Onnellisten saari

Suomenlinnan lauttasatamasta kävelee Ison-Mustasaaren eteläpäähän kymmenisen minuuttia. Lelumuseon ohi, sitten sotamuseon taakse.

Avovankilaa reunustaa keltainen viistopäinen aita. Se on sievä kuin siirtolapuutarhassa ja niin matala, että lapsikin pääsisi yli.

Portille johtavan mukulakivikadun alussa on kyltti, jossa toivotaan vierailijan palaavan turistireitille: täällä ei ole palveluita, asukkaat toivovat rauhaa.

Viereisen asuintalon pihassa nököttää rivillinen polkupyöriä. Yhden etukorissa on kukkia. Valkoposkihanhet hakeutuvat hellettä pakoon harvojen autojen varjoon.

Vankila on ollut täällä yli viisikymmentä vuotta. Se perustettiin työsiirtolaksi 1970-luvun alussa. Se on keskikokoinen, 90 asukkaan talo.

Rakennuksia on useita. Vanhemmannäköisiä keltaisia ja ruskeita, uudempia valkoisia. Kuin tavallisessa, mielikuvituksettomassa uudislähiössä. Moottoriveneiden ääni kuuluu mereltä vallin takaa.

Maailmalla nauretaan tällaisille vankiloille.

Ennen kaikki halusivat tänne.

Uusille vangeille sanottiin, että Suomenlinna on paras paikka. Yritä päästä sinne. Ansaitse päästä sinne.

Nyt moni sanoo, että toivoisi sijoittuvansa minne tahansa muualle.

Suomenlinna on avoimempi kuin monet muut avovankilat.

Valvontaa on vähemmän, vapauksia enemmän. Siviilitöihin ja opiskelemaan pääsee helposti. Tarkoitus on kuntouttaa, opetella takaisin normaaliin elämään. Harjoitella rikoksetonta arkea.

Esimerkiksi Huittisissa, Keravalla ja Naarajärvellä turvataso on korkeampi. Vankilan alueelta saa poistua harvemmin kuin Suomenlinnassa. On erityisosastoja, jollaisia Suomenlinnassa ei ole.

Kun Suomenlinnan vankila perustettiin, Suomessa oli eniten vankeja koko Länsi-Euroopassa.

Meillä oli harjoitettu erilaista kriminaalipolitiikkaa kuin muissa Pohjoismaissa: vankeja oli kaksi tai kolme kertaa enemmän. Silloin ei puhuttu kuntoutumisesta.

1960-luvulla työsiirtoloissakin käytettiin vielä vankipukuja.

Nykyään vankimäärä on EU:n alhaisimpia, mutta kasvussa. Viime vuonna vankeja oli keskimäärin 3 140, edellisenä 3 060. Vankiloita on 28. Niistä 15 on suljettuja, 13 avolaitoksia.

Suomenlinnassa päivärytmi on tyypillinen. Herätys kuudelta, töihin kello 6.40. Poimimaan tupakantumppeja, rakentamaan vessoja, remontoimaan ravintolaa. Yhden työmaan viereisessä pizzeriassa oluttuoppi maksaa lähes kaksi kertaa enemmän kuin vangit tienaavat tunnissa. Syömään vankilalle kello 10.40, takaisin töihin 11.20. Työpäivä päättyy puoli neljältä.

Vangit saavat käydä saaren ainoassa K-kaupassa kaksi kertaa viikossa. Panevat vain nimen listaan ja hakevat omat aamu- ja iltapalansa.

Sunnuntaisin on saanut mennä messuun Suomenlinnan kirkkoon. Muslimit ovat päässeet moskeijaan Punavuoreen.

Iltaisin saa ulkoilla, kuntoilla ja katsella televisiota. Hiljaisuus tulee kymmeneltä. Yön ajan pitää pysyä omassa huoneessaan.

Ongelmat alkoivat kesällä 2023.

Vankilassa oli jonkin aikaa ollut uusi johtaja. Viime kesän jälkeen Rikosseuraamuslaitokselle, Riselle, on tehty kahdeksan kantelua Suomenlinnan tiukentuneista käytännöistä ja henkilökunnan toiminnasta.

Suomen Kuvalehti on haastatellut kymmentä ihmistä, jotka ovat suorittaneet tuomiotaan Suomenlinnassa viimeisen vuoden aikana.

He kaikki kertovat yhteneväisesti kiristyneestä ilmapiiristä ja rajoitusten lisääntymisestä.

Asiat, jotka ennen olivat mahdollisia, eivät yhtäkkiä olleetkaan.

Yllättäen vierailijat eivät saaneet enää tuoda mukanaan ruoka-annoksia. Ei saanut mennä uimahalliin tai urheilemaan.

Vapailta piti palata puolitoista tuntia aiemmin.

Punavuoren moskeijaan ei enää päässyt, Suomenlinnan kirkkoon vain kerran kuukaudessa.

Rutiinitoimissa alkoi kestää niin, että se haittasi jo perhesuhteiden ylläpitämistä.

Haastateltavat on koottu kolmea eri reittiä, eivätkä he tiedä toistensa henkilöllisyyttä. Osa on jo vapautunut, osa siirretty, osa edelleen Suomenlinnassa. Osa on istunut Suomenlinnassa aiemminkin.

Väitettyjä tapahtumia, ajankohtia ja paikkoja on tarkistettu haastateltavilta ristiin.

Kevättalvella eräs vanki heräsi siihen, että joku oli poistumassa hänen huoneestaan. Hän asui yksin.

Kello oli noin kaksi yöllä.

Ovi narahti, kaksi vartijaa käveli ulos, ovi kolahti kiinni.

Mitä ne täällä toimittivat, vanki muistaa ajatelleensa. Todella erikoista hiippailla huoneissa keskellä yötä edes herättämättä, ei vartijoilla pitäisi olla niihin mitään asiaa. Onkohan laillistakaan.

Vanki ei tehnyt asiasta kummempaa numeroa. Mainitsi ehkä jollekin tutulle työn lomassa.

Sitten yöllisiä tarkastuksia alkoi tulla useammin. Monet vangit heräsivät siihen, että vartijat osoittivat taskulampulla kasvoihin.

Vartijat olivat useimmiten pukeutuneet työasuihin, mutta eivät aina. He saattoivat ilmaantua siviilivaatteissa huoneisiin penkomaan iltaisin tai hiljaisuuden jälkeen.

”Se ei ole yksi tai kaksi tai kolme kertaa, kun ne on olleet siviileissä. Sitä tapahtuu jatkuvasti”, eräs sanoo.

”Ne on aina ne samat”, toinen sanoo.

”Ne kiusaa ihmisiä siellä. Se ilmapiiri on muuttunut niin painostavaksi, että ihmiset hakee muihin paikkoihin.”

Kaikki haastateltavat kertovat ahdistavasta ilmapiiristä ja epämiellyttävästä kanssakäymisestä.

Heidän mukaansa kyse on muutamasta – viidestä tai kuudesta – vartijasta, ja puhujasta riippuen yhdestä tai kahdesta esimiehestä. Suomenlinnassa on 35 työntekijää, joista neljä on rikosseuraamusesimiehiä.

”Siellä on ohjaajat toisessa talossa ja vartijat toisessa talossa. Toiseen taloon oli tosi mukava mennä ja toisessa talossa oli tosi hirveää­ se kohtelu”, yksi sanoo.

”Koko ajan sellainen tunne, että tekee jotain väärin. Niin kun haukkumista ja vittuilua, vaikkei olisi tehnyt mitään”, toinen sanoo.

Vankilaviranomaiset kutsuvat tällaisia kertomuksia epämääräisiksi ja mahdottomiksi puuttua.

”Sitä on vähän vaikeaa selittää”, kolmas sanoo.

”Siis se ei kuulosta tällein sanottuna miltään, mutta sellaista että… jos menee kysymään jotain, reaktio on aina, että mitä vittua säkin siihen tuut.”

Kyse ei ole pelkästä herkkänahkaisuudesta tai auktoriteettivastai­suudesta: kaikki ovat istuneet monessa vankilassa ja nähneet monenlaisia vartijoita. Kaikki ymmärtävät olevansa vankeja. Kaikki käsittävät, että vartijoiden työ on valvoa ja käskeä heitä.

”Olen ollut korkeimman turvallisuusluokituksen kivitalossa ja siellä vartijoiden suhtautuminen oli ihan erilaista. Paljon myönteisempää ja asiallisempaa”, yksi sanoo.

Kivitalo tarkoittaa suljettua vankilaa.

”Suokissa aloin vähän haikailla jopa kivitalon perään.”

Erityisesti yksi rikosseuraamusesimies mainitaan usein.

”Se käyttäytyy kuin joku sheriffi siellä. Se ei hoida asioita, joita sen kuuluisi hoitaa, vaan järjestää jotain kolmen tunnin mittaisia ratsioita sauna-aikaan viikonloppuna”, eräs sanoo.

”Mutta sitten ihmisten työlupia, opiskelulupia, mitään sellaisia ei hoideta.”

Vanki kertoo siirtyneensä vastikään toiseen, tiukemman turvaluokituksen avolaitokseen, ja tavanneensa opinto-ohjaajan. Koulu oli jatkumassa kesäloman jälkeen, ja vanki oli valitellut, ettei lupa ehdi tulla ennen lukukauden alkua.

”Se oli ihan, että miten niin. Että mä meen nyt ja hoidan sulle luvan.”

”Mä olin tottunut Suokissa siihen, että niihin menee kolme neljä kuukautta.”

Toinen kertoo, ettei päässyt pitkään jonotettuun silmäleikkaukseen, kun poistumislupaa ei käsitelty ajoissa. Hänen ei myöskään annettu lähteä äänestämään presidentinvaaleissa edes saatettuna, vaikka hän oli ollut perhevapaalla sinä päivänä, kun äänestys oli järjestetty vankilassa. Hänet siirrettiin ennen kuin leikkausasiaa ehdittiin selvittää.

Kolmannen tupakaveri ei päässyt lomille kolmeen kuukauteen, kun kurinpitoesitystä ei siirretty eteenpäin.

Eräs kertoo, että kun hänet siirrettiin Suomenlinnasta toiseen vankilaan, meni puoli vuotta, että paperityöt saatiin hoidettua loppuun. Sinä aikana vanki oli kirjoilla Suomenlinnassa, vaikka istui muualla.

Se tarkoitti, ettei hän saanut henkilökohtaisia tavaroitaan uuteen paikkaan. Siirron perusteet salattiin vangilta itseltäänkin.

Osa henkilökunnasta sanoo yhtä ja tekee toista, vangit sanovat.

Eräs oli ostanut lauttamatkalla kahvin ja voileivän. Niin ei saisi tehdä, sellainen rikkoo sääntöjä. Hänet oli otettu puhutteluun. Keskustelun jälkeen rikosseuraamusesimies oli sanonut, että asia oli selvä ja loppuun käsitelty eikä siitä seuraisi mitään.

Kun vangin piti muutaman päivän kuluttua päästä lomalle, asia ei ollutkaan selvä. Rikosseuraamusesimies esitti poistumisluvan perumista kahvin ja voileivän vuoksi.

Esitykset menevät rikosseuraamusesimiehiltä vankilan johdolle, joka antaa kirjallisen päätöksen. Ennen päätöstä uusia lupia ei voida myöntää. Päätöstä ei kuulunut kuukauteen.

Lopulta vanki ryhtyi selvittämään asiaa itse. Hänen mukaansa johdossa ei ollut kuultukaan koko asiasta.

”Eli sitä paperia pantattiin sellaisessa tilassa, että mitään asioita ei voinut edistää.”

Toinen sanoo, että hänen kuulemisiaan on kirjattu eri tavalla kuin on sanottu. Kuulemisia järjestetään, kun vanki on rikkonut sääntöjä tai kun esimeriksi vartija on tehnyt vangista valituksen. Silloin istutetaan pieneen huoneeseen ja kysytään näkemystä. Kuulija kirjoittaa raportin ja lukee sen vangille ääneen.

”Sitten ne muuttavat tekstiä jälkeenpäin.”

Vangin mukaan hänen kertomuksistaan on poistettu toisiin vartijoihin kohdistuneita syytöksiä. Se on teoriassa mahdollista: Suomen Kuvalehden näkemissä kuulemiskertomuksissa ei ole vangin allekirjoitusta.

”Kun olin Suokissa aiemmin, hypetin kaikille, että ihan superkiva paikka, kaikki asiat hoituu ja oikeasti tuetaan elämässä eteenpäin”, yksi vanki sanoo.

”Nyt en edes haluaisi takaisin, vaikka pääsisin.”

Yleisimmän teorian mukaan kyse on vallankäytöstä. Halutaan osoittaa asema ja kyykyttää.

On arkisempaakin pohdintaa. Ehkä työilmapiiri on huono, kuten vaikuttaa, ja ristiriidat purkautuvat vankeihin. Ehkä yksi on liian virkaintoinen ja muut matkivat.

Tai ehkä osa esimiehistä ja vartijoista on tullut suljetuista taloista, eivätkä he käsitä, miksi Suomenlinnassa saisi olla niin vapaasti.

Ehkä johto keskustelee muiden avovankiloiden johtajien kanssa ja haluaa ottaa käyttöön samanlaisia rajoituksia.

Vangit kokevat, että jos asioista valittaa, seuraa siirto suljetumpaan paikkaan.

Vangit ovat tietysti kovia valittamaan. Kukaan ei varsinaisesti haluaisi olla vankilassa, vaikka tietäisi tehneensä väärin.

Jotkut ovat hyvin hanakoita kokemaan oikeuksiaan loukatun.

Asiointilomakkeita ja kanteluita tehtaillaan sellaista tahtia, ettei kukaan ehdi käsitellä niitä. Lomakkeita kutsutaan rutinalapuiksi: niillä ilmoitetaan tarpeista ja toiveista. Niissä saatetaan siteerata opettavaisesti pykäliä ja asetuksia, vaikka istuttaisiin itse viidettä tuomiota.

Toisinaan pyynnöt ovat yksinkertaisesti älyttömiä. Vaatimuksia vapauttamisesta tai useiden kuukausien poistumisluvista. Valituksia valitusten vuoksi.

Omaa osuutta kaunistellaan ja väärinkäytöksiä liioitellaan.

Yksi vanki esimerkiksi kertoo, että Suomenlinnassa on suljettu ulkoilu- ja iltapäivätoimintapaikka kokonaan. Se on vangin mukaan kollektiivinen rangaistus yhden typeryydestä ja todiste oikeuksien ja vapauksien kaventumisesta.

Asia ei mennyt ihan niin.

Toukokuun alussa vankilan alueen eteläpäästä oli löytynyt kuollut valkoposkihanhi. Se oli tapettu kivellä. Siitä oli pieni uutinen lehdissäkin.

Henkilökunta ryhtyi selvittämään asiaa ja löysi rauhoitettujen hanhien pesistä kiviä. Vaikutti myös, että pesistä oli siirretty munia muualle.

Rikosseuraamusesimies päätti esittää eteläkärjen sulkemista määräajaksi, jotta hanhenpoikaiset ehtisivät kuoriutua.

Alue oli suljettuna kahdeksan päivää. Ulkoilu oli koko ajan mahdollista kaikkialla muualla.

Dramatisointi ei kuitenkaan tarkoita, että rajoitukset ja ongelmat olisivat keksittyjä.

Vapailta pitää tosiaan palata puolitoista tuntia aiemmin. Ennen takaisin piti olla vähän yli kymmeneltä illalla, nyt puoli yhdeksältä.

Toukokuussa Suomenlinnassa myös ilmoitettiin, että uskonnonharjoittamisen käytännöt muuttuvat kesän alussa.

Tilaisuudet ryhdyttiin järjestämään vankilan ruokalassa, eikä niitä varten saanut enää mennä kirkkoon tai moskeijaan. Poistumislupaa Suomenlinnan messuun saattoi anoa enää kerran kuussa.

Vankilan mukaan muutoksella parannetaan osallistumismahdollisuuksia ja tuodaan uskonnon harjoittaminen lähelle jokaista vankia. Vankeuslaki ei edellytä, että hengellisiin tilaisuuksiin pitäisi päästä vankilan ulkopuolelle.

Suomenlinnan vankilan johtaja Päivi Hannula ei halunnut kommentoida asioita mitenkään.

Hän kieltäytyi haastattelusta, kun kuuli, millaisia väitteitä se koski: yöllisiä siviilivaatteissa tehtyjä sellitarkastuksia, byrokratian tahallista viivyttämistä, loma-aikojen lyhentymistä ja siirtoja toisiin vankiloihin.

Hän kuittasi loma-ajan lyhenemisen johtuvan vartijoiden työajan järjestelystä. Työvuorot venyivät vanhoilla aikatauluilla liian myöhäisiksi.

Hän sanoi, ettei tunnistanut muita väitteitä eikä nähnyt mitään syytä käydä niitä läpi. Hän totesi, että Suomenlinnassa noudatetaan lakia ja ohjeistuksia.

Osa kiristyksistä saattaa johtua taloudellisista syistä.

Vankeja on kaikkialla enemmän kuin vankilapaikkoja, ja henkilökuntaa on liian vähän.

Edellinen hallitus tiukensi seksuaalirikoslakia, minkä sanottiin tuovan yhden vankilan verran uusia vankeja. Nykyisen hallitusohjelman lainsäädäntömuutokset tulevat kasvattamaan vankimäärää entisestään, Rikosseuraamuslaitos arvioi kevään kehysriihen aikaan.

Hallitus aikoo koventaa ampuma-aserikosten ja niin kutsuttujen katujengiläisten rangaistuksia. Se haluaa ottaa käyttöön varmuusvankeuden, mikä tarkoittaa, etteivät kaikkein vaarallisimmat vangit vapautuisi lainkaan.

Resursseja on pitänyt jo nyt jakaa uudelleen, sanoo Risen operatiivisen johtamisen yksikönpäällikkö Pekka Keskinen.

Useampia vankeja on pitänyt asuttaa samoihin selleihin, voimavaroja keskittää kuntoutuksen sijaan valvontaan.

Ahtaus ei ole ainoa ongelma. Kun vankeja on enemmän, esimerkiksi kuljetusten määrät kasvavat.

Jonkun on hoidettava vangit tuomioistuimiin ja sairaalakäynneille. Ne, jotka normaalisti valvoisivat kuntouttavaa työtoimintaa, joutuvat kuskeiksi, eikä työtoimintaa voi järjestää ilman valvontaa.

”Saattaa tuntua äkkiseltään oudolta, mutta olemme inflaatioherkkä ala”, Keskinen sanoo.

Vankilat ovat tietynlaista majoitustoimintaa, ja kun ruokaan ja kiinteistöjen ylläpitämiseen menee yhä suurempi osa budjetista, muusta on karsittava.

Yhden vangin mukaan Suomenlinnassa perutaan perhetapaamiset, kun vanki pääsee lomalle. Muissa vankiloissa lomista ei rokoteta.

Keskinen ei pysty sanomaan tarkasti Suomenlinnan tilanteesta, mutta juuri tällaisissa asioissa joudutaan soveltamaan.

”Saattaa olla esimerkiksi sellainen tilanne, että kun vankila on täynnä ja perhetapaamistiloja rajoitetusti, annetaan etusija sellaisille henkilöille, joilla ei muuten olisi mahdollista tavata perhettään.”

”En pitäisi sitä kovin outona.”

Rise on käsitellyt kahdeksasta kantelusta kaksi. Ne koskivat kirkko- ja moskeijakäyntejä ja hanhen tappamisesta seurannutta ulkoilupaikan sulkemista.

Arvoisat vastaanottajat, haluamme tuoda esiin huolemme ja vastustuksemme…

Rise ei nähnyt vankilan toiminnassa huomautettavaa.

Vireillä olevissa kanteluissa on arvosteltu muun muassa nykyisiä toimintakäytäntöjä, muuttuneita lomakäytäntöjä, siirtämistä toiseen vankilaan ja virkamiesten menettelyä yöaikaisessa tarkastustoiminnassa.

Ne eivät ole vielä julkisia.