Miltä nyt näyttää?
Suomen Kuvalehden ulkoasu on uudistunut, ja tulos näkyy nyt printtilehdessä. Lukijan tehtävä on päättää, onko työssä onnistuttu.
8
MIN
Oikeastaan kyse on tasapainoilusta.
Aikaa on käytetty neljä kuukautta, ja vaivaa on nähty valtavasti, joten olisi hienoinen pettymys, jos uudistus jäisi lukijalta kokonaan huomaamatta. Toisaalta kovin onnistuneena ei voi pitää ulkoasu-uudistusta, joka on niin ärsyttävä, että lehti jää lukematta.
”Lehden identiteetin pitää säilyä, sen täytyy olla tunnistettavissa edelleen samaksi lehdeksi. Kaikkea ei voi eikä pidä muuttaa, eihän se olisi enää Suomen Kuvalehti”, sanoo lehtiuudistuksesta vastannut SK:n ulkoasupäällikkö Laura Villi.
”Täytyy löytää oikea tasapaino vanhan tunnistettavan ja uudistuneen välillä.”
Nyt suurimmat muutokset koskevat lehden ulkoasua. Lehden logo on uudistunut, samoin tekstissä käytettävä kirjasin eli fontti. Tavoitteena on Laura Villin mukaan aikaisempaa raikkaampi, selkeämpi ja laadukkaammalta vaikuttava Suomen Kuvalehti.
Entisellään taas on se lehdelle kaikkein tärkein, journalismi, sekä paperilehden rakenne, joka muistuttaa perusteellista ravintola-ateriaa. Aloitetaan lyhyillä, ajankohtaisilla jutuilla. Siitä siirrytään SK:n leipälajiin, pitkiin juttuihin. Päätetään kokonaisuus kulttuurilla ja mielipiteillä.
Lehden syvätuntijat saattavat huomata pieniä muutoksia myös palstojen nimissä. Suoraan sanoen on nykyään Miten on, kulttuuriosaston lyhytikäiseksi jäänyt Viikon nimi muuttuu Suositukseksi.
Ensivilkaisulla ilmeisin osa lehden uudistusta on etukannen logo. Vanha, punaisen laatikon sisään vangittu tolppakirjaiminen Suomen Kuvalehti on nyt ilmavampi, kannen kuvan päällä leijuva Suomen Kuvalehti. Punainen väri on entinen.
”Uudessa logossa on yhdistelmä historiaa ja nykyaikaa. Se sopii Suomen Kuvalehdelle tässä hetkessä”, ulkoasupäällikkö Laura Villi sanoo.
”Logo on raikastettu ja modernisoitu”, sanoo päätoimittaja Matti Kalliokoski.
”Mutta samalla siitä voi löytää ne juuret, jotka ulottuvat aina 1920-luvulle asti. Se sopii hyvin Suomen Kuvalehden logojen pitkään jatkumoon.”
Logoasiat otetaan vakavasti muuallakin kuin lehden toimituksessa. Uudistuksen viimeinen työvaihe oli valmiin logon hyväksyttäminen Otava-konsernin hallituksen toukokuisessa kokouksessa.
Uusi logo on täynnä hiottuja yksityiskohtia.
Päätteiden pyöristykset tuovat mieleen painomusteen imeytymisen paperiin.
M-kirjaimessa viiva ei ole suora vaan kaartuu sisäänpäin, jotta kirjain näyttää tasapainoiselta.
Terävä kulma onkin pyöreä. Tavoitteena on tuoda jylhään logoon pehmeyttä ja lähestyttävyyttä.
K-kirjaimen jalkaa on kevennetty alle millimetrin, vaikka se näyttää pysyvän yhtä paksuna.
H-kirjaimen pylväs ja poikkiviiva ovat eri paksuisia. Sen havaitsee, kun kirjain käännetään.
Uuden logon on suunnitellut Schick Toikka -suunnittelutoimisto. Saman toimiston käsialaa on myös lehden uusi fontti, joka on ristitty SK Itemsiksi.
”Tässä oli kaksi tärkeää tavoitetta”, sanoo Lauri Toikka – puolikas Schick Toikka -toimistoa.
”Haluttiin, että uusi logo kuvastaisi Suomen Kuvalehden monipuolista historiaa. Ja toisaalta haluttiin, että se terävöittää lehden laadun tunnetta.”
Suunnittelutyö alkoi hakemalla vaikutteita lehden historiasta. Niitä ei ollut vaikea löytää, SK:lla on 108 vuodessa ollut kymmeniä erilaisia logoja.
”Sitten me lähdettiin niistä inspiroituneen kokeilemaan erilaisia asioita. Vaihtoehtoja taisi olla kahdeksan tai yhdeksän, toimituksessa sitten valittiin tämä suunta.”
Kun yleisilme oli löytynyt, seurasi aikaa vievä viimeistelyvaihe.
Logon kirjaimille kokeiltiin erilaisia mittasuhteita. Hiottiin yksittäisten kirjainten pieniä yksityiskohtia. Niin pieniä, että ne saattavat jäädä pikavilkaisulla huomaamatta.
”Logon kirjaimiin tehtiin pieniä pyöristyksiä, niissä ei nyt ole oikeastaan yhtään täysin teräviä kulmia ulkoreunoilla”, Toikka sanoo.
”Siinä haluttiin ehkä vähän jäljitellä sellaista painomusteen leviämistä paperilla. Ei haluttu, että uusi logo näyttää jotenkin startup-supermodernilta.”
Osana uudistusta kanteen päätettiin myös palauttaa Suomen Kuvalehden leijona. Sekään ei ole supermoderni, mallina käytettiin 1960-luvun SK-leijonaa.
Leijonassa on heraldista symboliikkaa.
Kamera kertoo valokuvan olevan tärkeä osa Suomen Kuvalehden journalismia.
Kirjanpainajan tamponi, värinlevitin on kirjapaino-alan tunnus.
Punainen on voimakas väri, joka symboloi muun muassa urhoollisuutta.
Leijona katsoo vasemmalle eli heraldiikan sääntöjen mukaan eteenpäin.
Suomen Kuvalehti puhuu lukijalleen kuvien ja tekstin kautta. Tekstin rakennuspalikoita ovat sanat, sanojen taas yksittäiset kirjaimet. Ja kirjaimia lehdessä riittää.
Esimerkiksi pelkästään tässä leipätekstissä on tähän mennessä käytetty 3 284 kirjainta. On 337 a-kirjainta, 68 h:ta, onpa kaksi f-kirjaintakin.
Ennakkotietona voidaan lukijalle paljastaa, että pian ollaan jo voiton puolella, edessä on vielä 3 505 kirjainta.
Ja tämä juttu ei edes ole kovin pitkä. Suomen Kuvalehden pitkässä ja perusteellisessa aikakauslehtijutussa kirjaimia voi olla helposti yli 20 000.
Eikä yksikään niistä saa tarttua lukijan silmään, olla epäselvä, monitulkintainen tai haitata sujuvaa lukemista.
Suomen Kuvalehden uuden fontin pohjana käytettiin Schick Toikka -toimiston suunnittelemaa Items-kirjasinta. Sitä räätälöitiin perusteellisesti lehden käyttöön.
”Tavoite on, että lehden visuaalisuus tukee sitä, että ihminen voi keskittyä lukemiseen ja sitten jälkikäteen jää sellainen tunne, että olipa miellyttävän helppolukuinen lehti”, ulkoasupäällikkö Laura Villi sanoo.
Graafisen suunnittelijan työtä mutkistaa se, että ei riitä, että kaikki kirjaimet toimivat yksin vaikkapa suunnitteluun käytettävän tietokoneohjelman ruudulla. Niiden täytyy toimia myös yhdistettynä sanoiksi yhdessä muiden kirjainten kanssa.
SK Itemsin viimeistelyvaiheessa muun muassa madallettiin fontin isoja kirjaimia. Muutokset olivat millimetrien kokoisia tai pienempiä, mutta niillä on kokoaan suurempi vaikutus lukemisen sujuvuuteen. Kun kirjaimet ovat matalampia, lukijan silmä liukuu tekstissä sujuvammin eteenpäin, ei ylös ja alas.
Fonttiin tehtiin myös suomen kielen erikoispiirteisiin liittyviä pikkumuutoksia.
Alkuperäinen Items on yleisfontti, sen on tarkoitus toimia millä kielellä hyvänsä. Suomen kielen sanoissa on kuitenkin esimerkiksi saksaa tai englantia enemmän kaksoisvokaaleja.
On maapalloa, on kaalimaata, on taivaanrannanmaalaria. Kirjainten välimatkaa säätämällä varmistettiin, että lukeminen ei töksähtele tuplavokaaleissa.
Leipätekstin kirjasin on tehty luettavaksi.
Kirjainten pääte on paksumpi kirjasimessa eli fontissa, jota käytetään leipätekstissä. Otsikoiden fontissa pääte on pienempi.
Kirjaimia kavennettiin aavistuksen verran, jotta niiden pistekokoa voitiin suurentaa. Suurempi pistekoko helpottaa lukemista.
Yhden kirjaimen eri osien leveysvaihtelu vaikuttaa niin sanottuun kontrastiin. Vaihteleva kontrasti tuo tekstiin liikettä ja luettavuutta.
Isoja alkukirjaimia madallettiin. Tarkoituksena on tehdä tekstiriveistä tasaisen näköisiä ja sujuvasti luettavia. Samalla saadaan riviväliä hieman tiiviimmäksi.
Sanoma- tai aikakauslehdelle oman, räätälöidyn kirjasimen käyttäminen kuulostaa luontevalta, sana- ja kirjainalalla kun toimitaan. Nykyään omia fonttejaan ovat ottaneet käyttöön muutkin, esimerkiksi television suoratoistopalvelu (kirjasin nimeltään Netflix Sans), väliaikaismajoituksen välityspalvelu (Airbnb Cereal) ja verkkokaupan maksunvälittäjä (Klarna Text).
Schick Toikka -toimisto on tehnyt suunnittelutöitä eri kokoisille asiakkaille. Liechtensteinilaisesta taidemuseosta amerikkalaiseen teknologiayhtiö Appleen, joka on maailman toiseksi arvokkain pörssiyhtiö.
Millaista on suunnitella Applen tai Niken kaltaisille monikansallisille jäteille, joissa pelkästään yhtiön graafista ilmettä on paimentamassa keskikokoisen suomalaisyrityksen verran työntekijöitä?
”No ainakaan se ei ole kauhean glamoröösiä”, Toikka sanoo. ”Ehkä stressi on vähän isompi, koska yleensä aikataulu on tiukka. Kun jotain tilataan, niin sen pitäisikin olla jo valmista.”
Suuret kansainväliset asiakkaat rajoittavat tarkasti, mitä niiden projekteista saa julkisuudessa puhua. Esimerkiksi sen saa kyllä kertoa, että Schick Toikka on tehnyt töitä Applelle. Sitä taas ei, mitä amerikkalaisyhtiölle tarkkaan ottaen on suunniteltu.
Schick Toikka -toimiston toinen puolikas Florian Schick tekee töitä Berliinissä. Etäisyyttä Lauri Toikan Kalliossa sijaitsevalle työhuoneelle on runsaat 1 100 kilometriä. Se merkitsee runsaasti pitkiä Skype-puheluita. Tai oikeastaan Skype on auki koko työpäivän.
”Meillä ei ole pysyvää työnjakoa, molemmat tekevät projekteissa kaikkea. Koko ajan kysytään toiselta kommentteja ja pallotellaan juttuja. Aluksi se ajatus hallinnasta luopumisesta tuntui hankalalta, mutta vuosien saatossa tästä on kehittynyt toimiva masiina.”
Lauri Toikan työ on jo yli kymmenen vuot- ta ollut kirjaimia. Hän on ollut suunnittelemassa kymmeniä kirjasintyyppejä, maailmassa erilaisia fontteja on tuhatmäärin. Mikä on Toikan oma suosikkifontti?
”Ehkä se on Adrian Frutigerin Univers. Se onnistuu edelleen olemaan kuiva ja charmikas samaan aikaan. Siinä on sellaista abstraktia matemaattista kauneutta, joka hivelee mieltä.”
”Vaikka ei sekään tietenkään täydellinen ole.”
Lähteet: Graafinen tietokirja, toim. Paavo Virusmäki, (WSOY, 1960); Markus Itkonen: Typografian käsikirja (RPS, 2003); tutkija Markku Kuusela, Median museo Merkki; Suomen Heraldinen seura, heraldica.fi
Logoja 108 vuoden ajalta
1916
Aluksi logo eli nimiö oli käsinpiirretyllä tyylillä.
1920–1930
Villit vuosikymmenet. Logo saattoi vaihtua numerosta toiseen, mutta tietyt tyylit toistuivat vaihtelusta huolimatta.
1939–1959
Modernismin hengessä nimiö uudistui funktionalismin tyylin mukaiseksi. Siinä siirryttiin käyttämään päätteetöntä fonttia. Geometriset muodot, ympyrä, neliö ja kolmio, olivat tärkeitä muotokielessä.
1959–1968
Geometrisesta funktionalismista nimiö uudistui hieman humanistisempaan muotoiluun. Geometriaa pehmensivät käsinkirjoitetun kirjasimen muodot.
1968–1973
Painotekniikka kehittyi ja väri tuli mukaan ajoittain myös logoon.
1973–1976
Punainen väri valittiin tunnistettavaksi elementiksi nimiön taakse.
1976–2014
Nimiössä siirryttiin käyttämään päätteellistä kirjasinta. Logon muutokset olivat näinä vuosina pieniä.
2014–2024
Moderni päätteetön fontti palasi.
2024
Uusi logo.
Suomen leijonasta SK-leijonaan
1920
Vuonna 1919 logon alla oli Suomen leijona. 1920 siitä tehtiin versio, jossa leijonalla oli kamera ja tamponi eli värinlevitin. Leijonaa kehysti seit- semän ruusuketta, Otavan tähtikuvion mukaan. Sisäsivulla oli pelkistetty versio. Tekijä oli AK, Arvo Kotilainen, lehden graafikko.
1921
Leijona poistui kannesta mutta jatkoi sisäsivulla. Samalla sen ulkoasu muuttui piirrosmaiseksi.
1931
Leijonan muotokieli eli ajan trendien mukaisesti. Vuonna 1933 leijona jäi tauolle.
1937
Leijona esiintyi siluettina vuoden 1937 ajan ja katosi taas.
1956–1960
Leijonan paluu. Se oli lehden 40-vuotisjuhla-numeron kannessa Erik Bruunin piirtämänä ja sisäsivuilla, poikkeuksellisesti kruunu päässä. Leijonaa käytettiin myös muun muassa mainostamaan lehden seuramatkoja olympialaisiin.
1960
Leijona siirtyi takaisin pääkirjoituksen yhteyteen. Vuonna 1961 leijona oli hetken ääriviivoilla piirretty ja kääntynyt katsomaan oikealle.
1962–2024
Pitkäaikaisin versio leijonasta julkaistiin 1962. Suunnittelija oli Juhani Hausmann.
1976
Pystyversio vieraili juhlavuonna 1976 kannessa.
2024
Uusi leijona.
