ulkomaisten kollegojensa innostuneista kommenteista.

”Minulle tuli Ester, teurastajasta tunne, etten ole lukenut ennen mitään vastaavaa. Tällaisista kirjoista voi tulla ilmiöitä”, Strandén sanoo.

Niskavaaralla on aina ollut vilkas ja leikkisä mieli. Hän kokee elävänsä enemmän omassa mielikuvitusmaailmassaan kuin todellisessa maailmassa.

”Lapsena haaveilin, että olisi kaapeli, jolla voisin siirtää päässäni olevat asiat toisten ihmisten päihin. Silloin muutkin näkisivät, kuinka mahtavia seikkailuja kehittelen.”

Lukion jälkeen Niskavaara lähti tarinannälkäisenä opiskelemaan historiaa, sillä menneisyys on täynnä kiehtovia tapahtumia. Hän kuitenkin huomasi kaipaavansa historian rinnalle mielikuvitusta.

Niskavaara suuntasi elokuvaopintojen pariin Aalto-yliopistoon, koska ajatteli, että leffat ovat täynnä kuvia aivan kuten hänen päänsäkin. Innostus tyssäsi, kun hän tajusi elokuvien syntyvän ryhmätyönä. Hän ei pitänyt toisten kanssa työskentelemisestä.

”Minua neuvottiin keskittymään käsikirjoittamiseen. Ongelmana oli, etten ollut hyvä tekstintekijä. Puolisoni oli asiasta samaa mieltä luettuaan silloisia kirjoituksiani. Myöhemmin olen saanut Sofilta kiittävää palautetta. Hän sanoo asiat suoraan ja rehellisesti.”

Parantaakseen kirjoitustaitojaan Niskavaara lähti opiskelemaan kirjallisuustiedettä yliopistoon, mutta oppi siellä enemmän teoriaa kuin käytäntöä.

Viime vuosikymmenen loppupuoliskolla hän hakeutui Kriittiseen korkeakouluun luovan kirjoittamisen pariin.

Niskavaara teki lyhyitä tekstejä lihakaupungissa elävistä ihmisistä. Yhdessä niistä esiintyi lapseton pariskunta, jonka vaimo hoivasi kasvaintaan. Lihakaupungin esikuva saattaa olla Valkeakoski, josta Niskavaara on kotoisin, paperitehdas on muuttunut lihatehtaaksi, teurastamoksi.

”Lähetin tekstejäni kustantamoihin, mutta sain pelkkiä hylkäyksiä. Yksi kustantamo pyysi palaamaan asiaan, jos saan kirjoitettua pitkään muotoon. Sieltä sanottiin, että novelleja ei lueta tarpeeksi eikä niitä kannata kustantaa. Suutuin ja petyin. Tekstini jäivät pitkäksi aikaa pöytälaatikkoon.”

Kirjoittamishaaveet eivät kuitenkaan jättäneet Niskavaaraa rauhaan. Hän ajatteli, että voisi laajentaa lapsettomasta pariskunnasta kertovan tekstinsä romaanin käsikirjoitukseksi.

Keväällä 2024 Niskavaara kirjoitti täyttä päätä, mutta kesällä tuli täydellinen pysähdys. Hän ei enää saanut näkyjä, joita tarvitsee voidakseen kirjoittaa. Armolliset henget tuntuivat hylänneen hänet.

Tuskaillessaan näkyjensä ehtymistä Niskavaara huomasi ilmoituksen Kosmoksen järjestämästä kirjoittajaleiristä. Hän haki ja pääsi sinne. Leirin vetäjinä toimivat Niskavaaran arvostamat kirjailijat Niko Hallikainen ja Helmi Kekkonen.

”Leirillä oli tuokio, jossa kaikki lukivat ääneen tekstejään. Kun tuli minun vuoroni, kuulin Nikon nauravan tekstilleni myönteisesti huvittuneena. Silloin ajattelin, että ehkä tässä on jotain. En ollut tajunnut kirjoittavani humoristisesti, pidin itseäni haudanvakavana.”

Ester, teurastajan lukijat ovat löytäneet romaanista saman mustan huumorin kuin Hallikainen. Veijo Meri sanoi, että huumori ja hauskuus ovat eri asioita. Hauskuus on kevyttä ja höttöistä, mutta huumori sikiää traagisuudesta.

Niskavaaran käsikirjoituksen raakile teki Kosmoksen väkeen vaikutuksen. Kun hän kertoi, ettei ole leirin jälkeen päässyt eteenpäin, kustannuspäällikkö Taija Roiha kysyi, mikä auttaisi.

”Vastasin, että varmaan se, jos saan kustannussopimuksen”, Niskavaara sanoo.

Hän ryhtyi työstämään käsikirjoitusta julkaisukuntoon kustannustoimittaja Elsi Hyttisen kanssa. Ensimmäinen iso mietinnän paikka oli siinä, miten romaani loppuu. Niskavaaralla ei ollut aavistustakaan.

Hyttinen piti Ester, teurastajaa niin ”tiukan muodon teoksena”, että heidän piti tietää, mitä kohti on kuljettava. Ilman tätä pistettä horisontissa olisi ollut mahdotonta hahmottaa, millainen aines kuuluu kirjaan ja millainen ei.

Herätelläkseen armolliset henget Niskavaara kävi taidenäyttelyissä, luki runoja ja kuunteli musiikkia. Hän ajatteli, että luovuus synnyttää luovuutta.

Ateneumissa Niskavaara osui Gothic Modern -näyttelyssä kuolemantanssia kuvaavan teoksen äärelle, ja jokin hänen sisällään liikahti. Junamatkalla kotiin Hämeenlinnaan hän kuunteli balkanilaista kansanmusiikkia ja sai näyn diskomusiikin sävyttämästä loppukohtauksesta.

”Kirjoitin sen ravintolavaunussa alle kymmenessä minuutissa ja se päätyi lähes sellaisenaan romaanin viimeiseksi luvuksi. Kun tiesin, miten tarina loppuu, käsikirjoituksen työstäminen oli helpompaa.”

Työ eteni niin sujuvasti, että Kosmos ehdotti romaanin julkaisemisen aikaistamista keväästä 2026 syksyyn 2025.

Niskavaara kysyi neuvoa tarot-korteilta, mutta ei saanut selvää vastausta. Hän päätti suostua kustantamon ehdotukseen, vaikka tiesi aikatalun olevan tiukka.

Hyttisen lisäksi Niskavaara haki opastusta freelance-kustannustoimittaja Mikael­ Lehdekseltä, johon hän tutustui Kriittisen korkeakoulun vuosinaan.

Lehdes sanoi, että Ester, teurastaja on urheiluromaani, mihin Niskavaara kivahti, että eikä ole. Mietittyään asiaa tarkemmin hän tajusi Lehdeksen olevan oikeilla jäljillä: Esterillä on kova ottelu meneillään ja hän haluaa tulla omassa lajissaan eli synnyttämisessä mestariksi.

Synnyttäjän keho, Ester ajattelee, tällaisen kehon kuuluu lisääntyä. Ester kohtaa kuitenkin ylivoimaisia vastuksia. Vaikka tekee parhaansa, se ei riitä.

”Mikael neuvoi katsomaan Rockyn ja Billy Elliotin kaltaisten elokuvien tarinoiden kaaria. Sain niistä ideoita. Ne auttoivat tekemään romaaniin tiheän ja tehokkaan rakenteen.”

Kun Ester, teurastaja ilmestyi, Niskavaaraa jännitti, mitä vanhemmat siitä sanovat. Isä, ”joka oli lukenut kirjan viimeksi 1980-luvulla”, valvoi romaanin äärellä yötä myöten ja purskahti itkuun päästyään loppuun.

Se oli paras mahdollinen palaute.

Marraskuussa 2025 Niskavaara pohti puolisonsa kanssa Helsingin Sanomien kirjapalkinnon ehdokkaita. Mikä niistä voisi olla vahvoilla? Mitä asioita raati painottaisi?

Keskustelun lomassa Niskavaara vilkaisi puhelintaan ja näki, että siihen oli soitettu kahdesti tuntemattomasta numerosta. Oliko hänelle tullut se puhelu?

Kun Niskavaara soitti takaisin, numerosta vastasi Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja Antti Majander ja onnitteli palkinnosta.

”Huusin puhelimeen jotakin, ja äänekäs kissani huusi siinä vieressä. Sitten vain juoksimme Sofin kanssa ympäri asuntoa.”

Niskavaara vakuuttaa, ettei olisi ollut hirveän pettynyt, jos palkinto olisi mennyt jollekin toiselle. Jo ehdokkaaksi pääsy tuntui voitolta.

Kosmos oli aikatauluttanut romaanin ilmestymisen niin, että se varmasti ehtisi palkintoraadin luettavaksi. Niskavaara pelkäsi kustantamon pettyvän, jos ehdokkuus menisi sivu suun.

”Kun Ester, teurastaja valittiin Runeberg-palkintoehdokkaaksi, sanoin kustantamossa, että toivottavasti en voita. Hulina saisi jo riittää, halusin päästä tekemään seuraavaa kirjaa.”

Toive toteutui, sillä Runeberg-palkinnon vastaanotti Monika Fagerholm romaanistaan Eristystila / Kapinoivia naisia.

Ester, teurastajan käännökset alkavat ilmestyä maailmalla ensi vuonna.

Samalla kun romaani on valloittanut maailmaa, Niskavaara on tehnyt päivätyötään näyttelyamanuenssina Espoon modernin taiteen museossa Emmassa. Väitöskirjansa hän on siirtänyt toistaiseksi sivuun. Se käsittelee kuolleiden eläinten ja kasvien esittämistä taiteessa.

”Tuntuu siltä, että en itse ole tehnyt romaanini maailmanvalloituksen eteen mitään, vaan että Ester on tehnyt kaiken. Hän puhuu ja toimii omaan estermäiseen tapaansa ja minä vain katselen nurkkapöydästä.”

Tiia Strandénin mukaan Ester, teurastajan saaminen ulkomaisten lukijoiden sydämiin vaatii vielä määrätietoista taustatyötä.

Kirjamarkkinat ovat luonteeltaan paikallisia, joten samat temput eivät toimi kaikkialla. Saksassa hyvät arvostelut suurissa lehdissä saattavat kiihdyttää romaanin myyntiä, kun taas monissa muissa maissa sosiaalisen median kanavat ovat tärkeässä asemassa.

Ulkomaisten kustantajien luottamuksesta Niskavaaraan kertoo se, että tekeillä oleva toinen romaani on jo myyty Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Hollantiin. Siitä ei ole käännösnäytettä, vaan pelkkä synopsis.

”On hienoa, että seuraavankin kirjan oikeuksia on myyty, koska kirjailijabrändin rakentamisessa jatkuvuus on tärkeää”, Strandén sanoo.

Niskavaaralle Ester, teurastajan menestyksessä tärkeintä on, että se mahdollistaa kirjoittamisen jatkamisen.

”Haluan kirjoittaa. Haluan kertoa, mitä päässäni liikkuu. Jos kirjoilleni käy hyvin, myös kirjoittamiselleni käy hyvin.”

Maaliskuun lopussa hänellä oli seuraavasta romaanistaan valmista tekstiä yhden sivun verran. Monet kirjailijat ovat kokeneet toisen kirjan kirouksen, mutta Niskavaara ei sitä pelkää.

Hän uskoo tietävänsä Ester, teurastajan tuoman kokemuksen pohjalta, miten seuraavan kirjan kanssa täytyy toimia. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kirja on valmis vuonna 2028. Hän haluaa tehdä siitä pienen, tiiviin ja kauniin.

Eivätkä lihallisuuden ja kehollisuuden teemat jätä Niskavaaraa rauhaan. Seuraavaan kirjaan liittyvissä näyissä hän on kohdannut kynittyjä kanoja, mutta ei vielä tiedä, mihin päättömät ja alastomat kanat liittyvät.

”Liha on selkeästi ajatteluni alkulause”, Niskavaara sanoo.

Häntä hämmästyttää kysymys, miksi liha kiinnostaa.

”Miksi se ei kiinnostaisi? Olemme kaikki tässä maailmassa ruhoina. Tulemme kehojen sisältä ja päädymme kehojen sisälle. Elämä on materian loputonta kiertokulkua.”