Arvon presidentti
Sauli Niinistö on ollut Suomen tärkein arvojohtaja 12 vuoden ajan. Kuinka hyvin hän on pärjännyt?
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Vaikka Sauli Niinistö inhoaa määritelmää ”arvojohtaja”, sellaisena suuri osa suomalaisista haluaa hänet nähdä. Jo peruskoululaisille opetetaan, että presidentille kuuluvat ulkopolitiikka ja arvot.
Jos mittauksiin on uskominen, kansa on saanut Niinistöltä suunnilleen kaiken mitä on halunnut. Kannatusluvut ovat nousseet niin korkeiksi, että niiden yhteydessä on usein mainittu Pohjois-Korea.
Niinistöä pidetään vakaana, vahvana, vähän arvoituksellisesti artikuloivana, siedettävästi yrmeänä.
Oikealla tavalla elitistisenä.
Presidentti on yleensä pysytellyt päivänpolitiikan ulkopuolella mutta nuhdellut silloin, kun on katsonut, että vain hänen äänellään on riittävästi painoarvoa.
Niinistö valittiin presidentiksi vuonna 2012.
Silloisessa Suomessa transsukupuoliset pakkosteriloitiin eikä tasa-arvoista parisuhdelakia ollut. Useimmat naiset vaikenivat seksuaalisesta ahdistelusta.
Turkulaiset eivät marssineet ajaakseen natsit kaupungistaan eivätkä Elokapinan mielenosoittajat tukkineet Helsingin liikennettä. Kukaan ei puhunut maalittamisesta tai luontokadosta.
Niinistön suosio on pysynyt vakaana, vaikka kahdessatoista vuodessa arvot ovat repineet kansaa kahtia. Onko hän siis ollut hyvä arvojohtaja?
”Onko nyt viimeinenkin puu jätettävä pystyyn mätänemään, niin että kaikki metsämme rämettyvät läpipääsemättömiksi ryteiköiksi, joita kauniisti kutsutaan luonnontilaisiksi aarniometsiksi? Ja kaikki tämä vain sen takia, että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää?”
Näin valtiovarainministeri Sauli Niinistö haukkui ympäristöministeriön valmistelemaa Natura 2000 -ohjelmaa toukokuussa 1997.
Ilmastoaktivisti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Leo Stranius muistaa luonnonsuojelua väheksyneen valtiovarainministerin hyvin. Siksi hän on yllättynyt iloisesti siitä, että presidentin asenne on ollut toinen.
Niinistö on sanonut varoittaneensa ilmastonmuutoksesta jo vaalikampanjassaan vuonna 2006. Hänen presidenttikausiensa tärkeisiin puheisiin aihe ilmestyi kuitenkin kunnolla vuoden 2015 paikkeilla, Pariisin ilmastokokouksen aikaan.
”Onhan se surkean myöhään”, Stranius sanoo.
YK järjesti ensimmäisen ympäristökonferenssin vuonna 1972 Tukholmassa. Silloin perustettiin ympäristöohjelma UNEP. YK:n ilmastosopimuksesta päätettiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa.
”Jos olet tavallinen kansalainen, olisi ihan normaalia havahtua vasta vuonna 2018 kun Greta Thunberg rupesi koululakkoon. Mutta valtionjohtajan olisi pitänyt puhua näistä asioista 1970-luvulta lähtien”, Stranius sanoo.
”Toisaalta Niinistö on kirinyt omaa ymmärrystään ja kriisitietoisuutta aika nopeasti.”
Straniuksen mieleen on jäänyt erityisesti YK:n yleiskokous syyskuussa 2021. Niinistö sanoi puheessaan tuolloin, ettei ole liioiteltua todeta, että ”meillä on edessämme maailmanlaajuinen ilmastohätätila”.
”Siitä tuli sellainen tunne, että oho, vau, hän on oikeasti tajunnut kriisin syvyyden.”
Elokapina nousi otsikoihin syksyllä 2020. Ilmastonmuutoksesta huolta kantavat nuoret järjestivät mielenosoituksen, joka häiritsi liikennettä Helsingin Kaisaniemessä. Kun muut keinot eivät tehonneet autokaistalla istuneisiin mielenosoittajiin, poliisi ruiskutti heihin kaasusumutetta.
Liberaali Suomi on siitä lähtien puolustanut nuorten oikeutta kansalaisaktivismiin, jopa kansalaistottelemattomuuteen. Konservatiivinen Suomi vihaa Elokapinaa.
Niinistö on pysytellyt neutraalina, Stranius arvioi.
Presidentti kirjoitti Facebookiin syyskuussa 2021: ”Suomalaiset tuntevat syvää huolta ilmastonmuutoksesta. Suomessa arvostetaan suuresti laillista järjestystä ja sen ylläpitäjiä. Kannetaan vastuuta molemmista samaan aikaan.”
Pari kuukautta myöhemmin Niinistö muistutti Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että ihmisillä on Suomessa ilmaisunvapaus ja oikeus mielenosoituksiin.
”Hän olisi halutessaan voinut kommentoida Elokapinaa negatiivisemmin tai jopa suoraan tuomita, jos ei tavoitteita niin ainakin toimintakeinot, mutta onneksi ei tehnyt niin”, Stranius sanoo.
Myös Jenni Haukio on ollut Straniuksen mielestä arvojohtaja.
Presidentin puoliso on ottanut rohkeasti kantaa eläinsuojelukysymyksiin, vaikka ne ovat Suomessa vaikea, polarisoiva aihe.
Syyskuussa 2022 Haukio arvosteli turkistarhausta Twitterissä runoilija Eeva Kilven säkein: ”Minä riipun sinun olkapäilläsi tapettuna / Minä pelkään kun lähestyt pihdit kädessä. / Minulla on ahdasta. Minä kärsin.”
Stranius arvioi: ”Jenni on onnistunut taittamaan Saulin vähän kalseaa nihkeyttä säälliseksi empatiaksi. Hän on ujuttanut lämpöä presidentti-instituutioon.”
Seksuaalivähemmistöjen ja sateenkaariperheiden asema on muuttunut kahdessatoista vuodessa radikaalisti. Syrjivää lainsäädäntöä on korjattu. Ihmisen sukupuoli ja seksuaalisuus on ymmärretty monimutkaisemmaksi kirjoksi kuin kaksi ääripäätä: mies ja nainen.
Presidentin puheissa muutos ei juuri ole näkynyt.
”Ehkä tämä asia on ulkoistettu puolisolle”, sanoo Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo.
Jenni Haukio toimi Helsinki Pride -viikon suojelijana vuonna 2022. Tuolloin hän lausui: ”Helsinki Pride rakentaa osaltaan maailmaa, jossa jokaisella on täysi vapaus ilmaista itseään ja toteuttaa omaa persoonaansa.”
Tarjamo uskoo, että kyseessä oli tarkkaan harkittu kädenojennus presidentti-instituutiolta sateenkaariyhteisölle. Tietenkin vaikutus ja merkitys olivat olleet toista luokkaa, jos suojelija olisi ollut presidentti itse.
Sateenkaariyhteisö juhli suurta lainsäädännöllistä voittoa 28. marraskuuta 2014. Eduskunta äänesti tuolloin tasa-arvoisen avioliittolain puolesta äänin 105–92.
Niinistö oli lobannut omissa puheenvuoroissaan jääräpäisesti uutta termiä ”pariliitto”, mutta se ei ollut kelvannut sen enempää lain vastustajille kuin kannattajillekaan. Niinistö koki, että avioliitto-sanaan oli kertynyt liikaa tunnelatausta.
Hän ei suostunut kertomaan, mitä nappia olisi itse äänestyksessä painanut.
Pyrkiessään toiselle kaudelle vuonna 2018 Niinistö kertoi kannattavansa transsukupuolisten pakkosteriloinneista luopumista. Hän piti toimenpidettä ihmisoikeuksien vastaisena.
”Presidentillä on ollut yleisesti pyrkimys rauhoittelevaan ja ihmisarvoa kunnioittavaan puheeseen”, Setan Tarjamo sanoo.
”Mutta aika varovasti.”
Eduskunta keskusteli translain uudistamisesta vuodenvaihteessa 2022–2023.
Perussuomalaiset hyökkäsi uudistusta vastaan monin uhkakuvin. Lain myötä miehet korjaisivat juridisen sukupuolensa välttääkseen asepalveluksen, päästäkseen naisten pukuhuoneisiin tai urheillakseen naisten sarjoissa.
Jopa elinkautiseen tuomittu sarjakuristaja Michael Penttilä vedettiin keskusteluun. Perussuomalaisten Mari Rantanen kysyi, mitä olisi tapahtunut, jos Penttilä olisi vuonna 2009 väittänyt olevansa ”normaalijärkinen nainen ja seksuaaliselta identiteetiltään lesbo” ja tuomittu siten naisvankilaan.
Tarjamo olisi toivonut, että presidentti olisi puolustanut transihmisten oikeuksia ja paheksunut halventavaa kielenkäyttöä.
”Me on nähty, että vihapuhe ihan eduskunnassakin vahvistuu ja sateenkaaritapahtumia häiriköidään. Olisi ollut hyvä muistuttaa, että riippumatta siitä, mitä mieltä itse on asioista, vihan lietsonta ja ihmisten mitätöinti ei ole ookoo.”
Kun Niinistö puhui valtiopäivien avajaisissa vuonna 2016, moni kuulija ei ollut uskoa korviaan.
”Kansainväliset säännökset ovat syntyneet ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa olosuhteissa.”
”…jokainen, joka osaa sanoa sanan ’asylum’, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen…”
”…eurooppalainen arvoperusta ja järjestys on turvattava…”
”Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa…”
Elettiin keskellä Syyrian sodan aiheuttamaa pakolaiskriisiä. Suomeen oli tullut lyhyessä ajassa kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita.
Halusiko presidentti, että Suomi irtaantuisi Geneven pakolaissopimuksen kaltaisista velvoitteista? Uhkasivatko paremmasta tulevaisuudesta haaveilevat ihmiset eurooppalaista arvoperustaa? Mitä presidentti tarkoitti eurooppalaisella arvoperustalla? Oliko hän kopioinut osan puheestaan joltain rasistiselta keskustelufoorumilta?
”Puheessa kuului enemmän juristin kuin arvojohtajan ääni”, sanoo Naisasialiitto Unionin hallituksen varapuheenjohtaja Piia Lempiäinen. Naisasialiitto Unioni on intersektionaaliseen ja antirasistiseen feminismiin sitoutunut kansalaisjärjestö.
Lempiäisen mielestä kyse oli painotuksista ja näkökulmista.
Presidentti olisi voinut lähestyä asiaa myös esimerkiksi niin, että Suomen pitäisi taata nopea ja oikeudenmukainen – ei vuosikausia junnaava – prosessi turvapaikanhakijoille.
Niinistö tykästyi alkuvuodesta 2016 iisalmelaiskirjailija Jyri Paretskoin keksimään sanapariin ”tolkun ihmiset”.
”Tolkun ihminen ei kiistä maahanmuuton aiheuttamia ongelmia eikä hekumoi ajatuksella, että kansanedustaja tai hänen lapsensa raiskattaisiin”, kirjoitti Paretskoi Iisalmen Sanomien kolumnissa.
Liberaaleja kansalaistoimijoita ”tolkun ihmiset” ärsytti silloin ja ärsyttää yhä.
”Puheet ääripäistä ja tolkun ihmisistä vahvistavat väärää käsitystä siitä, että ihmisoikeudet olisivat jonkinlaista ääriajattelua”, Lempiäinen sanoo.
Perussuomalaiset Sauli Niinistö suututti ensimmäisen kerran kesäkuussa 2017, kun hän kommentoi puolueen tuoreita johtajavalintoja.
Jyväskylän puoluekokouksessa puheenjohtajaksi oli valittu Jussi Halla-aho ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Teuvo Hakkarainen.
”Minä en ole nähnyt, että nämä henkilöt, jotka on tuomittu, nimenomaan ihmisarvoon kohdistuvasta loukkauksesta, että he olisivat osoittaneet tehokasta katumista”, Niinistö sanoi.
Kritiikki raivostutti perussuomalaisia niin paljon, että he päättivät asettaa vuoden 2018 presidentinvaaleihin ehdokkaaksi Laura Huhtasaaren. Aiemmin Halla-aho ei ollut pitänyt oman ehdokkaan nimeämistä välttämättömänä.
”Jäljelle jäänyt perussuomalainen porukka vihaa minua kuin ruttoa”, Niinistö kommentoi vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassa Presidentti ja porvarivalta.
Uudenvuodenpäivänä 2020 Niinistö nosti esiin rikoslain kohdan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hän piti lakia esimerkkinä siitä, että Suomessa lainsäätäjä on ollut kaukaa viisas.
”Muita ihmisiä kohtaan rikoksen tekevä joutuu siitä vastuuseen. Siinä ei ole mitään yhteyttä sananvapauteen saati sen rajoittamiseen.”
Perussuomalaiset ovat vaatineet monta kertaa kyseisen pykälän muuttamista. Halla-aho löikin välittömästi vastapallon: presidentti oli väärässä ja sooloili toisten tontilla.
”On olemassa sellaisiakin yhteiskuntia, joissa presidentti sanelee lainsäädännön, esimerkiksi Venäjä, mutta Suomessa on Kekkosen aikojen jälkeen kuljettu määrätietoisesti toiseen suuntaan”, Halla-aho sanoi Iltalehden haastattelussa.
Petteri Orpon perusporvarihallituksen ensimmäiset kuukaudet olivat kaoottista kompurointia rasismikohusta toiseen.
Vilhelm Junnilan (ps) ministeripesti jäi kanan lentoakin lyhyemmäksi natsivitsien, äärioikeistolaisiksi tulkittujen symbolien käytön ja ilmastoaborttipuheiden takia.
Niinistöltä pyydettiin kommenttia kesken kohun. Hän muistutti, että oli saanut aiemmin moitteita liiallisesta puuttumisesta.
”Mutta jos nyt arvioin niin, että vähintään se on kovin kiusallinen hallitukselle. Vähintään.”
Niinistön kritiikki saattoi jouduttaa Junnilan eroa.
Heti perään paljastuivat valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) kirjoittamat kommentit ”mustista säkeistä” ja ”turkkilaisapinasta”.
Niinistö joutui taas opastamaan hallitusta, tällä kertaa kesken Vilnassa järjestetyt Nato-huippukokouksen.
”Nollatoleranssi rasismiin olisi hyvä signaali maailmalle.”
Muutama päivä myöhemmin hallitus kertoi, että se valmistelee tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Perussuomalaisten kannattajien keskuudessa Niinistö on kuitenkin ollut suosittu presidentti. Gallupeissa he ovat antaneet vuosi toisensa jälkeen Niinistölle kiitettäviä arvosanoja.
Sauli Niinistö on asemoinut itsensä selkeästi tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolelle, sanoo Naisasialiitto Unionin Piia Lempiäinen.
”Ja sehän on hienoa, että reagoidaan asioihin. Mutta on sitten toinen juttu, että kuinka paljon hän on pitänyt itsenäisesti ja johdonmukaisesti näitä teemoja yllä.”
Lempiäinen olisi toivonut presidentin tuovan vahvemmin esille, millaista syrjintää ja ennakkoluuloja ihminen voi ihonvärinsä tai uskontonsa takia kohdata.
”Niinistö on selvästi halunnut olla arvojohtaja, joka toisi suomalaisia yhteen ja estäisi vastakkainasettelua. Mutta ehkä juuri siksi hän on ollut aika pidättyväinen sitten kuitenkin.”
Myös sukupuolten välinen tasa-arvo on jäänyt Lempiäisen mielestä vähälle huomiolle.
”Jos ajattelee koko hänen kauttaan, niin ei sieltä ole tasa-arvoon tai naisten oikeuksiin liittyvät asiat nousseet sellaisiksi teemoiksi, joihin syvällisemmin keskityttäisiin.”
Toisaalta Niinistö vaikuttaa Lempiäisestä ihmiseltä, jolle taidot ja osaaminen ovat sukupuolta olennaisempia asioita.
”Ja sehän on tietysti hienoa.”
”Toivotan teille kaikille onnellista alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta.”
Niinistö palautti jo ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan edeltäjänsä Tarja Halosen hautaaman perinteen: sanat päättyivät taas taivaalliseen siunaukseen.
Turun piispan Mari Leppäsen mielestä se oli presidentiltä arvovalinta.
”Kun uskonnollinen kenttä moninaistuu ja erilaiset katsomukset vahvistuvat, niin valinta herättää tietenkin keskustelua”, Leppänen pohtii.
”Mutta kyllä mä uskon, että se on ollut monille suomalaisille merkityksellistä ja tärkeää.”
Leppänen on pitänyt Niinistöä hyvänä arvojohtajana.
”Varsinkin kun arvojohtajuus on puheiden lisäksi myös tekoja.”
Leppäsen vastuulle kuuluu neljäkymmentä seurakuntaa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hän on käynyt jokaisessa tapaamassa työtekijöitä. Keskusteluissa nousee usein esille Tukikummit-säätiö, joka kerää rahaa vähävaraisten perheiden lapsille.
Niinistö oli vuonna 2007 perustamassa säätiötä yhdessä Sari Baldaufin, Björn Wahlroosin ja Hjallis Harkimon kanssa.
”Se on ollut hiljaista, sitoutunutta, pitkäjännitteistä työtä lasten ja nuorten hyväksi”, Leppänen sanoo.
Presidentti avaa joka vuosi Yhteisvastuukeräyksen ja toimii sen suojelijana. Niin ovat tehneet myös kaikki Niinistön edeltäjät vuodesta 1950 lähtien. Leppäsen mielestä Niinistö on kuitenkin ottanut vastuunsa vakavasti ja tehnyt keräystä näkyväksi.
”Sitä on pidetty meillä kirkossa todella tärkeänä.”
Onko presidentin puheista välittynyt lähimmäisenrakkaus?
”No, toisen ihmisen lähimmäisenrakkauden arvioiminen on vähän kiusallista.”
Onneksi Niinistö on nostanut asian itse esiin Yhteisvastuukeräys-kampanjan puheessaan vuonna 2015.
”Kuka on lähimmäiseni, kenen hätä on suurin, kuka päättää millä perusteella ja kenelle apua annetaan?” presidentti kysyi.
Valintoja on tehtävä aina. Vuonna 2015 ulkomaisen avun kohteeksi päätyi Haiti, jossa maanjäristys oli jättänyt viisi vuotta aikaisemmin yli kaksi miljoonaa ihmistä kodittomiksi. Kotimaassa rahaa jaettiin köyhyysrajan alapuolella eläville ihmisille.
Toisinaan Niinistö on kuitenkin kuulostanut enemmän siltä lamavuosien valtiovarainministeriltä, joka käski lapsia kiipeilemään puissa, koska liikuntapaikkoja ei ollut varaa rakentaa.
Oikeistolaiselta kalskahtava työn etiikan korostaminen oli kantava teema uudenvuodenpuheessa 2013.
”Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän.”
Kotimaisten kielten keskus valitsi ”oleskeluyhteiskunnan” yhdeksi vuoden 2013 uudissanoista.
Piispa Mari Leppänen on keskustellut monien pitkäaikaistyöttömien ja diakonien kanssa. Hän ymmärtää, miten monelaisia tarinoita työttömyyteen liittyy ja millaista häpetää työelämän ulkopuolelle joutuminen aiheuttaa.
”Silloin kun itsellä on perusasiat hyvin, voi olla vaikeaa ymmärtää, mutta pitäisi erityisesti kuulla heitä, joiden kokemusmaailmasta puhutaan.”
Myös Leppänen on pohtinut, millä tavoin Jenni Haukio on muovannut presidentti-instituutiota.
”Olen monesti miettinyt, kuinka paljon Haukion ääni kuuluu Sauli Niinistön puheissa.”
Haukio oli Turun kirjamessujen ohjelmajohtaja kymmenen vuoden ajan. Hän painotti kirjallisuuden merkitystä nuorille mutta kantoi samaan aikaan huolta siitä, miten lukutaito eriarvoistaa lapsia.
”On tosi iso tulevaisuuden kysymys, jos peruskoulusta päästään niin, ettei osata kunnolla lukea”, Leppänen sanoo.
Myös presidentti on puhunut syrjäytyneiden nuorten ja kouluväkivallan uhrien puolesta Yhteisvastuukeräyksissä.
Olisiko piispa toivonut, että Niinistö olisi presidenttikausillaan kiinnittänyt enemmän huomiota johonkin tiettyyn asiaan?
”Kaikilta arvojohtajilta on lupa odottaa tosi paljon”, Leppänen sanoo.
”Mutta samaan aikaan on ehkä vähän epärealistista ja kohtuutonta ajatella, että presidentti olisi sellainen, joka ottaa joka ikiseen asiaan kantaa.”