Siinähän on 318 työpaikkaa
Monitoimihallista 53 miljoonan euron verohyöty vuodessa, alumiinitehtaasta 8 500 työpaikkaa. Suurten rakennushankkeiden talousvaikutusten arvioiminen voi mennä pahasti pieleen.
9
MIN
Keltaisessa kyltissä lukee Maksullinen pysäköinti tapahtumapäivinä. Nyt ei ilmeisesti ole tapahtumapäivä, sillä metallinen lukittu puomi sulkee pääsyn korttelin kokoiselle asfalttiparkkipaikalle.
Helsingin vanhan jäähallin kupeessa sijaitseva autio parkkipaikka ei elokuisena tiistaipäivänä tuota yhteiskunnalle juurikaan taloudellista hyvää. Myös sen työllistävät vaikutukset näyttäisivät olevan vähäiset, ehkä olemattomat.
Viereisen Nordenskiöldinkadun ylittävältä kävelysillalta aukeaa vaahterapuiden lomasta avarampi näköala parkkipaikalle. Avataan puhelimen ruudulle havainnekuva.
Siinä asfalttikentän tilalle on noussut valtava monitoimihalli, Garden Helsinki. Jopa 19 000 katsojan hallissa olisi tarkoitus järjestää jääkiekko-otteluita, konsertteja ja muita tapahtumia.
Havainnekuvassa rakennus tuo mieleen kultaista valoa hohtavan saippuakotelon. Ehkä arkkitehtuurikritiikin sijaan olisi turvallisempaa keskittyä numeroihin.
Hallin rakentaminen tuottaa 2 200 henkilötyövuoden verran työllisyyttä.
Kun Garden Helsinki, tai tuttavallisemmin GH, on rakennettu ja toiminnassa, se tuottaa Helsingille yhdeksän miljoonan ja valtiolle 44 miljoonan euron verotulot vuodessa. Työpaikkoja syntyy yhteensä noin tuhat.
Luvut ovat halliyhtiön teettämästä taloudellisten vaikutusten arviosta.
Niitä käytti myös kokoomuslainen pääministeri Petteri Orpo yrittäessään perustella kesäkuussa, miksi valtio aikoi tukea Garden Helsinkiä 35 miljoonalla veroeurolla. Hallia ajavan Projekti GH -yhtiön hallituksen puheenjohtaja on Orpon puoluetoveri Jan Vapaavuori.
Hallituen junailemisesta syntyi niin suuri kohu, että kansanedustajat kerättiin heinäkuussa lomalaitumilta äänestämään hallituksen luottamuksesta.
Valtio luopui hallin tukemisesta, ja tällä hetkellä Garden Helsinki jatkaa rahoituksen kokoamista. Rakentamaan olisi tarkoitus päästä vuonna 2027.
Kun Suomessa nykyään halutaan rakentaa, on syytä olla numeroita. Ja mitä suurempia numeroita, sitä parempi.
Hieman epämääräiset lupaukset rakennushankkeen elvyttävästä vaikutuksesta seudun elinvoimaan eivät riitä. Tarvitaan tarkkaa tietoa taloudellisista hyödyistä. Kuinka monta työpaikkaa? Kuinka paljon verotuloja?
Euroopan suurimpiin kuuluva datakeskus Lappeenrantaan. Sata työpaikkaa.
Vihreää terästä valmistava tehdas Inkooseen. Noin tuhat työpaikkaa tehtaalle, yhteensä uusia työpaikkoja jopa 5 600 henkilötyövuoden verran. Arviolta 300 miljoonan euron verotulot vuodessa.
Alumiinitehdas Kokkolan ja Kruunupyyn alueelle. Suoraan 1 200 työpaikkaa, laajemmin laskettuna jopa 8 500 työpaikkaa. Yli 600 miljoonan verotulot vuodessa.
Työpaikkoja ja veroeuroja ynnäillään muuallakin kuin suurissa teollisissa rakennushankkeissa.
Historian ja tulevaisuuden museo Aurajoen rannalle Turkuun. Arviolta 24 työpaikkaa, verotuloja vuodessa 0,3 miljoonaa euroa, 30 vuodessa kymmenen miljoonaa.
Niin tehdään myös niin kutsutussa elämystaloudessa.
Yleisurheilun EM-kilpailut Helsinkiin vuonna 2030. Kisojen taloudellinen vaikutus 86 miljoonaa euroa, josta Helsinkiin jäisi 64 miljoonaa euroa.
”Taloudellisia vaikutuksia” kannattaa esitellä, vaikka tavoitteena ei edes olisi saada yhteiskunnan tukieuroja vaan esimerkiksi muutos kaavaan, tontti tai rakennuslupa.
Periaatteessa vaikutusarvioiden esitteleminen kuulostaa mainiolta ajatukselta. Päätöksiä päästään tekemään tarkkojen numeroiden, ei epämääräisten lupausten perusteella.
Ongelmana on, että paperilla tarkoilta näyttävät numerot eivät todellisuudessa ole kovin tarkkoja. Useimpien taloudellisten vaikutusarvioiden tekemiseen ei ole yhteisesti sovittuja sääntöjä, joten esimerkiksi syntyvien työpaikkojen määrää voidaan arvioida monella eri tavalla.
Vaikutusarvion tekee yleensä ulkopuolinen konsultti, suurimmissa projekteissa kansainvälinen konsulttitalo, kuten Deloitte, Boston Consulting Group tai Ramboll. Kyse ei ole riippumattomasta arviosta, työn maksaa monitoimihallia, datakeskusta tai jättitehdasta tavoitteleva yhtiö.
Aalto-yliopiston kaupunkitaloustieteen apulaisprofessori Tuukka Saarimaa kannattaa periaatteessa vaikutusarvioiden tekemistä.
”Hyötyjen arvioiminen ja niiden vertaaminen kustannuksiin on mielestäni yleisesti ottaen järkevää, varsinkin, jos haluttaisiin tehdä kokonaan tai osittain julkisella rahalla. Omilla rahoilla saa toki rakentaa, miten haluaa.”
Vaikutusarvioihin on kuitenkin syytä suhtautua vähintäänkin varovaisesti, Saarimaa sanoo.
”Totta kai se on niin, että näillä julkista tukea hakevilla toimijoilla on aika vahvoja kannustimia virittää lukuja tiettyyn suuntaan. Eikä siitä varmaan ikinä päästä kokonaan eroon.”
Jos rakennushankkeelle halutaan valtion tai kunnan rahoitusta, kannattaa ennen talousvaikutusten pikkutarkkaa ynnäilyä kysyä, tarvitaanko tukea ylipäänsä, Saarimaa korostaa.
”Rakennettaisiinko esimerkiksi monitoimiareena joka tapauksessa ja tuessa olisi kyse vain siitä, että halutaan saada julkinen sektori maksamaan osa rakentamisen kustannuksista?”
Kun tähän kysymykseen on saatu vastaus, voidaan ryhtyä laskemaan taloushyötyjä: syntyviä työpaikkoja ja verotuloja. Tai itse asiassa ei ihan vielä.
”Hyötylaskelmissa pitäisi aina esittää myös se vaihtoehto, mitä vaikutuksia olisi, jos valtio käyttäisi saman rahan johonkin muuhun. Ei vain, että onko se Länsirata hyödyllinen, vaan onko se hyödyllinen verrattuna vaihtoehtoon?”
Näitä vaihtoehtolaskelmia, taloustieteilijäkielellä kontrafaktuaaleja, esitetään harvoin. Syytä ei ole kovin vaikea keksiä.
Yleensä hyötylaskemia teettävät hankeyhtiöt, jotka haluavat tietyn lopputuloksen: monitoimiareenan, datakeskuksen tai oikoradan. Silloin tehtävänä ei ole esitellä vaihtoehtoisia käyttötapoja tukirahoille.
Helpoin kontrafaktuaali on, että jätetään tekemättä. Se ei kuitenkaan yleensä merkitse, että vaikutusarviossa esitetyt työpaikat jäävät syntymättä ja veroeurot saamatta.
”Jos vaikka Helsinkiin rakennetaan uusi monitoimiareena ja siellä järjestetään konsertti, niin kyllähän siellä kulutetaan kaikenlaista, ostetaan juomia ja tapahtumiin lippuja”, Saarimaa sanoo.
”Mutta ilman sitä areenaa ihmiset olisivat todennäköisesti käyttäneet ne tapahtumarahat jotenkin muuten eli ne olisivat joka tapauksessa päätyneet kansantalouteen.”
Voi olla, että konsertti järjestetäänkin Tampereella, koska pääkaupunkiseudulle ei ole saatu rakennettua sopivaa areenaa. Silloin ainakin osa musiikinystävien rahoista päätyy Pirkanmaalle.
Voi myös olla, että konsertti jää kokonaan järjestämättä. Silloin kuluttaja käyttää euronsa konserttilipun sijaan vaikkapa elokuvalippuun, ravintolaruokaan tai uuteen kuosipaitaan.
Aina ei kuitenkaan voida sanoa, että raha päätyisi joka tapauksessa Suomen talouteen. Esimerkiksi ulkomainen yhtiö tuskin rakentaa rahoillaan jotain muuta, jos alumiinitehdasta ei Kokkolan seudulle synny.
Talousvaikutusten laskemisessa on oltava huolellinen, jotta samoja hyötyjä ei lasketa kahteen kertaan, Tuukka Saarimaa sanoo. Tämä virhe tehdään erityisesti laskettaessa uuden junayhteyden tai vaikkapa raitiovaunulinjan hyötyjä.
”Uusi yhteys lyhentää matka-aikoja, ja näille lyhyemmille matka-ajoille lasketaan jokin arvo. Se on selvä. Sitten kuitenkin lasketaan myös radan aiheuttama tonttimaan ja kiinteistöjen arvonnousu, ja se esitetään erikseen hyötynä.”
”On varmasti totta, että länsimetro tai tunnin juna nostaa tonttien hintoja. Mutta ei oteta huomioon sitä, että tonttimaan hinta nousee juuri siksi, että matka-ajat lyhenevät. Eli se hyöty oli jo kertaalleen laskettu.”
Suurten liikennehankkeiden taloushyötyjen laskemisessa rehellinen matematiikka on erityisen tärkeää. Esimerkiksi ratoja rakennetaan pääosin julkisella rahalla ja summat ovat muhkeita.
Länsiradan eli niin kutsutun tunnin junan ensimmäiseen rakennusvaiheeseen tarvitaan valtiolta 400 miljoonaa euroa ja kunnilta 400 miljoonaa euroa. Lisäksi ratayhtiö nostaa 520 miljoonan euron lainan, jonka valtio takaa.
Ei ole kovin hankalaa arvioida, kuinka monta ihmistä käy töissä turkulaisessa tulevaisuusmuseossa tai lappeenrantalaisessa datakeskuksessa. Monitoimihallien työllisyysvaikutusten laskeminen on monimutkaisempaa.
Garden Helsingin työpaikkalaskelmat perustuvat siihen, kuinka monta neliömetriä esimerkiksi ravintolatilaa halliin on suunniteltu.
Ensin arvioidaan, kuinka paljon myyntiä areenan yksi ravintolaneliömetri synnyttää. Näin saadaan arvio hallin kaikkien ravintoloiden yhden vuoden kokonaisliikevaihdosta.
Se muutetaan työpaikoiksi katsomalla tilastoista, kuinka monta työpaikkaa ravintola-alalla keskimäärin syntyy jokaista liikevaihdon euroa kohden. Sitten sama toistetaan esimerkiksi liiketiloille.
Lopuksi lasketaan kaikkien halliin suunniteltujen eri toimintojen työpaikat yhteen.
Vielä tulkinnanvaraisempaan matematiikkaan päästään, kun arvioidaan epäsuoria talousvaikutuksia.
Ja niitä yleensä myös halutaan arvioida. Juuri epäsuorien talousvaikutusten takia voidaan sanoa, että alumiinitehdas luo 8 500 uutta työpaikkaa vaikka se työllistää suoraan 1 200 ihmistä.
Kun haetaan rakennuslupaa, kaavamuutosta tai yhteiskunnan tukea, 8 500 työpaikkaa on vahvempi peruste kuin 1 200.
Epäsuorien työllisyysvaikutusten arvioiminen muistuttaa nykyajan ammatteja esittelevää lastenlorua.
Olipa kerran datakeskus, joka työllisti vartijan. Vartija meni palkkapäivänä kauppaan ja työllisti kaupan kassan. Kaupan kassa ajoi vuoronsa jälkeen bussilla kotiin ja työllisti bussinkuljettajan.
Bussinkuljettaja meni vapaapäivänään elokuviin ja työllisti lipunmyyjän. Ja niin edelleen.
Periaate epäsuorien talousvaikutusten laskemisessa ei ole kiistanalainen. Kun kansantalouteen lisätään rahaa, syntyy työtä. Se lisää talouteen rahaa, joka tuottaa työtä.
Epäsuorien vaikutusten arvioinnissa kuitenkin ohitetaan se, että samanlaiset talousvaikutukset olisi yleensä saatu aikaan käyttämällä sama raha johonkin muuhun.
Apulaispormestari Paavo Arhinmäki on uransa aikana ehtinyt nähdä monenlaisia vaikutusarvioita. Hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuonna 2000.
”Noin yleensä se on lisääntynyt, että kaiken maailman datakeskusten rakentamista perustellaan nimenomaan taloudellisilla vaikutuksilla”, Arhinmäki sanoo.
”Mutta kyllä valtakunnassa on jo pitkään perusteltu erilaisia asioita sillä, että tukekaa ja tämä kyllä maksaa itsensä takaisin.”
Yhteensä 6,5 miljardin euron vuosibudjetin Helsinki ei yleensä tue suoraan esimerkiksi monitoimihallien rakentamista. Vaikutusarvioita kuitenkin päätyy päättäjien pöydälle, kun halutaan päätöksiä tonteista, kaavoituksesta ja rakennusluvista.
”Garden Helsingin tapauksessa julkisuudessa on ollut halliyhtiön laskelmia ja sitten on ollut Helsingin kaupungin omat laskelmat, mutta ei niitä aikoinaan ole esimerkiksi päätöksenteon pohjana käytetty.”
Tuoreempi esimerkki on Gnistan-jalkapalloseuran suunnitelma rakentaa Pohjois-Helsinkiin parinkymmenen miljoonan euron stadion.
”Tontin suunnitteluvarausta käytiin juuri läpi. Ei siinä ole ratkaisevaa, kuinka paljon verotuloja stadion mahdollisesti tuottaisi kaupungille vaan onko se Helsingin näkökulmasta toivottava ja kiinnostava. Onko se sellaista Helsinkiä, jota me tarvitaan?”
Helsingin kannalta talousvaikutusten arvioimisen kiinnostavuutta syö se, että vaikka vaikutuksia syntyy, ne eivät välttämättä hyödytä kaupunkia.
Esimerkiksi arvonlisävero menee valtiolle. Palkkaverosta taas kaupunki saa osuuden, jos työntekijä asuu Helsingissä. Vaikkapa monitoimihallin rakentaja ei välttämättä maksa veroja Helsinkiin tai edes Suomeen.
Helsingissä talousvaikutusten arvioita käytetään päätettäessä, lähteekö kaupunki tukemaan jotakin tapahtumaa.
”Niissä arvioimme, kuinka paljon tapahtuma voisi aluetaloudellisesti tuottaa hyötyä. Paljonko on osallistujia, erityisesti paljonko tulee ulkomailta? Sitten voidaan arvioida, onko se järkevässä suhteessa kaupungilta odotettavaan panostukseen.”
Tapahtumatukia pohtiessaan kaupunki saa vaikutusarvioita järjestäjiltä mutta tekee niitä myös itse.
”Vertaamme järjestäjien arvioita aiemmin toteutuneisiin vastaaviin tapahtumiin”, Arhinmäki sanoo.
”Ja joitain perusasioita tiedetään, esimerkiksi, että aluetaloudellisesti parhaita ovat konferenssimatkailijat, he kuluttavat eniten. Risteilymatkailijat taas ovat huonoimpia, niistä ei jää välttämättä paljon mitään.”
Vaikka vaikutusarvioita tehdään, ei tuesta päätettäessä ratkaise se, lasketaanko tapahtuman talousvaikutusten olevan 20 vai ehkä sittenkin 25 miljoonaa euroa.
Luvut eivät ole mitään absoluuttisia totuuksia, Arhinmäki sanoo.
”On päivänselvää, että suuret tapahtumat tuovat kaupungille tuloja mutta ennen kaikkea ne tuovat kaupunkiin elämää ja kiinnostavia asioita kaupunkilaisille.”