Miten hurmasit kaikki, Ding Ma?
Kun uusi kaupunginjohtaja aloitti, Savonlinna järjesti näyttävät virkaanastujaiset.
Savonlinnan kaupungintalon valoisassa aulassa seisoi tusina ihmisiä. Johtajia, viestintätiimi, neljä toimittajaa sekä taidelukion nuoria jouset valmiina.
Oli maaliskuun ensimmäinen maanantai ja kello kymmentä vaille yhdeksän. Kamerat odottivat. Pöydillä oli arvokkaita kukkakimppuja kuin häissä.
Ding Ma saapui viisi minuuttia etuajassa.
Kaupunginhallituksen keskustalainen puheenjohtaja Tuukka Suomalainen oli tervehtimässä.
”Kaupunginjohtaja ei paljon suopeampaan ilmapiirin voi tulla kuin sie oot nyt tullut”, Suomalainen sanoi.
Man ensimmäinen työpäivä alkoi suurten virkaanastujaisten tapaan.
Kun kello tuli yhdeksän, kamerat pantiin käyntiin.
”Nyt se odotettu päivä on koettanut. Lämpimästi tervetuloa meille kaupunginjohtajaksi Ding”, Suomalainen sanoi.
Ma seisoi selkä suorana vastaanottamassa tervetulopuhetta. Hän kiitti, hymyili ja nauroi leveästi. Ruskeasta nahkasalkusta roikkui sininen Labubu, suosittu kiinalainen pehmolelu.
Taidelukiolaiset aloittivat musiikillisen aamunavauksen. Man kunniaksi soitettiin Myrskyluodon Maija.
Savonlinnassa tuskin mikään päätös on viime vuosikymmeninä edennyt yhtä yksimielisesti kuin Ding Man valinta kaupunginjohtajaksi. Voisi sanoa, että 37-vuotias Ma tuli ja hurmasi kaikki, arvioi valintaprosessia tiiviisti seurannut toimittaja Tiina Kukkonen Itä-Savo-lehdessä joulukuussa.
Mata oli henkilökohtaisesti pyydetty hakemaan Savonlinnan kaupunginjohtajaksi. Hän kävi läpi kolmivaiheisen hakuprosessin.
Valintatyöryhmä totesi, että Ma oli hakijoista paras etenkin henkilöjohtamisessa, yhteistyötaidoissa ja elinvoiman kehittämisessä.
Hänen aiempi työnsä oli Lappeenrannassa elinvoimajohtajana.
Savonlinnalaisten innostus näkyi jo vuodenvaihteessa. Kun Ding Ma tuli torille pitämään uudenvuodenpuhetta, paikalle kerääntyi satoja kuuntelijoita. Väkijoukkoa ei haitannut se, että pakkasta oli 20 astetta. Ihmiset pyysivät yhteiskuvia ja onnittelivat.
Innostuksesta huolimatta Man kunnanjohtajuus on kaikkea muuta kuin mutkaton asia.
Man edeltäjä sai potkut. Huhtikuussa 2025 Savonlinnan valtuusto päätti erottaa Janne Laineen kaupunginjohtajan tehtävästä. Syy oli epäluottamus.
Selvitysten mukaan Laine oli käyttäytynyt painostavasti työntekijöitä ja luottamushenkilöitä kohtaan sekä pyrkinyt läksyttämään ja nolaamaan heitä.
Laine on kiistänyt syytökset. Hän valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Oikeuden päätös tuli huhtikuussa, reilu kuukausi Man virkaanastujaisten jälkeen.
Ratkaisu ei ollut sellainen, jota Savonlinnassa oli toivttu. Hallinto-oikeus kumosi Laineen potkut.
Kun tieto oikeuden ratkaisusta tuli, Ma istui kaupungin johtoryhmän kokouksessa. Siellä käsiteltiin kaupungin strategiaa, kun hallintojohtaja sai sähköpostin.
”Sanoin, että keskeytetään strategian käsittely. Otetaan syvään henkeä”, Ma sanoo.
Alettiin miettiä viestintästrategiaa.
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja julkaisi viestin intranetissä. Hän kirjoitti, ettei oikeuden päätös mahdollista irtisanotun kaupunginjohtajan paluuta.
Tuomioistuimen mukaan Lainetta ei ollut kuultu riittävästi eikä valtuusto ollut selvittänyt tapausta asianmukaisesti. Laineelle ei ollut kerrottu, ketkä kaikki olivat moittineet häntä, eikä hän voinut puolustautua kunnolla osin nimettömiä syytöksiä vastaan.
Savonlinna haluaa pitää Ding Man. Siellä pohditaan, kuinka asia järjestetään. Vaihtoehtoina on esimerkiksi oikeuden päätöksestä valittaminen tai erorahasta neuvotteleminen Laineen kanssa.
Ma sanoo, että häntä käänne ei pahemmin hätkähdyttänyt.
”Vaikka tämä tuntuu vähän hasardilta, ei tämä ole niin poikkeuksellista.”
”Onhan suomalainen kuntakenttä aika…villi.”
Ma sanoo, ettei halua päätöksen johtavan siihen, että kaupungin työntekijät ”jäätyvät”.
”En halua, että tämä pysäyttää heitä. Meillä on hyvä draivi päällä.”
”Kevätkin on tullut!”
Ma on eräänlainen positiivisuuden lähettiläs Itä-Suomessa. Hän puhuu siitä paljon. Työurallaan hän on huomannut, että myönteisellä asenteella voi onnistua hankalissakin neuvotteluissa. Jos pystyy antamaan optimistisen vaikutelman toiselle, tämä haluaa yleensä tulla vähän vastaan. Tätä filosofiaa Ma soveltaa Savonlinnassakin.
Luottamus on lähtökohta, ei erikseen ansaittava status, Ma sanoo. Työkavereita tai alaisia ei ole tarpeen kytätä, kun jotain on kerran yhdessä sovittu.
Ma on ollut yllättynyt huomiosta, joka häneen on kohdistunut valinnan jälkeen.
”En ajatellut, että kuntajohtajan tehtävä kiinnostaisi ihmisiä näin paljon.”
Mutta Man tapauksessa se kiinnostaa.
Ehkä se johtuu poikkeuksellisesta kansainvälisestä työurasta, hän pohtii, ja tietenkin siitä, että hän on tiettävästi Manner-Suomen ensimmäinen ulkomaalaistaustainen kuntajohtaja.
Joskus hän miettii, onko tausta korostunut mediassa liikaa. Onko se saanut ihmiset ajattelemaan, että hänet on valittu vähemmistöön kuulumisen vuoksi eikä osaamisen takia?
Näitä ajatuksia hän kävi läpi esimerkiksi silloin, kun Ilta-Sanomat soitti ja pyysi ottamaan kantaa entisen Miss Suomen Sarah Dzafcen silmienvenyttelykohuun.
Tämä tapahtui joulukuussa 2025, samoihin aikoihin kuin Ma valittiin kaupunginjohtajaksi.
Haastattelupyyntö jäi ehkä vähän harmittamaan. Näkyvyyttä toivoisi ennemmin työstä.
”Kokemus ja työnäytteet ovat se, joka on tuonut minut tähän pisteeseen.”
Ma syntyi Suzhoussa, viiden miljoonan ihmisen kiinalaiskaupungissa Shanghain kupeessa, vuonna 1988.
Kun hän oli neljän, äiti sai opiskelupaikan Suomesta ja perhe muutti Turkuun. Ma kävi päiväkodin Suomessa mutta palasi sen jälkeen Suzhouhun kiinalaiseen alakouluun.
Ma asui vuoroviikoin äidin ja isän vanhempien luona. Hän oli kiltti ja ahkera lapsi, joka pärjäsi hyvin koulussa.
Toisaalta – oli pakko pärjätä. Kuri oli kova.
Koulupäivät kestivät aamukahdeksasta iltakahdeksaan.
”Se oli tietyllä tavalla armeijamaista. 6.30 oli herätys ja aamulenkki.”
Lapset asuivat arkiviikot koululla ja nukkuivat viiden hengen makuusaleissa. Puoli yhdeksältä koitti hiljaisuus ja nukkumaanmenoaika.
Jopa kahden kuukauden kesäloman aikana piti tehdä läksyjä noin neljä tuntia päivässä, jos halusi pärjätä, Ma kertoo.
Yläkoulun ja lukion Ma kävi Turussa ja eli kuten kuka tahansa teini: hengaillen ostoskeskuksissa ja pelaten videopelejä. Sen jälkeen hän opiskeli kauppatieteiden maisteriksi Aalto-yliopistossa.
Hän on ollut muun muassa kiinan kielen opettaja lukiossa, kääntäjä Ylellä, Suomen maakuvasta vastaava virkamies Shanghaissa ja markkina-analyytikko Pekingissä.
Man viimeinen työpaikka Kiinassa oli jättipelifirma Tencentissä. Hän työskenteli Supercellin ja Tencentin yhteistyöhankkeiden projektipäällikkönä.
Toimisto sijaitsi trooppisessa Shenzhenin kaupungissa.
Kun Ma aloitti työt, hän hämmentyi. Toimistolla oli rivi sänkyjä. Kohta selvisi, että työntekijät nukkuivat lounastauoilla. Muuten ei jaksanut.
Usein työpäivät kestivät vähintään kymmenestä kymmeneen. Ma oli tavallisesti kotona vasta puolenyön jälkeen.
Kun Ma oli ollut Tencentissä noin vuoden, työkaverit kysyivät taas yhden pitkän päivän päätteeksi, jäisikö hän vielä toimistolle pelaamaan.
”Silloin mietin, että mitä mä oikein teen täällä. Onko tämä se, missä olen hyvä ja mitä haluan tehdä?”
Ma oli muutenkin kyllästynyt melkein kaikkeen: Shenzhenin helteisiin, kiinalaisfirman työkulttuuriin.
Vuonna 2017 hän irtisanoutui, palasi Suomeen ja sai Aasia-asiantuntijan työn Etelä-Karjalan liitosta Lappeenrannasta. Hän lähti mukaan myös paikallispolitiikkaan kokoomuksen listoilta. Kiina mielessään hän halusi muistuttaa, miten hyvin asiat Suomessa oikeastaan olivat.
Ma oli ehdolla myös eduskuntavaaleissa 2019 kokoomuksen klassisella kärkiteemalla ”mahdollisuuksien tasa-arvo”. Kolme vuotta myöhemmin hän aloitti Lappeenrannan elinvoimajohtajana.
Juuri nyt Malla ei ole puoluekirjaa, eikä hän suunnittele palaavansa politiikkaan, mutta kysymys naurattaa. ”Onko tämä juuri yksi niistä hetkistä, kun sanoo, että ei ikinä ja sitten…”
Man ensimmäisen työpäivän kunniaksi syötiin kolmen ruokalajin tervetuliaislounas. Kaupungin johtoryhmästä koostuva seurue vaikutti tyytyväiseltä.
Erityisen innoissaan seurue vaikutti olevan siitä, että Malla on kaupunginjohtajaksi poikkeuksellinen koulutustausta: hän on opiskellut kauppatieteitä ja tuotantotaloutta eikä esimerkiksi hallintotieteitä.
Savonlinna kaipaa uusia ideoita. Kun kuntien sosiaalista oikeudenmukaisuutta mitattiin viime vuonna, Savonlinna jäi sijalle 200.
Kyseessä oli valtiovarainministeriön hanke. Siinä otettiin huomioon asukkaiden terveys, työllisyys, turvallisuus ja vaara syrjäytyä.
Savonlinnasta kirjoitetut otsikotkin ovat olleet kurjia. Sairaala menetti kirurgiaan ja ortopediaan erikoistuvat lääkärit. Lisäksi ravintolat ovat konkurssin partaalla, ja tietenkin: kaupunginjohtaja erotettiin.
Ma aikoo brändätä Savonlinnan uudestaan. Hänellä on sitä varten ideoita.
Kaupungista löytyy jo potentiaali, Ma sanoo.
Savonlinna on luonnonläheinen ja historiallinen. Oikeanlaisella markkinoinnilla ja esimerkiksi Man omia verkostoja hyödyntämällä se voisi löytää uusia asukkaita, opiskelijoita ja turisteja paljon nykyistä enemmän.
Toimivan kaupungin tunnistaa Man mukaan siitä, että sieltä on helppo lähteä ja sinne on helppo palata. Tämä on juuri nyt Savonlinnassa ongelma. Suoraa junayhteyttä ei kulje mistään. Parikkalassa on vaihdettava kiskobussiin, joka on pieni ja usein täynnä. Savonlinnan ja Pieksämäen välinen junayhteys on poikki, sillä valtio on jättänyt kunnostamatta yhden sillan.
Rata- ja silta-asiaa aiotaan Man johtajakaudella selvittää.
Mutta kiskobussiin liittyen Malla on idea. Kiskobussihan voisi olla jotain, jolla halutaan matkustaa, suorastaan positiivinen asia.
Niin kuin Japanissa: Siellä ihmiset matkustavat satoja kilometrejä päästäkseen puoleksi tunniksi Osakan lähellä kulkevaan kiskobussiin. Tämä johtuu siitä, että Wakayma Electric Railwayn kiskobussit on koristeltu eri teemoilla. On mansikkavaunu, suolakurkkuvaunu, ja vaunuista kuuluisin, kissavaunu. Lisäksi linjan varrella olevan Kishin asemapäälliköksi on nimetty oikea kissa.
Tällaiset rohkeat kokeilut eli Man sanoin mikroinnovaatiot olisivat tervetulleita myös Savonlinnaan.
Asemapäälliköksi ei välttämättä nimitettäisi saimaannorppaa, mutta vaunut voitaisiin koristella vaikka maalaistunnelmaan sopivilla räsymatoilla.
Ehkä tässä tiivistyy Man visio: tehdään tavalliset asiat poikkeuksellisen hyvin.