Ei mikään ilmiö
Sofia Virta ei ole saanut vihreiden kannatusta nousuun, vaikka moni odotti hänestä uutta Sanna Marinia tai Li Anderssonia.
8
MIN
Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta ei säästellyt sanojaan, kun hän puhui toimittajille puolueensa eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Lappeenrannassa.
Virran mukaan vihreiden tavoitteena on kaataa Petteri Orpon (kok) hallitus, joka paitsi ”antaa julkisen terveydenhuollon rapautua” myös kaikessa ”visiottomuudessaan” rakentaa Suomesta ”banaanivaltiota, joka vie vessapaperia ja turkiksia Kiinaan ja parhaimmillaankin vetyä saksalaisille”.
Oppositiojohtajan räväköitymisen syytä voi hakea vihreille epämieluisan politiikan lisäksi myös puolueen kannatuksesta. Ylen ja Helsingin Sanomien kannatusmittauksissa opposition Sdp on noussut kärkeen ja vasemmistoliitto ohittanut vihreät.
Virrasta toivottiin vuoden 2023 surkean vaalituloksen jälkeen pelastusta ja uutta alkua puolueelle, mutta toistaiseksi sellaista ei ole kuulunut. Vihreiden kannatus on pyörinyt kahdeksan prosentin tuntumassa.
Yli 17 prosentin huippusuosiosta Touko Aallon kauden alussa ollaan kovin kaukana.
Viime eduskuntavaaleissa vihreät sai seitsemän prosentin kannatuksen ja 13 kansanedustajaa. Edustajapaikoissa tulos oli siedettävä, mutta huonomman ääniosuuden löytääkseen on palattava vuoden 1995 eduskuntavaaleihin.
Ryhmän pienentyminen merkitsi myös puoluetuen vähentymistä eli potkuja ja lomautuksia puoluetoimistolla.
”Kun aloitin puheenjohtajana, ei töissä ollut oikein ketään. Kaikki olivat joko lomalla tai lomautettuina”, Virta sanoo haastattelussa eduskunnassa.
”Silloin konkretisoitui, ettei ole mitään jossakin pyörivää organisaatiota. Tuntui vielä enemmän startup-yritykseltä kuin olin ajatellut.”
Puolueen kentällä oli pahaa mieltä vaalitappiosta. Samalla kansanedustajien piti opetella, millaista on olla oppositiossa.
Suurimmalla osalla eduskuntaryhmästä ei ollut siitä mitään kokemusta.
Kuten kaikissa puolueissa, myös vihreissä tehtiin tappion jälkeen analyysia.
Miksi meni, niin kuin meni? Olisiko pitänyt tehdä toisin? Entä mitä pitäisi tehdä jatkossa?
”Aiemmin olin aika kriittinen sen suhteen, että nyt meillä jokaisella on peiliin katsomisen paikka. Että vihreät ei ole pystynyt tekemään fiksuimpia valintoja politiikassa tai parhaimmin sanoittanut omaa tekemistään”, Virta sanoo.
Nyt kritiikin rinnalle on tullut myös realismia, puheenjohtaja arvioi. Hän kertoo pohtineensa teemaa myös monien kollegoidensa kanssa muista puolueista.
”Että on lopulta aika vaikea sanoa, mitä olisi pelastettu juuri tuolla tai tällä valinnalla. Ajat ja tilanteet muuttuvat niin nopeasti.”
Tärkeimpään rooliin Virta nostaa lopulta puolueen viestin pukemisen sanoiksi. Sen, miten vihreät puhuvat heille itselleen tärkeistä teemoista. Siinä ei ole onnistuttu.
”Mietin jonkin eurovaalikeskustelun jälkeen, että rakas isäni rekan hytissä ei varmasti ymmärtänyt tätä”, Virta sanoo.
”Klassinen vihreä lause on, että talous pitää asettaa maapallon rajoihin. Totta kai pitää. Mutta mitä se tarkoittaa ihmiselle, kenellä ei ole varaa makaroniin tai lääkkeisiin? Mihin tämä lause hänessä osuu?”
Virran valinta tulkittiin monissa lehtien pääkirjoituksissa vihreiden linjanmuutokseksi.
Oli menty liian vasemmalle, vasemmistopuolueiden ”sumppuun”. ”Markkinaliberaalista puolueesta” puhuva Virta nähtiin korjaavana voimana, joka siirtäisi puolueen arvokartassa keskemmälle.
Vihreiden sisällä analyysi ei ole ollut yhtä yksiselitteinen. Moni tulkitsee Virran voittaneen vastaehdokkaansa Saara Hyrkön, koska oli tätä uudempi kasvo. Kohtalaisen tuore puolueessa, ei aiempaa taustaa vastuutehtävistä.
Oikeisto–vasemmisto-kysymys on kiperämpi. Osa vihreistä toivoo kyllä puolueestaan ”sinivihreämpää”. Toukokuussa julkistetun eduskuntavaalitutkimuksen mukaan vihreät menetti kevään 2023 eduskuntavaaleissa jonkin verran äänestäjiään kokoomukselle, mutta lähes yhtä paljon vasemmistoliitolle ja vielä merkittävästi enemmän Sanna Marinin johtamalle Sdp:lle.
Saman tutkimuksen mukaan Suomessa eletään jo jonkinlaista blokkipolitiikan ”esiaikaa”, jossa erityisesti kolmen punavihreän puolueen äänestäjät ajattelevat kohtalaisen lämpimästi kaikista näistä puolueista ja arpovat valintaansa juuri niiden väliltä. Julkisuudessa on arveltu, että sama ryhmä halusi äänestää Sdp:tä ja Marinia pääministeriksi, Pekka Haavistoa (vihr) presidentiksi ja Li Anderssonia (vas) europarlamentaarikoksi.
Vain harva äänestäjä harkitsee puolueita sekä oikealta että punavihreästä blokista.
Ainakaan vihreiden eduskuntapuheissa tai kannanotoissa ei näy Virran kaudella selkeää linjanmuutosta. Onko puheenjohtaja tehnyt sellaista?
”Tätä kysytään tosi usein. Mietin, mitä se tarkoittaa. Jos se tarkoittaa arvojen muutosta, niin ei. Tyylin muutosta? No, varmasti tyyli vaihtuu kun ihminen vaihtuu. Mutta minulle politiikka ei ole sitä, että hypättäisiin mukaan aina siihen, mikä kulloinkin trendaa”, Virta sanoo.
”On älykästä muotoilla oma viesti niin, että se mahtuu siihen samaan keskusteluun muiden kanssa. Mutta jos minulle sanotaan, että Sofia, nyt ei ole fiksua enää puhua jostakin asiasta, niin emme tietenkään lopeta siitä puhumista.”
Sdp:n, vasemmistoliiton ja vihreiden ”nippuuntumisen” tunnistaa myös Virta.
”Se on surullista, koska puolueilla on myös eroja. Toisaalta ehkä se kertoo jotakin myös puolueista, että eroja ei aina pystytä tai haluta tehdä näkyväksi.”
Koetetaan tehdä ero näkyväksi. Mikä erottaa vihreät Sdp:stä ja vasemmistoliitosta?
”Väitän, että se on uudistamiskyvykkyys.”
Virran mukaan vihreät ymmärtää, että hyvinvointivaltiota ja sen rakenteita on uudistettava. Kaikki hallituksen uudistukset työmarkkinoille eivät puoluejohtajan mielestä ole täysin huonoja, sillä pienyrittäjien asemaa on helpotettava.
”Enkä minä voisi lähteä sellaiseen kilpalaulantaan, että väittäisin yhdeksän miljardin euron sopeutuksien hoituvan pelkällä verotuksella.”
Seinäjoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2023 supatettiin, voisiko Virrassa olla aineksia seuraavaksi Sanna Mariniksi tai Li Anderssoniksi.
Myös Virta on kuullut pohdintaa asiasta, mutta suhtautuu siihen varauksella.
”Sanon, että kukaan ei itse valitse olla ilmiö, enkä toisaalta ole lähtenyt politiikkaan ollakseni supertähti.”
Mutta helpottaako vihreiden oppositiopolitiikkaa se, että esimerkiksi Li Andersson valittiin keväällä europarlamenttiin?
”Olisi itsensä pettämistä ajatella, että ongelmat sillä ratkeaisivat.”
Toisaalta vaikka Sanna Marinia ja Li Anderssonia on tosiaan kutsuttu politiikan supertähdiksi, puolueiden vaalimenestys ei ole ollut satumaista. Andersson teki eurovaaleissa historiaa, mutta aiemmissa vaaleissa tulokset ovat jättäneet toivomisen varaa. Marin ei voittanut yksiäkään vaaleja, joihin hän puheenjohtajana puolueensa vei.
Taustakeskusteluissa moni vihreä nostaa Anderssonin paitsi kadehdittavaksi myös opettavaksi esimerkiksi. Hän ehti johtaa puoluettaan kahdeksan vuoden ajan. Virta ei ole ehkä saanut kannatusta nousuun, mutta jatkuva puheenjohtajan vaihtaminen voisi sekin olla ongelma.
Yksi vihreiden ongelma vaikuttaa olevan se, etteivät suomalaiset pidä puoluetta ykkösvalintana juuri niissä kysymyksissä, jotka nyt koetaan tärkeäksi.
Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) selvitti alkuvuodesta 2023, missä politiikan aiheissa puolueilla on ”ilmaherruus”. Tärkeimmäksi suomalaiset kokivat terveydenhuollon kehittämisen, jossa ykköseksi nähtiin Sdp. Kokoomus taas dominoi perässä tulevissa talousaiheissa, perussuomalaiset rikollisuuden torjunnassa ja vasemmistoliitto köyhyyden poistamisessa sekä koulutukseen panostamisessa.
Vihreiden ”ilmaherruus” on kyselyn mukaan ilmastonmuutoksen ja rasismin torjumisessa sekä esimerkiksi maahanmuuton ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman edistämisessä. Mutta näitä aiheita ei juuri nyt koeta tärkeiksi.
Kunta- ja aluevaaleissa vihreät yrittääkin kaapata tilaa sotessa ja nuorten asioissa.
”Näiden vaalien teemat on ne samat, joiden takia olen aikanaan lähtenyt politiikkaan. Toivon, että koko Suomi puhuu siitä, miten taata lapsille turvallinen lapsuus ja miten ihmiset saisivat paremmin hoitoa ja hoivaa. Mulla on aika paljon nälkää näihin vaaleihin”, Sofia Virta sanoo.
Puheenjohtajalla on selkeä tavoite: parempi tulos kuin viimeksi. Kuntavaaleissa 2021 vihreät sai 10,6 prosentin, aluevaaleissa 2022 taas 7,4 prosentin kannatuksen.
”Turvallinen lapsuus” toistuu Virran puheissa usein.
Hän on työskennellyt ennen politiikkaa terapeuttina ja myös lastensuojelussa. Edelleenkin hän puhuu mielellään lapsista ja nuorista – joidenkin mielestä liikaa.
”Saan toisinaan muistuttaa, että kun puhumme lapsista, emme puhu silloin vain vanhemmille tai lapsiperheille. Olen nähnyt lastensuojelussa, mitä tarkoittaa, kun kolmevuotiaita pahoinpidellään. Ei se ole vain lapsiperheitä koskeva kysymys”, Virta sanoo.
”Jos Suomi vuonna 2024 jättää lapset heitteille, niin siitä on puhuttava. Jos meidän kannatuksemme tippuu siksi, että puhun näistä teemoista, niin sitten se tippuu.”
Virta myöntää, että hänen ”vanha elämänsä” kulkeekin osin uuden rinnalla. Keväällä eurovaalitentin jälkeen Virta sai puhelun tutulta nuorelta, joka oli päätynyt kadulle. Puheenjohtaja auttoi yösijan järjestämisessä.
Virta ei koe tuollaisia hetkiä taakkana, vaan enemmänkin tarpeellisina muistutuksina siitä, miksi hän on politiikassa.
”Politiikassahan on se riski, että täällä muuttuu. Olen välillä miettinyt, että tästä saisi sellaisen sketsin, jossa voisi kuvata, mitä kaikkea puheenjohtajalta toivotaan. Nehän ovat keskenään ihan ristiriitaisia asioita.”