Leipää ja turvaa!
Ammattien arvostus 2023

Maanantaina 13. marraskuuta Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla huomattiin, että kaikki ei ollut niin kuin tavallisesti. Iltaan mennessä Venäjältä oli tullut Suomeen 27 turvapaikanhakijaa, joiden matkustusasia­kirjat eivät olleet kunnossa. Määrä oli melkein yhtä suuri kuin koko edellisellä viikolla yhteensä.

Se oli vasta alkua. Tiistaina tulijoita oli 55, keskiviikkona jo yli 70. Torstaina hallitus sulki kokonaan neljä rajanylityspaikkaa: Vaali­maan, Nuijamaan, Imatran ja Niiralan.

Ilta illan perään rajaviranomaiset vakuuttivat televisiouutisissa, että tilanne pidetään hallinnassa.

Pian raja meni kiinni pohjoisessakin, kun turvapaikanhakijoita alkoi tulla sinne.

Edellisen kerran raja oli ollut yhtä säpissä 1944, sodan aikana. Viranomaiset puhuivat nyt Venäjän hybridioperaatiosta. Pahoille aikeille piti panna stoppi.

Päivä sen jälkeen kun hallitus oli päättänyt ensimmäisten rajan­ylityspaikkojen sulkemisesta, 17. marraskuuta, tutkimusyhtiö Verian (aiemmin Kantar Public) alkoi kerätä vastauksia Suomen Kuvalehden uusimpaan Ammattien arvostus -tutkimukseen.

SK on selvittänyt lähes neljänsadan ammatin arvostusta 1990- luvun alusta lähtien. Tutkimuksia on tehty nyt kahdeksan, edellisen kerran vuonna 2018.

Tutkimuksessa haastateltavina ovat olleet yli 15-vuotiaat suomalaiset. Heidän vastauksensa on eritelty muun muassa iän, sukupuolen, koulutuksen, asuinpaikan ja puoluekannan mukaan.

Rajavartijan korkein sijoitus tätä ennen on ollut 74. vuonna 2018. Nyt ammatti kipusi 43 sijaa ja ylsi kärjen tuntumaan sijalle 31, vähän tuomarin ja arkkitehdin yläpuolelle.

Rajojen tiukkaa vartiointia on pidetty erityisesti perussuomalaisten sydämenasiana. Tutkimuksen taustatiedoista kuitenkin selviää, että sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen kannattajat arvostavat rajavartijan ammattia perussuomalaisiakin enemmän.

Rajavartijat eivät ole ensimmäisiä, jotka ovat saaneet nostetta julkisuuden myötä.

Viisi vuotta sitten nousijoita olivat kätilöt. He olivat onnistuneet perustelemaan televisiossa vakuuttavasti, miksi julkisia menoja ei voinut leikata niin kuin silloinen pääministeri Juha Sipilä (kesk) oli kaavaillut. Palomiesten arvostus kasvoi 2000-luvun alussa, kun kertomukset World Trade Centerin raunioissa 9/11-iskujen jälkeen urakoineista pelastajista olivat tuoreessa muistissa.

Molempien ammattien arvostus on edelleen huippuluokkaa. Kätilö on SK:n uudella listalla kuudentena, vain pari sijaa alempana kuin viimeksi. Palomiehen nimike on muuttunut sukupuolineutraaliksi palopelastajaksi, ja samalla ammatti on kivunnut ensimmäistä kertaa kärkikolmikkoon.

Muuten listan kärkisijoja hallitsevat yhä tuttuun tapaan lääkärit. Ykkösenä on kirurgi niin kuin jo vuonna 1991 ja joka kerta sen jälkeen. Viidentoista arvostetuimman ammatin listalle mahtuu kahdeksan muutakin lääkärinimikettä: erikoislääkäri (2.), neurologi (4.), eläinlääkäri (8.), silmälääkäri (9.), ylilääkäri (10.), hammaslääkäri (12.), yleislääkäri (14.) ja vielä terveyskeskuslääkäri (15.).

Lääkärien arvostus oli jo valmiiksi niin suurta, ettei korona-aikakaan enää kohottanut sitä entisestään.

Yksi lääkäriryhmä ei kuitenkaan nauti samanlaista arvostusta kuin muut. Uudeksi ammattinimikkeeksi otettiin tämänkertaiseen tutkimukseen vuokralääkäri. Se ylsi listalla vasta jaetulle 203. sijalle yhdessä pankkitoimihenkilön kanssa.

Viime aikoina suomalaisia ovat puhuttaneet vuokralääkärien kovat palkat. Heille on maksettu julkisessa terveydenhuollossa huomattavasti enemmän kuin samoja töitä tekeville virkalääkäreille.

Samalla he ovat leimautuneet osasyyllisiksi hyvinvointialueiden rahapulaan. Monille on voinut syntyä käsitys, että vuokralääkärit tekevät työtä vain rahasta.

Toinen lähes lääkärien veroiseen arvostukseen yltävä ammattikunta ovat opettajat. Kymmenen arvostetuimman työn kärkeen nousi nyt kaksi opettaja-ammattia: erityisluokanopettaja (6.) ja aineenopettaja (10.). Molemmat ovat kärkikymmenikössä ensimmäistä kertaa.

Tutkimusaineiston keruu päättyi juuri ennen kuin uudet, Suomen kannalta entistä huonommat Pisa-tulokset valmistuivat. Nuorten oppimistulosten heikentyminen on kuitenkin ollut tiedossa jo pitemmän aikaa. Keskustelussa on toistuvasti tuotu esiin se, että­ opettajia olisi syytä kuunnella tarkemmin, kun koulua uudistetaan.

Muutama vuosi sitten Suomessa keskusteltiin paljon siitä, onko viisaampaa pidentää oppivelvollisuutta loppupäästä vai panostaa mieluummin laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Sen jälkeen huolena on ollut huutava pula pätevistä lastentarhanopettajista varsinkin pääkaupunkiseudulla. Tämä vaje näkyy nyt myös heidän arvostuksensa kasvuna. Lastentarhanopettaja nousi uudessa tutkimuksessa peräti 27 pykälää sijalle 24.

Pienten lasten kasvattamista pidetään arvokkaampana työnä kuin yliopisto-opiskelijoiden ohjaamista. Professori on pudonnut vuodesta 2018 peräti 29 sijaa 58:nneksi ja dosentti yhdeksän sijaa 110:nneksi. Viimeksi molemmat nousivat lähemmäs kärkeä sen jälkeen, kun Sipilän hallituksen ministerit olivat puhuneet halveksivaan sävyyn ”kaiken maailman dosenteista” ja professorien pitkistä lomista.

Eri alojen tieteilijöistä arvostetuimpia ovat kovien luonnontieteiden tutkijat. Fyysikko on noussut 20:nneksi, matemaatikko 42:nneksi ja biologi 45:nneksi. Sen sijaan esimerkiksi sosiologi löytyy vasta sijalta 175.

Toisaalta matematiikan ja fysiikan hallitseminen eivät tuo automaattisesti arvostusta. Meteorologiassa tarvitaan molempia, mutta siitä huolimatta meteorologi on pudonnut listalla parikymmentä sijaa 137:ksi. Pudotus on tapahtunut samaan aikaan, kun suomalaisten huoli ilmastosta on tutkimusten mukaan hiipunut.

Perussuomalaisten muissakin yhteyksissä esiin tullut tiedevastaisuus näkyy myös heidän suhtautumisessaan tiedeammatteihin. He arvostavat niitä selvästi vähemmän kuin muiden puolueiden kannattajat.

Suomalaisten suhtautumista eri ammatteihin tutkittiin nyt ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa 2022 Ukrainaan.

Levottomat ajat eivät ole heijastuneet vain rajavartijoiden arvostukseen. Myös puolustusvoimien sotilasviroissa työskentelevät nostivat sijoitustaan. Kenraali kipusi toistakymmentä pykälää ja on nyt sijalla 52, yliluutnantti nousi yli 50 sijaa 149:ksi ja aliupseeri runsaat 40 sijaa 194:ksi. Eversti on samalla 59. sijalla kuin kahdessa edellisessäkin tutkimuksessa.

Miehet arvostavat korkeimpia sotilasarvoja – kenraalia ja everstiä – enemmän kuin naiset, naiset puolestaan pisteyttävät yliluutnantin ja aliupseerin ylemmäs kuin miehet.

Kenraali on ollut tutkittujen ammattien joukossa kuudesti vuodesta 2001 lähtien. Koskaan aikaisemmin se ei ole sijoittunut yhtä hyvin. Myös yliluutnantin sijoitus on kaikkien aikojen korkein.

Monille muille perinteisille yläluokan ammateille on käynyt huonommin. Piispa (258.) ja ministeri (234.) ovat pudonneet runsaassa 30 vuodessa eli ensimmäisestä SK:n teettämästä tutkimuksesta yli 200 sijaa, suurlähettiläs (157.) lähes 150 sijaa ja pankinjohtaja (205.) ja päätoimittaja (171.) toistasataa sijaa.

Vielä rankempi pudotus on tapahtunut vuodesta 1966, jolloin Urho Rauhalan väitöskirja Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen kerrostuneisuus ilmestyi. Tuolloin piispa, ministeri ja suurlähettiläs olivat vielä kymmenen arvostetuimman joukossa yli tuhannen ammatin listalla.

Piispan lisäksi muidenkin kirkon hierarkian ylimpien ammattien arvostus on laskenut tasatahtia kirkon jäsenmäärän kanssa. Rovasti jakaa tuoreella listalla 298. sijan tiimiesihenkilön ja laskuttajan kanssa, ja kirkkoherra löytyy samalta 301. sijalta kuin toimistoapulainen ja valiokuntaneuvos. Kappalaisen arvostus on noussut selvästi, mutta tiedoista ei käy ilmi, kuinka moni vastaajista ylipäätään tietää, mitä kappalainen tekee.

Monet kirkon edustajat ovat viime aikoina kritisoineet äänekkäästi Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksen toteuttamia leikkauksia. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että keskustan lisäksi myös Sdp:n kannattajat arvostavat kirkollisia ammatteja jo enemmän kuin perinteisesti kirkkomielisinä pidetyt kokoomuslaiset.

Islamissa pappia vastaavan imaamin arvostus on vielä monta luokkaa huonompaa kuin kristittyjen hengellisten johtajien. Ammatti on ollut sekä viimeksi että nyt viiden vähiten arvostetun joukossa.

Myös juristiammattien hohde on himmennyt. Oikeuskansleri, oikeusasiamies, oikeuslaitoksen presidentti, tuomari, syyttäjä ja asianajaja sijoittuvat SK:n listalla nyt alemmas kuin 2018.

Perussuomalaiset arvostavat näitäkin ammatteja kautta linjan vähemmän kuin muiden puolueiden kannattajat.

Poliitikkojen kannalta tulokset eivät sen sijaan ole yhtä synkkää luettavaa kuin viisi vuotta sitten. Vaikka kaikki poliitikkoammatit ministeriä lukuun ottamatta löytyvät yhä listan häntäpäästä, ne ovat järjestään nousseet vähintään muutaman sijan.

Poliittisten ammattien arvostus vaihtelee puolueittain. Kansanedustajat ja ministerit ovat arvostetuimpia kokoomuslaisten keskuudessa, puoluesihteerit demarien. Perussuomalaiset arvostavat myös kaikkia poliitikkojen töitä keskimäärin vähemmän kuin muut – jopa ministerin tehtävää, vaikka oma puolue on nyt hallituksessa.

Ukrainan sota ja jo sitä ennen koronapandemia ovat kouriintuntuvasti osoittaneet, kuinka tärkeää on huolehtia huoltovarmuudesta. Yksi kärkipään nopeimmin arvostustaan kasvattaneista ammateista olikin 26 sijaa parantanut maanviljelijä (30.). Maatalouslomittaja nousi yli 40 sijaa ja kipusi 128:nneksi.

Viljelijöiden arvostus on nyt suurempaa kuin yhdessäkään aikaisemmassa tutkimuksessa. 1990-luvun alussa ammatti löytyi vasta sijalta 169, hierojan ja laulajan takaa. Nyt se on arvostetumpi kuin esimerkiksi yliopiston rehtorin tai oikeuslaitoksen presidentin työ.

Maatalouden lisäksi nousussa on metsätalous. Metsurin (98.) arvos­tus koheni 24 sijaa ja metsänhoitajan (104.) peräti 53 sijaa. Huolestuneet puheet siitä, hakataanko metsiä Suomessa liikaa, eivät ainakaan vielä näy näitä töitä tekevien arvostuksessa.

Nousijoihin kuuluvat myös kalastaja (79.) ja kalanviljelijä (164.). Tällä kertaa tutkimus tehtiin vain vähän sen jälkeen, kun Euroopan unionissa oli torjuttu komission ehdotus silakan kalastuksen kieltämisestä Itämerellä. EU-virkamiesten toiveen oli toteutuessaan pelätty merkitsevän sekä rannikko- että avomerikalastuksen loppua.

Kaikkein suurimman harppauksen ylöspäin ottanut ammatti kuuluu myös ruoantuotantoketjuun. Keittäjä (113.) ylsi peräti toistasataa sijaa korkeammalle kuin viimeksi. Kokkiin (76.) on tosin matkaa.

Maatalouselinkeinojen kohdalla löytyy yksi säännön vahvistava poikkeus. Kuten viimeksikin, turkistarhuri kuuluu nyt suomalaisten vähiten arvostamiin ammatteihin. Uutiset tarhoilla levinneestä lintuinfluenssasta eivät ole ainakaan parantaneet alan jo valmiiksi kolhiintunutta mainetta.

Kaikissa tapauksissa alan epäkohdista kertovat uutiset eivät ole romahduttaneet ammatin arvostusta. Esimerkiksi taksinkuljettajan sijoitus nousi, vaikka taksiuudistuksen jälkeen ongelmia on riittänyt.

Myös postinkantajien arvostus on nousussa postinjakelun kangertelusta huolimatta. Vartijan arvostus taas laski vähemmän kuin järjestykenvalvojien liial­lisesta voimankäytöstä kertoneiden uutisten jälkeen olisi ehkä olettanut.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille vuosi sitten. Niiden toimintaa ovat pitkin matkaa varjostaneet kustannusten kasvu ja johtamisen ongelmat. Koko sote-alan sanotaan olevan syvenevässä kriisissä.

Vaikeudet eivät näy hoitotyön arvostuksessa. Erilaiset hoitaja-ammatit sijoittuvat yhä listan kärkipäähän, monet vieläpä ylemmäs kuin viimeksi. Sairaanhoitajia (5.) arvostetaan jopa enemmän kuin monia lääkäreitä.

Hyvinvointialueiden hallinnollisia töitä sen sijaan ei noteerata kovin korkealle. Hyvinvointialueen johtaja ei mahdu edes kolmensadan arvostetuimman ammatin joukkoon. Se on yksi ammateista, joissa arvostus ja palkka eivät lainkaan korreloi. Iltalehden lokakuussa julkaiseman selvityksen mukaan hyvinvointialuejohtajille maksettiin alimmillaankin yli 13 000 euroa kuukaudessa.

Johtaja-sana tittelin lopussa ei muutenkaan näytä juuri nostavan ammatin sijoitusta. Toimitusjohtaja (135.), kaupunginjohtaja (142.), kunnanjohtaja (153.), tehtaanjohtaja (160.), pääjohtaja (189.) ja pankinjohtaja (205.) ovat kaukana kärjestä. Muiden paitsi toimitus­johtajan sijoitus listalla on vieläpä pudonnut entisestään.

Kuoronjohtaja löytyy vasta jaetulta 321. sijalta yhdessä lehden­jakajan kanssa.

Kulttuuriala sai sympatiaa, kun varsinkin esittävät taiteilijat joutuivat korona-aikana ahdinkoon. Sympatia ei kuitenkaan ole muuttunut arvostukseksi, pikemminkin päinvastoin. Kapellimestari (177.), pianisti (249.), näyttelijä (269.) ja laulaja (293.) ovat listalla nyt alempana kuin viimeksi. Kulttuuriammateista arvostustaan ovat menettäneet myös kirjailija (199.), elokuvaohjaaja (261.) ja kuvanveistäjä (325.), jonka arvotus putosi ammateista kaikkein eniten.

Kulttuurityöntekijöiden arvostusta laskee erityisesti miesten ylenkatsova suhtautuminen heihin. Naiset arvostavat kaikkia kulttuuriammatteja enemmän, toisia jopa selvästi enemmän.

Koska työelämä muuttuu koko ajan, tutkittavien ammattien listaa on joka kerta uudistettu. Vertailtavuuden vuoksi muutokset on pidetty melko vähäisinä. Viisi vuotta sitten uusia nimikkeitä otettiin mukaan parikymmentä, nyt kaksitoista. Toisaalta tutkimuksesta on pudotettu ammatteja, jotka ovat kadonneet tai hyvin harvinaisia.

Ammattien arvostus ei näy syntyvän hetkessä. Nyt ensimmäistä kertaa mukana olleet tatuoija ja vaikuttaja/influensseri jäivät kymmenen vähiten arvostetun joukkoon. Jälkipäästä löytyvät myös eläinhieroja (323.), tapahtumatuottaja (338.) ja ruokalähetti (353.).

Koko tutkimuksen vähiten arvostettu ammatti vaihtui. Se on nyt bloggaja/vloggaja. Viisi vuotta sitten pahnanpohjimmaiseksi jäänyt tubettaja on kivunnut pykälän sen yläpuolelle. Jumbokolmikkoon kuuluu myös feissari.

Nuoret itsekään eivät arvosta näitä uusia ammatteja kovin paljon. Bloggaaja/vloggaaja oli myös 15–24-vuotiaiden vähiten arvostama työ. Tubettajan taakse jäi heillä sentään parikymmentä ammattia: muun muassa kansanedustaja ja pörssimeklari.

Vaikka peliteollisuus on kasvanut jo kansantaloudellisesti merkittäväksi alaksi, pelisuunnittelija (326.) jäi nyt jopa parikymmentä sijaa alemmas kuin vuonna 2018, jolloin ammatin arvostusta tutkittiin ensimmäistä kertaa.

Suomalaiset vieroksuvat myös vierasperäisiä titteleitä. Kahdensadan arvostetuimman ammattinimikkeen joukossa ei ole yhtään englanninkielistä, ja kolmensadankin joukosta löytyy ainoastaan controller, sijalta 229.

Tällä kertaa myös kymmenen aikaisemmin sukupuolittunutta ammattinimikettä vaihdettiin tutkimuksessa sukupuolineutraaleiksi. Osan arvostus nousi muutoksen yhteydessä, osan pysyi suurin piirtein ennallaan, mutta yhdenkään ei laskenut merkittävästi.

Esimerkiksi kaivostyöntekijä, laitoshuoltaja, mittaaja ja varastotyöntekijä ovat nyt selvästi arvostetumpia ammatteja kuin kaivosmies, laitosmies, mittamies ja varastomies viisi vuotta sitten. Juristiksi muuttunut lakimies laski viisi sijaa. 

---

---

31. Rajavartija

”Monella saattaa olla yksipuolinen kuva siitä, mitä rajavartijat tekevät. Kuvitellaan, että me kävelemme rajaa edestakaisin ja teemme passintarkastuksia.

Todellisuudessa työmme on hyvin moni­puolista. Esimerkiksi merellä torjumme ympäristövahinkoja ja teemme meripelastusta. Haja-asutusalueilla työhömme kuuluvat kiireelliset poliisi- ja ensivastetehtävät. Lisäksi koulutamme varusmiehiä ja teemme rikostiedustelua.

Työ on muuttunut urani aikana paljon, ja se tuo mukavasti jännitystä. Teknologian kehitys auttaa paitsi meitä myös vastapuolta. Esimerkiksi asiakirjaväärennösten laatu paranee jatkuvasti. Monesti käydään kilpajuoksua rikollisten kanssa. Nautin juuri siitä, että saan haastaa ja kehittää itseäni.

Tällä hetkellä työskentelen toimistoupseerina. Työnkuvaani kuuluu, että pääasiassa ohjaan ja suunnittelen toimintaamme. Aiemmin olen toiminut rajatarkastajana, vuoropäällikkönä, Raja- ja merivartiokoulun opettajana sekä johtanut asiakirjatutkintaryhmää.

Välillä työssä tulee yllättäviä käänteitä. Kun pandemia alkoi, siirryimme yhtäkkiä tekemään sisärajatarkastuksia sekä valvomaan Ruotsin ja Suomen välistä rajaa. Olin silloin paljon tekemisissä terveysviranomaisten kanssa.

Teen mielelläni töitä ihmisten kanssa. Useimmiten asiakaskohtaamisemme ovat iloisia ja positiivisia. Toki on myös niitä tilanteita, joissa pitää osata olla jämäkkä.

Tuntuu hyvältä, että rajavartijan työtä arvostetaan. Varmaan tämä viimeaikainen medianäkyvyys on vaikuttanut asiaan, ja se on positiivista. Rajavartiolaitos ei useinkaan ole se kaikista näkyvin viranomainen.

Lapsena halusin poliisiksi ja nuorena töihin puolustusvoimiin. Aikuisena totesin, että tässä työssä yhdistyvät molemmat.”

---

113. Keittäjä

”Äiti sanoi, että jos ala ei tunnukaan omalta, ei tällaisesta koulusta koskaan ole haittaakaan. Peruskoulun jälkeen tein hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan perustutkinnon.

Aloitin Helsingin kaupungilla kahden kuukauden sijaisuudella 19-vuotiaana. Omalta tämä tuntuu edelleen.

Kallion lukiossa olen työskennellyt vuodesta 2009 alkaen.

Työssäni on suuri vastuu. On huolehdittava, että sadat opiskelijat saavat päivittäisen kouluruoan.

Herään kotona Tuusulassa puoli kuudelta ja tulen töihin seitsemäksi. Joka aamu pitää vähän hioa kristallipalloa. Päivittäisten ruokailijoiden määrä voi vaihdella jopa sadalla. Silti yritämme pelata niin, ettei hävikkiä tulisi paljon. Parhaimmillaan siitä saa onnistumisen kokemuksia.

Lähden helposti mukaan erilaisiin tem­pauksiin. Olen ollut monesti mukana abi­videoissa. Lisäksi suunnittelemme opiskelijoiden kanssa kaikenlaista, esimerkiksi yhteisen joululeivonnan iltapäivän.

On ihanaa saada olla satojen nuorten arjessa mukana ja auttaa heitä jaksamaan ne pitkät koulupäivät. Meillä monet nuoret opiskelevat neljä vuotta, ja joistakin ehtii tulla tosi läheisiä. Jotkut saattavat sanoa, että minun takiani he ovat jaksaneet olla koulussa.

Pari viikkoa sitten täällä kävi pari vanhaa opiskelijaa. He olivat tavanneet täällä koulussa, menneet naimisiin ja saaneet lapsen. He tulivat tervehtimään vauvan kanssa.

Kun opiskelijat ovat kesälomalla, teen sijaisuuksia päiväkodissa. On hauskaa vaihtelua pipertää pieniä annoksia.

Kun on käsitellyt päivän aikana sata kiloa ruokaa, ei illalla jaksa enää pitkän kaavan kokkailuja, vaan pyrin pääsemään helpolla.

On kiva kuulla, että keittäjien arvostus on noussut. Olen antanut parin viime vuoden aikana paljon haastatteluita ja toivon, että olen omalta osaltani vaikuttanut asiaan.

Kun sain vuosi sitten kutsun Linnan juhliin, yksi opiskelija sanoi, että minulla on varmaan historian suurimmat kannustusjoukot kotisohvilla.” 

---

203. Vuokralääkäri

”Olen työsuhteessa yritykseen, joka myy palveluita sinne, minne kulloinkin tarvitaan. Teen tällä hetkellä päivystävän lääkärin työtä aluesairaaloissa eri puolilla Suomea: Uudessakaupungissa, Valkeakoskella, Forssassa, Loimaalla.

Tuntuu merkitykselliseltä päästä apuun aina sinne, missä on huutavin tarve. Päivystyksessä työ on monipuolista eikä työaikaa kulu lausuntojen kirjoittamiseen.

Monissa aluesairaaloissa vakituiset lääkärit eivät halua päivystää. Työ pysyy mielekkäänä, jos heitä ei velvoiteta kuormittavaan päivystystyöhön vastentahtoisesti. Minä olen yksi niistä, jotka tulevat paikkaamaan tätä tilannetta.

Järjestely sopii hyvin elämäntilanteeseeni. Olen pienen lapsen isä, ja joustavuus helpottaa perhe-elämää.

Lisäksi toimin kokoomuksen valtuutettuna paikallis- ja aluepolitiikassa. Vuokratyön ansiosta pystyn aikatauluttamaan politiikan ja työn rinnakkain.

Olen tehnyt myös lyhyen työpätkän terveyskeskuksessa, jossa jouduttiin turvautumaan osittain vuokratyöhön. Siellä saatoin muutamien kollegoiden puheenvuoroissa tuntea, mitä he ajattelevat siitä, että olen samankaltaisessa työssä paremmalla palkalla, vieläpä nuorena lääkärinä.

Potilastyössä asetelma ei onneksi näy. Heille lääkäri on lääkäri työsuhteen laadusta riippumatta.

Olen vähän harmissani siitä, että vuokralääkäreistä puhutaan moralisoivasti rahan­ahneuden näkökulmasta. Palkkausta voi ajatella karkeasti jaettuna vasemmistolaisesta ja oikeistolaisesta näkökulmasta. Vasemmistolainen ajattelutapa lähtee siitä, että työn arvo määräytyy työtuntien tai työn määrän perusteella. Itse ajattelen, että työn arvo määräytyy sen perusteella, mitä joku on valmis maksamaan. Samasta työstä voi saada kovempaa liksaa, jos työn tekijälle on ollut suurempi kysyntä.

Suomessa tarvitaan vuokratyötä. Harva muun alan korkeakoulutettu haluaa muuttaa yhtäkkiä Pohjois-Suomeen 150 kilometrin päähän lähimmästä kaupungista. Ei voi odottaa, että nuoret lääkärit olisivat siinä jokin poikkeus.” 

---

325. Kuvanveistäjä

”Kahdeksannella luokalla minulle avautui, mitä taiteenteko voisi oikeasti olla. Opettaja näytti dioja Marc Chagallin töistä, ja maalasin sen jälkeen Lentävän hevosen. Kuvisnumero nousi kasista kymppiin.

Nuorena olin innostunut kaikista tekniikoista. Kankaanpään taidekoulussa oli erityisen inspiroiva kuvanveiston osasto, ja päätin keskittyä juuri tähän tekniikkaan. Veisto on hidasta, siinä ehtii kunnolla mukaan prosessiin. Se sopii temperamentilleni.

Ensimmäiset viisitoista vuotta taiteilijana elin köyhyysrajalla. Nyt töitä riittää, ja pyrin osallistumaan joka vuosi noin kolmeen julkisen taiteen kilpailuun.

Kun kävelen metsässä, luonnon muodot tallentuvat kehoni muistiin. Käsien kautta ne muodostuvat veistoksiksi. Työskennellessä pohdin, miten asiat ja ihminen ovat tilassa. Kuinka valo tulee eri kulmista teokseen, miltä teos näyttää eri vuodenaikoina. Taiteilijoilla on asiantuntemusta, jota voisi hyödyntää yhteiskunnan eri alueilla. Olen itsekin ollut mukana kaavoitushankkeissa asiantuntijana.

Tein Mauno Koiviston muistomerkkiä Välittäjä melkein kolme vuotta. Mukana oli 3D-mallintajia, hitsaajia, lujuuslaskijoita, vektoroijia, kiillottajia, rekkakuskeja ja nosturinkuljettaja. On hieno tunne, kun saa eri alojen ammattilaiset antamaan parhaansa ja yhteistyö soi kuin orkesteri.

Isoissa projekteissa olen joutunut opettelemaan johtamista. Mutta paljon on myös yksinäistä työskentelyä.

Työn vapaus tuntuu hyvältä, vaikka helposti käykin niin, että on melkein aina töissä. Olen innokas keksimään kaikenlaista, ja tekeminen on myös tapa purkaa stressiä. Viimeksi aloin veistää koruja Koiviston muistomerkin paljastustilaisuuteen. Itselleni, tiimille ja Tellervo Koivistolle. Paavo Lipponenkin halusi oman.

Ihmiset ostavat nykyisin vähemmän taidetta kuin ennen. Vielä 40 vuotta sitten pidettiin selvänä, että kotiin kuuluu vähintäänkin taulu. Sen sijaan julkista taidetta hankitaan aiempaa enemmän.

Minusta taide on ihmisen perustarve. Esimerkiksi terveydenhuoltoa ja taidetta ei pitäisi asettaa vastakkain. Taide vie kuitenkin valtion budjetista vain pienen osan.”

---

171. Päätoimittaja

”Kun minut valittiin Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajaksi, aloitin metsästysharrastuksen.

Työhöni kuuluu edustaa lehteä ja sen lukijakuntaa, maakuntia sekä maaseudun elämänmuotoja ja elinkeinoja. Siinä tämä eroaa aiemmasta työstäni Yleisradion uutispäätoimittajana, jolloin neutraalius korostui vahvemmin.

Aloitan työpäivän ennen aamuseitsemää ja lopetan myöhään illalla. Lauantaisin yritän olla tekemättä töitä. Sunnuntaisin kokoan lehtipalautetta ja valmistaudun seuraavaan viikkoon.

Oman työurani aikana päätoimittajan työn vaativuus on kasvanut. Julkaisurytmi on nopeutunut, mikä on sekä hengästyttävää että palkitsevaa. Tämän työn erikoisuus on, että lyhytjänteisyydestä on hyötyä.

Työhön kuuluvat hyvät verkostot. Samaan aikaan pitää pystyä säilyttämään kriittinen etäisyys. Siinä mielessä tähän kuuluu tietynlainen yksinäisyys.

Toimin myös Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtajana.

Päätoimittajat kantavat huomattavan vastuun siitä, miten suomalainen media toimii. Ovatko faktat oikein, kuunnellaanko osapuolia tasapuolisesti ja noudatetaanko hyviä käytäntöjä. Ilman päätoimittajien ammattikuntaa media muistuttaisi enemmän sosiaalista mediaa.

Päätoimittajien arvostukseen varmasti vaikuttavat osaltaan julkisuudessa olleet tapaukset. Kaius Niemen, Jussi Tuulensuun ja Maria Petterssonin syyt työnsä jättämiseen ovat keskenään hyvin erilaisia. Julkisuus on tehnyt tehtävänsä, ja päätoimittajat ovat eronneet.

Avoimuus on päätoimittajalle tärkeää. Jos katsoo toimineensa oikein, tulee puolustautua. Jos taas on toiminut väärin, tulee kantaa vastuunsa ja jättää tehtävänsä. Kun luottamus on kerran menetetty, sitä on vaikea saada takaisin.

Päätoimittajan rooliin on saattanut historiassa liittyä turhaa glooriaa. Nykyaikaan kuuluu, että sellainen karisee. Vaikka vastuuta on paljon, tämä on ammatti siinä missä muutkin. Välillä tulee unettomia öitä, mutta siihen tottuu.” 

---

373. Tatuoija

”Ensimmäinen näkemäni tatuointi oli kotka siskoni poikaystävän olkavarressa. Kävin yläasteella kotikoulua ja opettajani oli vapaa-ajattelija. Hän kysyi, olenko koskaan harkinnut tatuoijan ammattia.

Luimme lehdestä, että Mikkelin maalaiskuntaan on tullut tatuointistudio. Pitkän kinuamisen jälkeen pääsin sinne oppilaaksi hyvin nuorena. Vuonna 2007 perustin oman yrityksen Helsingissä.

Yhteen tatuointiin kuluu paljon enemmän aikaa kuin asiakkaalle näkyy: suunnittelua, välinehuoltoa ja viestintää. Kaikki tuntemani tatuoijat pyörittelevät työasioita mielessään myös vapaa-ajalla.

Työajoissa täytyy aina joustaa, mutta palkka on vain parin tonnin luokkaa. Ala on kuluttava ja raskas. Pitää myös sietää ihmisten eritteitä, verta ja hikeä. Mutta jos tähän työhön kokee kutsumusta, kannustan siihen.

Vanhanaikaiset käsitykset merimiesten tai rikollisten tatuoinneista elävät edelleen niiden mielessä, jotka eivät alaa tunne. Entisaikaan tatuoinnit ovat ehkä liittyneet yhteiskunnallisesti kestämättömiin arvoihin, mutta nykyään lähtökohta on puhtaasti taiteessa.

Itse en ole koskaan elämässäni saanut niin paljon arvostusta kuin tatuointia tehdessäni. Ei ole mitään herkempää maaperää työskentelylle kuin ihmisen keho. Siinä tilanteessa molemminpuolinen kunnioitus ja yhteistyö on tärkeää.

Teen vapaa-ajalla paljon taidetta, keramiikkaa ja maalauksia. Niissä pääsen luomaan vapaasti omasta itsestäni lähtöisin. Tatuoinnit tulee aina tehdä asiakkaan lähtökohdista. Taitava tatuoija malttaa kohdata asiakkaan rauhassa ja varmistaa, onko tämä valmis ottamaan tatuoinnin.

Autistisena ihmisenä on ollut valtava etuoikeus löytää työ, jossa olen menestynyt ja jolla voin elättää itseni. Rutiinit ja tarkat säännöt ovat minulle tärkeitä, ja ne luovat asiakkaalle turvaa jännittävässä tilanteessa. Se, että olen niin uppoutunut ja omistautu­nut tähän, tekee minusta ammattilaisen. Tunnen ylpeyttä voidessani antaa kaikkeni tatuoimiselle.”