Pyörivä pelote

Moni eläin karttaa tuulipuistojen ääntä ja välkettä. Harvalukuiselle metsäpeuralle ja maakotkalle suositellaan jopa 5–6 kilometrin suojavyöhykettä. Uhanalainen susi saattaa rakennusajan jälkeen sopeutua voimaloiden pirstomaan maisemaan.

tuulivoima
Teksti
Petri Pöntinen
8 MIN

Tuulivoimaloiden pyörivät lavat aiheuttavat välkettä ja melua. Vaikutuksia ihmisiin on tutkittu, mutta eläinten reaktioista tiedetään vähän.

Luontokappaleille kyse on elämästä ja kuolemasta.

Törmäykset lapoihin ja torneihin tappavat lintuja ja muita siivekkäitä. Tuulivoimaloiden äänten oletetaan häiritsevän suurten nisäkkäiden ja pöllöjen kuuloa, tärkeää aistia. Poikasten kanssa on oltava jatkuvasti varuillaan, suojauduttava pedoilta.

Vuonna 2016 perussuomalaisten työmieheksi kutsuttu Matti Putkonen nostatti kohuotsikoita räjähtelevistä lepakoista. Hän väitti perusteettomasti, että tuulivoimaloiden matalat infraäänet tuhoaisivat lepakoiden keuhkot.

Luonnonvarakeskus Luke on laatinut koosteen 84 kansainvälisestä tuulivoimatutkimuksesta. Lepakoista oli 29 tapausta.

”Ei ollut räjähteleviä lepakoita”, sanoo Anne Tolvanen, tutkimusta johtanut Luken professori.

Tuulivoimalat sekä houkuttelevat että karkottavat, jopa saman lajin yksilöitä. Osa lepakoista karttaa, osa kerääntyy ruokailemaan roottorien läheisyyteen. Porot välttelevät vasomisaikana mutta hakevat suojaa räkältä. Metsot etsivät soraa tuulipuistojen teiltä, voimaloiden pirstomat metsät taas heikentävät soidinta.

Koostetutkimuksessa laskettiin ensi kertaa, miten kaukaa tietyt lajit karttavat tuulipuistoja. Kurjet, porot, pöllöt ja metsäkanalinnut siirtyvät keskimäärin viiden kilometrin päähän.

”Etäisyydet ovat yllättävän pitkiä”, Tolvanen sanoo. ”Se on paras tieto tällä hetkellä, mutta tarvitaan lisää tutkimuksia.”

Kymmenien neliökilometrien laajuiset tuulipuistot näkyvät ja kuuluvat kauas. Häiriön takia projekteja kaavoitetaan yhä etäämmäs asutuksesta, myös erämaisille syrjäseuduille.

Tuulivoimayhtiöt teettävät luontoselvityksiä ympäristövaikutusten arviointia varten. Arvokkaat luontokohteet rajataan pois ja uhanalaisten lajien esiintymät kartoitetaan.

Liito-orava ei ole kaatanut tuulivoimakaavoja suppean elinpiirinsä takia, puhumattakaan viitasammakko, toinen tiukasti suojeltu laji.

Vaativia selvitettäviä ovat harvalukuiset linnut ja nisäkkäät, joilla on suuri, satojen neliökilometrien reviiri tai elinpiiri. Lajien ydinaluetta ovat usein erilaiset suojelu­alueet. Tuulipuistoja on rakennettu ja kaavailtu alle kilometrin päähän suojelualueista.

”Voimaloita ei pidä sijoittaa lähelle suojelualueita”, professori Tolvanen sanoo.

”Se on tärkein tapa vähentää voimaloiden häiriöitä eläimille ja minimoida niiden vaikutukset monimuotoisuuteen.”

Metsäpeuroja elää Suomessa 3 000, arviolta puolet fennicus-alalajin kaikista yksilöistä. Lajin turvapaikkoja ovat Natura-suojelualueet. Luken lausunnoissa tutkija Antti Paasivaara on suositellut, että tuulivoimaloita ei rakenneta viittä kilometriä lähemmäksi suo- ja metsävaltaisia Natura-alueita.

Pahimmassa tapauksessa metsäpeura uhkaa kadota luonnostamme.

Tuulivoimarakentaminen on uusi riski lajin elinvoimaisuudelle. Metsätalous on hävittänyt laidunmaita, runsastuneet suurpedot verottaneet kantaa. Vaatimien, vasovien naaraiden, uskotaan olevan porojen tapaan herkkiä tuulipuistojen äänille lisääntymis­aikana. Häiriön takia vaatimet kasaantuvat samalle alueelle, kun tavallisesti ne välttelevät petoja hajaantumalla.

”Kun vaikka yksi karhu osuu hotspottiin, se pistelee vasat poskiin”, Paasivaara sanoo.

Tutkija kuvaa konsulttien metsäpeuraselvityksiä ”tosi vaihteleviksi”. Vierekkäisten tuulipuistojen yhteisvaikutukset jäävät usein myös hatariksi. Etenkin jos ne sijaitsevat useiden maakuntien raja-alueilla.

”Maakunnat ja yhtiöt osaoptimoivat, ajavat omaa etuaan”, Paasivaara sanoo. ”Meillä pitäisi olla kansallinen strategia siitä, miten tuulivoima sijoitetaan.”

Valtakunnallinen suunnittelu selkeyttäisi tilannetta, myöntää tuulivoimaa rakentavan ABO Energyn toimitusjohtaja Aapo Koivu­niemi. Mutta tuulivoiman paikallinen vastustus voisi lisääntyä, jos ratkaisuja ”saneltaisiin ylhäältä alas”.

Ympäristöministeriö on uusimassa tuulivoimarakentamisen suunnitteluohjeita. Koivuniemi vastustaa useiden kilometrien levyistä suojavyöhykettä metsäpeuralle. Ei vain sen takia, että tuulipuistoja kaatuisi tai niiden koko pienenisi. Suojavyöhyke rajoittaisi myös maanomistajien mahdollisuutta käyttää alueita.

”Kategorinen suojavyöhyke metsäpeuralle olisi kestämätön, jo maanomistajien oikeusturvan kannalta.”

Energiayhtiö Ilmattaren hankekehitysjohtaja Jussi Mäkinen kaipaa lisää tutkittua tietoa. Viiden kilometrin varoalue metsäpeuralle perustuu ruotsalaiseen, metsäalueella tehtyyn porotutkimukseen. Kättä pitempää on tulossa vuoden 2027 lopussa, kun Luken Windlife-tutkimushanke päättyy.

Ilmattaren Mäkinen uskoo, että tuulivoimarakentaminen ei paljastu pääsyylliseksi metsäpeuran ahdinkoon.

”Laji on kärsinyt eniten metsätaloudesta ja ilmastonmuutoksen muuttamista talvista.”

Suomessa, puhtaan sähkön suurvallassa, pyöri viime vuodenvaihteessa 1 601 tuulivoimalaa. Yksin maalle on suunnitteilla useita tuhansia uusia voimaloita.

”Tuulivoimarakentaminen on vasta alussa”, tutkija Paasivaara sanoo. ”Se ei lupaa hyvää metsäpeuralle.”

Uhanalainen susi kuuluu lajeihin, jonka ydinreviiri pesineen on suojeltava. © Pasi Parkkinen

Tuulipuistot vaikuttavat myös taivaalla, lintujen lentokorkeudella.

Suomeen on suunnitteilla valtavia merituulipuistoja, joissa roottorien lavat viuhuvat 400 metrissä. Ajankohtaisin on Korsnäs Pohjanlahdella, 150 voimalan merituulihanke. Toteutuessaan voimalat tuottavat 2030-luvulla vajaat kymmenen prosenttia Suomen nykyisestä sähköntuotannosta.

Lausunnossaan BirdLife vaatii, että hankkeesta on luovuttava. Useat linnustoselvitykset ovat puutteellisia, ja hanke on sijoitettu alueelle, joka on ehdolla kansainvälisesti arvokkaaksi lintualueeksi.

Arktiset vesilinnut pysähtyvät muuttomatkoilla ruokailemaan matalikoille. BirdLife on ehdottanut, että Suomessa tärkeimpien ruokailu- ja levähdysalueiden ympärillä on suojavyöhykkeet eikä tuulivoimaa rakenneta muuttoreittien keskittymiin.

Taivaalla kaartelevat, saalista etsivät petolinnut uhkaavat silpoutua lapoihin.

Epävirallisen tilaston mukaan tuulivoimaloiden tappamia merikotkia on viitisenkymmentä. Maakotkia ei ole löydetty kuolleena tuulipuistoista. Mutta koska kanta on merikotkaa pienempi ja laji lisääntyy hitaasti, on ehdotettu aiempaa laajempaa suojavyöhykettä maakotkan pesän ympärille.

Tutkimuksessa on päädytty siihen, että pesän etäisyys tuulipuistoon olisi oltava enemmillään kuusi kilometriä.

Ilmattaren Mäkinen kuvaa maakotkaa ”hyvin polttavaksi kysymykseksi”. Aiemmin suositeltu suojavyöhyke oli kaksi kilometriä pesästä. Jos etäisyys olisi kuusi kilometriä, jokainen maakotkareviiri lohkaisisi tuulivoimalta yli sata neliökilometriä. ”Tuolle alueelle mahtuisi monta tuulivoimalaa.”

Mäkinen sanoo, että petolinnun varjelu onnistuu myös teknisin välinein.

”Lintututkalla voidaan tunnistaa lähestyvä maakotka ja tarvittaessa pysäyttää kyseinen tuulivoimala.”

Lopullisen sanan tuulivoimakaavoista sanovat oikeudet.

Uhanalainen susi on työllistänyt eniten ylintä oikeuslaitosta, korkeinta hallinto-oikeutta. Päätöksiä on annettu viisi: kolme myönteistä, kaksi kielteistä tuulivoimalle.

Tiukasti suojeltu susi kuuluu luontodirektiivin IV-liitteen lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Suden kohdalla se tarkoittaa, että ydinreviiri pesineen on suojeltava.

Ydinreviirin määrittelyyn on useita kriteereitä. Pentujen synnyttyä susinaaras liikkuu ensimmäisen kuukauden aikana yleensä vain muutaman kilometrin säteellä pesästä. Myöhemmin alue laajenee jopa satoihin neliökilometreihin, kertoo Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Synnytyspesän lisäksi pennuilla on useita muita olinpaikkoja kesän aikana. Pesien paikat myös vaihtelevat vuodesta toiseen.

Suden geeneihin on koodattu sen vihollinen: ihminen.

”Naaras saattaa siirtää pentuja varmuuden vuoksi, vaikka ei olisi akuuttia häiriötä.”

Lumijälkilaskennat ja DNA-näytteiden keräykset eivät paljasta ydinreviiriä vaan ennen muuta sen, missä havainnot on tehty. Mutta niiden avulla voi määritellä koko reviirin rajat. Se auttaa hahmottamaan, onko tuulipuisto mahdollinen uhka susille.

Myös KHO on hyödyntänyt tietoa. Tuulivoimakaava on hyväksytty, jos vain pieni osa noin tuhannen neliökilometrin susireviiristä osuu alueelle.

Portugalissa tehty tutkimus viittaa siihen, että susia häiritsee eniten tuulivoimaloiden rakentamisaika. Luken Kojola on samaa mieltä. Yhtäkkiä reviirille ilmestyy paljon koneita ja ihmisiä, joita kavahdetaan pentuaikana. Pyörivien lapojen ääniin ja välkkeeseen lauma voi tottua. Siltä vaikuttaa ainakin Pohjanmaan Pyhäjoella.

”Reviirillä on todella paljon tuulivoimaloita”, Kojola kertoo. ”Silti siellä syntyy vuodesta toiseen isoja pentueita.”

Todellista empiiristä tutkimustietoa tuulipuistojen rakentamisajan ja käytön vaikutuksista eläimiin ei ole Suomessa.

Susi on yksi tutkittava eläin Luken Windlife-hankkeessa. Pantaeläinten seuranta alkaa alueilla, jonne vasta suunnitellaan tuuli­voimaa. Tutkimus jatkuu, kun tuulipuisto rakennetaan ja otetaan käyttöön.

Tutkimusprofessori Kojola toivoo, että susien seuranta jatkuisi myös viisivuotisen tutkimushankkeen jälkeen.

”Voisimme ymmärtää syvällisemmin, mitä tuulipuiston susireviirillä tapahtuu.”

Hanke on kokenut jo vastatuulta. Länsi-Suomessa on paljon tuulivoimasuunnitelmia ja susireviirejä. Mutta pirstaleisten metsien takia lupia tutkimukseen on mahdotonta saada kaikilta maanomistajilta.

”Se, että Länsi-Suomi ei ole mukana, on todella heikentävä tekijä tässä tutkimuksessa”, Kojola sanoo.

Tutkijoiden on keskityttävä muutamaan laajaan susireviiriin valtion mailla. 

Juttuun on haastateltu myös BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtajaa Teemu Lehtiniemeä.