Runko on jo valmis
Rauman telakalla rakennetaan sotalaivoja, jollaisia ei ole koskaan ennen valmistettu Suomessa. Toistaiseksi Pohjanmaa-luokan alusten nimetkin ovat salaisuus. Se kuitenkin kerrotaan, että kaikissa on kolme saunaa.
11
MIN
Suuresta hallista Rauman telakalla kuuluu kova pauke. Mies hakkaa lekalla teräksistä lohkoa, jotta se asettuisi haluttuun asentoon.
Sitten hän aloittaa hitsaamisen, joka vaatii tarkkuutta. Työn tekemiselle on vain vähän tilaa ja jäljen täytyy läpäistä tiukat laatuvaatimukset. Hitsaussaumat eivät saa vuotaa, eikä niihin saa jäädä huokosia.
Kun saumat on hitsattu, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja hankkeen projektivastaavat syynäävät sotalaivan runkoa päällisin puolin. Jos jälki on sellaista kuin on suunniteltu, tilataan ulkopuolinen tarkastus. Tärkeimmät saumakohdat läpivalaistaan röntgenillä, laadunvalvoja tarkastaa hitsaussauman laadun.
Joulukuussa 2024 Rauman telakalla valmistui ensimmäisen monitoimikorvetin eli Pohjanmaa-luokan sotalaivan runko. Se on lähes kokonaan huputettu ja odottaa maalaustyön aloittamista.
Laivan on määrä olla valmis vuonna 2027. Silloin siihen on asennettu kaikki erilaiset aseet, sensorit ja johtamisjärjestelmät.
Toisenkin aluksen rakentaminen on jo aloitettu. Yhteensä telakalla rakennetaan neljä monitoimikorvettia, ja koko laivue seilaa Itämerellä vuonna 2029.
Sota-alukset rakennetaan vaiheittain, lohko kerrallaan. Yhdessä laivassa on 23 erillistä lohkoa, joista kootaan mahdollisimman kestävä ja tehokas sota-alus.
Aluksia rakennetaan visusti katseilta piilosta, ja laivan jättimäistä runkoa saa kuvata vain tiukin rajoituksin.
”Tällaisia sota-aluksia ei ole koskaan ennen rakennettu Suomessa”, sanoo kommodori evp. Timo Ståhlhammar. Hän on laivanrakennusyhtiö Rauma Marine Constructionsin (RMC) projektijohtaja.
Edellinen Suomessa rakennettu suuri sota-alus makaa Itämeren pohjassa. Panssarilaiva Ilmarinen upposi miinaan toisessa maailmansodassa vuonna 1941. Se oli 93 metriä pitkä, kuten toinenkin sen ajan sota-alus, Väinämöinen.
Uudet Pohjanmaa-luokan alukset ovat suurimpia Suomessa koskaan rakennettuja sotalaivoja: 117 metriä pitkiä ja kuusitoista metriä leveitä. Jos aluksen laskisi jalkapallokentälle, sen keula ulottuisi kymmenen metriä kentän ulkopuolelle.
Uusilla korveteilla korvataan seitsemän käytöstä poistunutta tai poistuvaa Merivoimien alusta. Merivoimat ei ole vielä päättänyt, mitä käytöstä poistettaville aluksille tehdään. On mahdollista, että ne myydään jollekin pienemmän maan merivoimille, mutta se riippuu alusten kunnosta ja niiden käyttötarkoituksesta.
Kun kyse on Puolustusvoimien jättihankkeesta, tarkkuutta ei voi korostaa liikaa. Projektissa testataan myös Rauman telakan osaamista. Samalla opetellaan pois tavoista, joihin työntekijät ovat tottuneet kaupallisten matkustajalaivojen rakentamisessa.
Sotalaivan runkoa rakentavilta hitsareilta vaaditaan luokkahitsarin pätevyyttä ja nuhteettomuutta. Pääesikunta on tehnyt jokaisesta aluksen parissa työskentelevästä henkilöstä turvallisuusselvityksen.
Selvityksiä on tehty tähän mennessä noin 2 500. Niistä vain muutama on johtanut hylkäykseen, projektijohtaja Timo Ståhlhammar kertoo.
Työnhakijoilta tarkistetaan muun muassa rikosrekisteri ja rahatilanne. Jos hakijalla on rikosrekisteri, sotalaivojen parissa työskentely ei ole mahdollista.
”Heikko rahatilanne puolestaan luo riskin sille, että henkilö voidaan houkutella myymään ulkopuoliselle tietoja sotalaivojen rakentamisen vaiheista ja telakan tapahtumista”, Ståhlhammar sanoo.
Myöskään venäläisiä ei ole otettu mukaan rakennusprojektiin. Suurin osa sotalaivaa rakentavista telakkatyöläisistä on kotoisin Virosta, Liettuasta ja Latviasta. Loput ovat pääosin suomalaisia metalli- ja laivanrakennusalan ammattilaisia.
Suomen uusien monitoimikorvettien päätarkoitus on torjua merellä tapahtuva hyökkäys ja puolustaa Suomen meriyhteyksiä.
Ihannemaailmassa alukset olisivat jo valmiita, mutta niiden rakentaminen aloitettiin vasta, kun vanha laivakalusto oli tiensä päässä.
Lisäksi sotalaivojen rakentaminen on viivästynyt alkuperäisestä suunnitelmasta noin vuoden. Pandemia-ajan aiheuttama komponenttipula, rajoitukset ja etäyhteydet aiheuttivat päänvaivaa suuressa ja poikkeuksellisessa projektissa työskenteleville.
Tiedonvaihdon on oltava salattua. Se tarkoittaa, että viestijärjestelmistä piti tehdä turvallisia Puolustusvoimien, Rauman telakan ja tavaran- ja järjestelmäntoimittajien kesken.
”Kyllähän se haasteellista oli, mutta lopulta saimme asiat toimimaan. Meillä oli järjestelmä valmiina, mutta se piti saada toimimaan myös muille osapuolille”, sanoo hankkeen projektipäällikkö, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen insinöörikomentaja Björn Enroth.
Samalla kun sota-alusten rakentaminen on viivästynyt, ovat myös alusten rakentamisen ja materiaalien kustannukset nousseet merkittävästi.
Sota-alukset rahoitetaan valtion budjetista. Ennen koronaa niiden hinnaksi arvioitiin 1,3 miljardia euroa. Summa on noussut parissa vuodessa ainakin 150 miljoonalla eurolla.
Hinnat saattavat edelleen kasvaa. Esimerkiksi työmarkkinoilla teollisuuden työntekijät vaativat kymmenen prosentin palkankorotuksia. Myös materiaalit ovat edelleen kalliita, vaikka inflaatio on hidastunut Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Valtio on ottanut sotalaivabudjetissa huomioon indeksi- ja valuuttakurssimuutokset, mutta useiden kymmenien prosenttien hinnannousuihin kukaan ei ole osannut varautua.
Siinä sentään oli onnea, että Puolustusvoimat ja telakka olivat solmineet kaikki olennaiset suuret sopimukset järjestelmätoimittajien kanssa ennen koronaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan 2022.
Esimerkiksi sota-alusten ilmatorjuntaohjukset toimittaa yhdysvaltalainen Raytheon ja niiden laukaisusiilon Lockheed Martin, pintatorjuntaohjusjärjestelmän myy israelilainen IAI ja taistelujohtojärjestelmän ruotsalainen Saab.
Hieman on pystytty myös kierrättämään.
”Pohjanmaa-luokan alusten tykit otetaan vanhoilta Hamina-luokan aluksilta”, Enroth sanoo.
Jokaiseen sotalaivaan mahtuu kymmeniä 500–1 000 kilon painoisia miinoja, huippuluokan vedenalainen valvontajärjestelmä, torpedoja ja esimerkiksi syvyyspommeja.
Itämerellä liikkuvien sotalaivojen täytyy pystyä ajamaan myös jäissä. Siksi uusien sota-alusten runkoa ja terävää keulaa vahvistetaan paksummalla teräksellä.
Pohjanmaa-luokan monitoimikorvetti
Sotalaivat ovat käytännössä jäänmurtajia, joihin on asennettu tykit, kuvailee Rauman telakan toimitusjohtaja Mika Nieminen.
Toimitusjohtaja myöntää, että sota-alusten rakentaminen on ollut haastavaa, mutta opettavaista.
”Puolustusvoimat edustaa tietenkin sitä näkökulmaa, millaisia sotalaivojen pitäisi olla. Telakalla puhutaan siitä, kuinka vaatimukset voidaan toteuttaa. Kaikkia teknisiä toiveita ei saa mahdutettua yhteen laivaan”, Nieminen sanoo.
”Kyllä proseduurit ja laadun valvominen ovat tarkkaa. Sitä meidän on pitänyt opetella. Eli kyllä tässä varmuuskerrointa on paljon, kun verrataan kaupallisten laivojen rakentamiseen.”
Uudet sota-alukset poikkeavat tavallisesta laivan rakentamisessa esimerkiksi siinä, että niiden pitää varautua muun muassa ulkopuoliseen shokkiin eli iskuun. Siksi alusten rakenteet mitoitetaan tarkasti erilaisin laskennoin ja testein. Niissä käytetään erikseen tarkoitusta varten valmistettuja ja testattuja laitteita ja vaimentimia.
Aluksen rakenteissa käytetään myös esimerkiksi tulenkestäviä ja sirpaloitumattomia materiaaleja.
Korvetteihin täytyy mahtua ase- ja lukuisten muiden järjestelmien lisäksi noin 70 sotilasta. Aluksiin rakennetaankin useita vessoja, suihkuja, erityyppisiä majoitus- ja sosiaalitiloja sekä keittiö.
Löytyy laivoista myös kolme saunaa ja oma pieni sairaala. Siellä voi hoidattaa jopa hampaansa, jos akuutti särky iskee eikä miehistön vaihto tule kyseeseen.
Sota-alukset voivat seilata merellä useita päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, oli kyseessä sitten tositilanne, Nato-harjoitus tai normaali rauhan ajan valvontaoperaatio. Aluksiin rakennetaan järjestelmä, jonka avulla niitä voidaan huoltaa ja tankata merellä huoltoaluksen avustuksella.
Korvetin kannelle voi laskeutua myös helikopteri, joka saadaan työnnettyä suuren aluksen uumeniin piiloon, suojaan sateelta ja tyrskyiltä.
Vaikka Puolustusvoimat on kertonut suhteellisen avoimesti uusien sota-aluksen järjestelmistä, ei kaikkia yksityiskohtia paljasteta julkisuuteen.
Esimerkiksi niinkin arkinen asia kuin sota-aluksien polttoaineenkulutus ei ole julkista tietoa.
Yleensä suurien sotalaivojen tankkeihin mahtuu kymmeniätuhansia litroja kevyttä polttoöljyä. Etenkin vanhemmissa sota-aluksissa polttoaineen kulutus ja ympäristöpäästöt ovat olleet jokseenkin suuret.
Yhden tankkauksen hintakin nousee kymmeniintuhansiin euroihin. Vuositasolla polttoaineeseen kuluu miljoonia euroja.
Projektipäällikkö, insinöörikomentaja Björn Enroth korostaa, että uusien sotalaivojen polttoaineen kulutusta on pohdittu tarkoin.
Ensinnäkin sotalaivoista pyritään tekemään mahdollisimman kevyitä. Monitoimikorvetin uppouma on yli 4 000 tonnia. Se vastaa neljäntuhannen henkilöauton painoa.
Polttoaineenkulutusta hillitään myös sähköjärjestelmällä, generaattoreilla ja taajuusmuuttajilla. Ne ovat erittäin kalliita investointeja, mutta ne maksavat ajan mittaan itseänsä takaisin.
”Alhaisimmilla nopeuksilla alusta voi ajaa käytännössä sähköllä, jolloin alusten polttoaineenkulutus voidaan säätää mahdollisimman pieneksi”, Enroth sanoo.
Sähköllä ajettaessa sota-alus on myös hiljainen. Se on erittäin tärkeää, kun laivat valvovat vedenalaista ympäristöä ja tarkkailevat ja torjuvat sukellusveneitä Itämerellä.
”Polttoaineenkulutuksen hallinta on tärkeää taloudellisesti, mutta tärkeää se on myös ympäristön kannalta. Emme voi käyttää kaasua tai akkuja energianlähteenä”, Enroth sanoo.
Pohjanmaa-luokan sotalaivojen nimetkin ovat toistaiseksi salaisuus. Niitä mietitään erillisessä Merivoimien nimilautakunnassa.
Merivoimien alukset ovat yleensä nimetty paikannimen mukaan: Pansio, Porkkala, Hamina, Tornio, Hanko, Pori… Pienemmissä huoltoaluksissa ja raivaajissa puolestaan on käytetty kalojen nimiä.
Projektijohtajien Enrothin ja Ståhlhammarin mukaan nimi voisi nytkin liittyä paikkaan tai paikkakuntaan, mutta myös Suomen poliittiseen historiaan.
Itämerellä voisi tulevaisuudessa seilata ihan hyvin esimerkiksi Kekkonen, Mannerheim, Niinistö tai Halonen.
Meriteollisuudella menee Satakunnassa hyvin. Se työllistää alueella yli 2 000 henkilöä ja liikevaihto liikkuu lähellä 900 miljoonaa euroa.
Rauman kaupunki on myös aktiivisesti osallistunut meriteollisuuden tukemiseen. Se omistaa koko telakka-alueen, ja RMC on siellä vuokralla.
Myös suuri halli, jonka uumenissa sotalaivoja rakennetaan, on Rauman kaupungin omistama. Siihen investoitiin miljoonia euroja.
Telakkateollisuuden onnistumisesta kertoo RMC:n tekemä voitollinen tulos vuonna 2024. Kolmena edellisenä vuonna tappiota kertyi yhteensä yli 100 miljoonaa euroa.
”Kyllä raumalaiset ovat ylpeitä siitä, että täällä osataan tehdä laivoja. Meri ja laivat ovat läsnä”, sanoo RMC:n toimitusjohtaja Nieminen.
Sotalaivojen rakentamisella on suuri merkitys alueelle jatkossakin, sillä sota-alukset huolletaan koko niiden elinkaaren ajan Suomessa. Ne ovat käytössä noin 30 vuotta.
Niemisen mukaan telakalla voidaan tulevaisuudessa rakentaa sota-aluksia ja esimerkiksi sähkötoimisia matkustaja-autolauttoja, mutta myös isoja jäänmurtajia.
Nieminen oli joulukuussa 2024 Washingtonissa suomalaisten virkamiesten ja kymmenen muun meriteollisuuden toimitusjohtajan kanssa luomassa suhteita Yhdysvaltojen laivastoon ja rannikkovartiostoon.
Suomi, Yhdysvallat ja Kanada allekirjoittivat aiemmin marraskuussa 2024 Washingtonissa aloitteen, jossa käynnistetään yhteistyö arktisten ja polaaristen jäänmurtajien kehittämiseksi.
Syy yhteistyölle on se, että Yhdysvallat tarvitsee nopeasti useita jäänmurtajia. Maan jäänmurtokalusto on vanhaa ja huonokuntoista, ja sitä pidetään heikompana kuin venäläisten kalustoa. Jos Yhdysvallat ostaisi edes muutaman murtajan Suomesta, kyse olisi useiden miljardien eurojen tilauksesta.
”Saimme välitettyä tietoa Yhdysvalloille siitä, että Raumalla ja Suomessa osataan tehdä jäänmurtajia”, Nieminen sanoo.
Yhdysvaltojen perustuslaki kuitenkin kieltää valtion laivojen rakentamisen muissa maissa. Tämä on ongelma, johon löytyy todennäköisesti vain yksi ratkaisu.
Maan presidentti voi poikkeusmääräyksellä päättää jäänmurtajien tekemisestä myös muualla. Siksi telakkateollisuuden ja Suomen valtiojohdon katseet kohdistuvat tiiviisti Donald Trumpiin.
Trump tosin on puhunut enemmän Yhdysvaltojen teollisuuden suojelemisesta, mutta jäänmurtajien kohdalla vaihtoehdot alkavat käydä vähiin.
”Käytännössä Trump päättää, voiko Yhdysvaltojen jäänmurtajia rakentaa Suomessa”, Nieminen sanoo.
Vaikka yhdysvaltalaisia jäänmurtajia ei tehtäisi koskaan Suomessa, voivat suomalaiset telakat ja muut meriteollisuuden toimittajat myydä osaamistaan Yhdysvalloille.
Etenkin Raumalla voi olla kilpailussa jonkinlainen etu, sillä Donald Trumpille Rauma on tuttu paikka. Hän vieraili kaupungissa vuonna 1992. Liikemiehenä tunnettu Trump oli halukas ostamaan itselleen muutaman risteilyaluksen. Tuolloin laivakaupat jäivät tekemättä.
Oikaisu 31.1.2025 kello 13:20: Korjattu RMC:n tappioita koskevaa kohtaa. Ennen vuotta 2024 tappiota kirjattiin kolmena edellisenä vuonna. Jutussa luki aiemmin, että tappioita kertyi vuosittain.