Uuden ajan ovella
Alexander Stubb uskoo, että hänestä ei olisi tullut presidenttiä ilman Ukrainan sotaa. Tehtävässä päähuomio on kuitenkin ollut idän sijaan lännessä. Presidentti yrittää vaikuttaa siihen, että Yhdysvallat jatkaisi läntisen maailman johdossa.
13
MIN
Haastattelun piti olla jo maaliskuun viimeisellä viikolla.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb joutui kuitenkin perumaan sen lyhyellä varotusajalla. Emmanuel Macron oli kutsunut koolle Ukrainan turvallisuutta käsittelevän kokouksen Pariisiin.
Stubb ei palannut Ranskasta Suomeen. Vierailun aikana varmistui, että toinen, pitkään valmistelu tapaaminen järjestyisi. Stubb tiimeineen lensi Floridaan.
Hän tapasi presidentti Donald Trumpin tämän kartanolla Mar-a-Lagossa. Epävirallisen tapaamisen aikana presidentit söivät aamiaista, pelasivat golfia ja lounastivat yhdessä. Floridasta Stubb lensi vielä Lontooseen tapaamaan Ison-Britannian pääministeriä Keir Starmeria.
Nyt, huhtikuun ensimmäisellä viikolla Stubb istuu viimein Presidentinlinnan sinisessä huoneessa, empiretyylisessä tuolissa. Tarjoilut ovat niukat: sivupöydältä voi noutaa Presidentinlinnan omaa pullovettä.
Floridan-vierailun aikana Stubb ja Trump keskustelivat muun muassa Suomen ja Yhdysvaltojen suhteista sekä ajankohtaisista kysymyksistä, erityisesti Ukrainasta. Stubb on kertonut pyrkineensä vakuuttamaan Trumpin siitä, ettei Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin voi luottaa.
”Sen takia se seitsemän tuntia Donald Trumpin kanssa oli hyödyllistä aikaa, koska se on kuitenkin enemmän kuin mitä kaikki eurooppalaiset johtajat ovat toistaiseksi viettäneet yhteensä Trumpin kanssa”, hän sanoo nyt.
Yhdysvallat on tällä hetkellä maailman huomion keskipisteenä.
Maailmanpolitiikka on myllerryksessä, jonka Donald Trump on pannut liikkeelle palattuaan Valkoiseen taloon tammikuussa. Maan uusi hallinto on syyttänyt perinteisiä liittolaisiaan siitä, että ne hyväksikäyttävät Yhdysvaltoja sotilaallisesti ja taloudellisesti.
Yhdysvallat on totuttu näkemään länsimaiden johtajana. Nato-jäsenyyden myötä siitä tuli myös Suomen turvallisuuden keskeinen takaaja. Stubb on Suomen ensimmäinen presidentti, joka valittiin Yhdysvaltain-suhteiden takuumieheksi.
Stubbin viesti suomalaisille Trumpin hallinnon suhteen on ollut rauhoitteleva. Hän on kehottanut laittamaan jäitä hattuun, vakuuttanut, ettei Yhdysvallat lähde Natosta. Sanonut, ettei jokaisen lausunnon tai risahduksen perässä tarvitse juosta.
Nyt hän puhuu varautuneemmin. Tällä hetkellä on epäselvää, jatkaako Yhdysvallat läntisen maailman johdossa, Stubb sanoo. Suomen ja muiden länsimaiden tulee vaikuttaa sen puolesta, että jatkaa.
”Tässä vaiheessa me emme vielä tiedä, tuleeko näin käymään”, hän sanoo.
Suomen valtiojohto on vedonnut siihen, että maidemme kahdenväliset suhteet ovat hyvät. Sävy muualla Euroopassa ei ole ollut yhtä luottavainen. Saksan uudeksi liittokansleriksi nouseva Friedrich Merz herätti helmikuussa huomiota pohtimalla heti vaalivoittonsa jälkeen, voiko Yhdysvaltoihin yhä luottaa.
Mistä erilainen puhetapa maiden välillä johtuu?
”Uskallan väittää, että eurooppalaiset johtajat ovat puhuneet Yhdysvalloista aika koordinoidusti. Ehkä astetta koordinoidummin kuin vuonna 2016, kun Trump ensimmäistä kertaa valittiin. Friedrich Merzin lausunto taisi olla vaali-iltana ja sen jälkeen ei ole samantyyppisiä nähty.”
Stubb alkoi rakentaa kahdenvälisiä suhteita Trumpiin heti, kun tämä oli valittu toiselle kaudelle. Hän soitti tälle onnittelupuhelun pian marraskuun vaalien jälkeen. Opiskeluvuosista Etelä-Carolinassa Trumpin kannatusalueella oli tuskin haittaa yhteyksien lämmittelyssä.
Diplomatiaa käydään kolmella eri tasolla, Stubb erittelee nyt. Niitä ovat perinteinen valtioiden välinen kanssakäyminen, henkilösuhteet ja ideologinen taso.
Presidentti sanoo, että tällä hetkellä Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ohjaa Maga-ideologia. Termi viittaa Trumpin kampanjalauseeseen, jossa luvataan palauttaa Amerikan suuruuden päivät.
”Mielestäni pitää olla hyvinkin rehellinen siitä, että nykyhallinnon ideologinen suuntaus ei ole sellainen, johon monet eurooppalaiset valtiot tällä hetkellä tukeutuvat.”
Maga-ideologia on kansallismielinen, Stubb kuvaa. Se ei välttämättä tarkoita täyttä eristäytymistä, mutta se johtaa globaalin toiminnan vähentämiseen. Kansainvälisessä politiikassa maa pyrkii kahdenvälisyyteen.
Ideologisuus selittää Stubbin mukaan muun muassa miljardööri Elon Muskin tukea osin äärioikeistolaiselle Vaihtoehto Saksalle -puolueelle tai varapresidentti J. D. Vancen puhetta Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Vance kritisoi Eurooppaa sen sananvapauden ja demokratian tilasta.
”Itse pyrin aina rakentamaan omaa ulkopoliittista ajattelua enemmän valtioiden välisiin ja henkilöiden välisiin suhteisiin kuin siihen ideologiseen.”
Stubbin mukaan Yhdysvaltojen kanssa haetaan erilaisia ratkaisuja, jotta se ei näkisi vanhaa mannerta rasitteena. Suomesta hän nostaa esille kaksi esimerkkiä.
”Yhdysvaltain presidentti on sanonut, että hän haluaa kymmeniä jäänmurtajia. Kun Suomessa rakennetaan 60 prosenttia ja suunnitellaan 80 prosenttia maailman jäänmurtajista, ei tarvitse olla taloustieteiden tohtori ymmärtääkseen, että ehkä meillä on tässä kysymyksissä jotain annettavaa.”
Toinen esimerkki on puolustusmenot. Suomi on hävittäjähankintojen myötä täyttänyt Naton tavoitteen, jonka mukaan jäsenmaiden tulisi käyttää puolustukseen vähintään kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Ilman uusia panostuksia osuus kuitenkin lähtisi laskuun.
Kaksi päivää ennen haastattelua Suomi ilmoitti, että taso nostetaan kolmeen prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Osaltaan päätöksen takana oli Yhdysvaltojen paine Eurooppaa kohtaan, Stubb sanoo.
”Puolustusmenojen nostoon on kaksi syytä. Yksi on turvallisuuspoliittinen tilanne, mutta toinen on se, että Yhdysvallat luo painetta.”
Natossa keskustellaan tällä hetkellä puolustusmenotavoitteen nostosta. Päätöstä odotetaan Haagin huippukokouksesta kesäkuussa.
Perinteisesti Suomen presidentin ydintehtävä on ollut Venäjä-suhteiden hoitaminen.
Nuo suhteet mullistuivat 24. helmikuuta 2022, jolloin Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Suomi ja Venäjä sulkivat konsulaatteja. Virallinen kanssakäyminen väheni minimiin.
Viime aikoina Stubb on kehottanut suomalaisia valmistautumaan henkisesti siihen, että jonain päivänä maiden välinen yhteydenpito jatkuu. Hänen mukaansa on kuitenkin turha ennakoida, milloin ja missä muodossa tämä tapahtuu.
Sen verran hän kuitenkin arvioi, että suhteet eivät palaudu läheskään aiemmalle tasolle, vaikka Venäjä häviäisi hyökkäyssotansa Ukrainassa.
”Minun täytyy ihan suoraan sanoa, että Venäjän suhteen on hirveän vaikea valaa minkään näköistä optimismia, koska perinteinen venäläinen imperialistinen dna ei ole kadonnut minnekään”, Stubb sanoo.
Venäjän täysimittainen hyökkäys länsinaapurinsa kimppuun on jatkunut yli kolme vuotta. Yhteydenpidon palautumisen ehtona on, että Ukrainaan saadaan rauha.
Stubbin mukaan Suomi tekee työtä sen eteen, ettei Ukrainalle käy samoin kuin Suomelle toisessa maailmansodassa. Suomi säilytti sodassa itsenäisyytensä mutta menetti kymmenesosan alueistaan ja joutui ottamaan Neuvostoliiton intressit huomioon päätöksenteossaan.
”Ukrainan rauhan jälkeen me kykenemme rakentamaan jotain, mutta suhteet eivät tule missään muodossa samalle tasolle kuin mitä ne olivat kylmän sodan aikana, mikä on hyvinkin tervetullutta. Parhaimmillaankin ne ovat jonkinnäköinen alaviite siitä suhteesta, mikä meillä on ollut kylmän sodan jälkeen.”
Luottamuksen rakentaminen hyökkäyssodan jälkeen tulee viemään vuosikymmeniä, Stubb arvioi.
”Minun on hirveän vaikea nähdä, että suomalainen voi pitkään, pitkään aikaan luottaa Venäjän hallintoon.”
Venäjän hyökkäys Ukrainaan myllersi Suomen ja Venäjän suhteita myös perusteellisemmin. Yritykset vetäytyivät Venäjältä ja itäraja suljettiin.
Rajapäätöksen takana oli itärajalla nähty hybridioperaatio. Venäjältä alkoi saapua Suomen rajanylityspaikoille kolmansien maiden kansalaisia, jotka hakivat turvapaikkaa.
Milloin itärajan avaaminen voi tulla mahdolliseksi?
”On turha spekuloida sen kanssa. Viesti tällä hetkellä on yksiselitteisen selkeä. Jos avaatte rajat, tulemme uudemman kerran välineellistämään turvapaikanhakijoita.”
Itärajan tapahtumat olivat yhtenä puheenaiheena, kun Suomessa käytiin presidentinvaalia alkuvuonna 2024. Tenteissä puhuttiin pushbackiksi kutsutusta menettelystä, joka mahdollistaisi turvapaikanhakijoiden käännyttämisen rajalla.
Lopulta Suomi sääti käännytyslakina tai rajaturvallisuuslakina tunnetun poikkeuslain. Väliaikaiseksi säädettyä lakia ei ole vielä otettu käyttöön, mutta eduskunta käsittelee parhaillaan sen jatkamista ensi vuoden loppuun.
Entä olisiko suomalaisille yrityksille viisasta palata Venäjälle siinäkään tapauksessa, että Ukrainaan saadaan kestävä ja oikeudenmukainen rauha?
”Turha spekuloida sen kanssa tässä vaiheessa. Sitä varmaan ohjaa kaksi asiaa, joista ensimmäinen on sanktioregiimi ja eurooppalainen lainsäädäntö.”
”Ja toinen on terve järki, eli millaiseen asemaan suomalainen yritys itsensä asettaa. Täytyy muistaa, että Venäjän talous on pienempi kuin Italian ja astetta suurempi kuin Espanjan. Eli loppupelissä on hyvinkin pienestä taloudesta kysymys. Siinä jokainen voi miettiä, että miten paljon sinne kannattaa investoida.”
Ukrainan sota muutti myös Stubbin henkilökohtaisen elämän.
”En varmaan istuisi tässä ilman sitä hyökkäystä”, Stubb sanoo Presidentinlinnan kolmannessa kerroksessa.
Hyökkäyksen alkaessa Stubb toimi johtajan tehtävässä Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa, joka on Euroopan unionin alainen tutkimus- ja koulutuskeskus. Sen pääkampus sijaitsee Italian Firenzessä.
Stubb kertoo ajatelleensa, että oli jättänyt politiikan taakseen. Hän oli toiminut kahdeksan vuotta ministerinä, muun muassa ulkoministerinä, pääministerinä ja valtiovarainministerinä.
Viimeksi mainittuihin tehtäviin hän nousi sen jälkeen, kun hänet oli valittu kokoomuksen puheenjohtajaksi. Puolue äänesti hänet kuitenkin vaihtoon vain yhden kaksivuotiskauden jälkeen. Stubb siirtyi politiikan takariviin, Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi ja lopulta Firenzeen.
”Ajattelin, että elämässä kannattaa aina mennä eteenpäin. En koskaan tuntenut olevani riippuvainen politiikasta missään muodossa, koska tulin sen ulkopuolelta ja lähdin sen ulkopuolelle.”
Ukrainan sodan alettua Stubb alkoi antaa näkyvästi haastatteluja ulkomaisille tiedotusvälineille. Hän näki velvollisuudekseen torjua väärinkäsityksiä Suomesta ja suomettumisesta. Suomettuminen nousi kansainvälisessä keskustelussa esille alkuvuonna 2022, kun Ukrainan ja Venäjän välille yritettiin hieroa sopua Moskovan valmistautuessa täysimittaiseen hyökkäykseen.
Pian Stubb pääsi vastaamaan kysymyksiin Suomen Nato-jäsenyydestä, jota hän oli pitkään kannattanut. Tämän jälkeen paluuta aiempiin omaa elämää koskeviin suunnitelmiin ei ollut, hän kuvailee.
”Jossain vaiheessa kotonakin ruvettiin puhumaan, ehkä enemmän vaimon suulla, että pitäisikö palata jollain tavalla. Ja sitten yksi asia johti toiseen. Pitkän pohdinnan jälkeen tehtiin päätös, ja tässä ollaan.”
Ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä Stubb oli laatimassa kirjaa, joka olisi käsitellyt teknologian kehitystä. Kirjan työnimi oli Digital Democracy or Digital Dictatorship, digitaalinen demokratia vai digitaalinen diktatuuri.
Nyt kirjan käsikirjoitus on valmis, mutta Ukrainan sodan myötä sen aihe vaihtui täysin. Teoksen nimi on The Triangle of Power, Rebalancing the New World Order, eli vallan kolmio, uuden maailmanjärjestyksen tasapaino.
Sen perusteesiä Stubb on pitänyt Suomessa esillä presidentinvaalikampanjasta alkaen. Maailmassa on hänen mukaansa kolme valtapiiriä: globaali länsi, globaali itä ja globaali etelä.
Globaalia itää johtaa Kiina, vanavedessään Venäjä. Se haluaa muuttaa nykyisen maailmanjärjestyksen, jonka globaali länsi on Yhdysvaltain johdolla rakentanut. Tämä sisältää toisen maailmansodan jälkeen luodut kansainväliset instituutiot ja säännöt.
”Globaalin idän mielestä kansainvälisten instituutioiden ei tarvitse olla maailmanjärjestyksen pohja, vaan sen määrittelee valtioiden koko.”
Stubbin teesin mukaan maailmanjärjestyksen kohtalon päättää globaali etelä. Siihen kuuluu valtaosa maailman valtioista, joilla ei ole ollut suurta sananvaltaa nykyisen järjestyksen luomisessa. Ne kuitenkin nousevat yhä merkittävimmiksi toimijoiksi taloudellisesti ja poliittisesti.
Etelän keskeisiksi pelaajiksi Stubb nimeää muun muassa Intian, Indonesian, Saudi-Arabian, Nigerian, Kenian, Etelä-Afrikan, Brasilian ja Meksikon.
”Viestinä minulla on ollut globaalille lännelle ja tietysti myös Suomelle, että meidän pitää rakentaa siltoja kohti globaalia etelää ja pyrkiä vaikuttamaan.”
Osa sillanrakentamista ovat presidentin ulkomaanmatkat. Tässä suhteessa Stubbin ensimmäinen vuosi presidenttinä oli kiireinen. Hän teki ensimmäisen virkavuotensa aikana yli 30 ulkomaanmatkaa.
Valtaosa vierailuista kohdistui Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Euroopan rajoille osuivat virallinen vierailu Turkkiin ja osallistuminen YK:n ilmastokokoukseen Azerbaidžanissa. Niiden ulkopuolelle mahtui vain yksi matka, valtiovierailu Kiinaan.
Jos globaali etelä on ratkaisevassa roolissa, miksi ette ole tähän mennessä matkustanut siellä virkakautenne aikana?
”Kannattaa myös katsoa, keitä on tavattu YK:ssa, Pariisin olympialaisissa tai Ukrainan rauhankonferenssissa. Samoin se, kenelle on soitettu ja kenen kanssa viestitellään. Viestittelen lähes viikoittain Etelä-Afrikan presidentin Cyril Ramaphosan kanssa.”
Presidentti on näillä näkymin matkustamassa Afrikan mantereelle toukokuussa. Vierailun tarkempi sisältö ei ole vielä julkinen.
”Peruspointti on, että matka ei ole se, mikä ratkaisee”, hän täsmentää.
Oman haasteensa asetelmaan tuo se, pysyykö Yhdysvallat globaalin lännen johdossa. Presidentti Trump on molemmilla kausillaan suhtautunut nuivasti kansainvälisiin yhteisöihin. Maa on kritisoinut YK:n alaisia järjestöjä ja eronnut Pariisin ilmastosopimuksesta.
Stubbin mukaan muut länsimaat pyrkivät vakuuttamaan Yhdysvallat siitä, että jos se haluaa edelleen pysyä suurvaltana, sen kannattaa tukeutua kansainvälisiin instituutioihin ja erityisesti eurooppalaiseen yhteistyöhön.
”Eihän sekään ole mahdotonta, että vallan kolmio tulee muodostumaan vahvoista miehistä. Trumpista, Putinista ja Xistä.”
Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti aikoinaan useita kirjoja. Niistä tunnetuin on itänaapurin historiaan, kulttuuriin ja politiikkaan perehtynyt Venäjän idea (2001).
Teos käännettiin myös venäjäksi. Kun Koivisto oli esittelemässä kirjaansa Venäjällä, häneltä kysyttiin radiohaastattelussa, mikä on Suomen idea. Presidentti vastasi yhdellä sanalla: selviytyä.
Usein siteerattu vastaus oli esillä myös viime syksyn suurlähettiläskokouksessa. Vuosittainen tapahtuma kokoaa Suomen suurlähettiläät Helsinkiin muutaman päivän ajaksi. Tapahtumassa pitämässään puheessa Stubb sanoi, ettei Suomen idea ”ole enää vain selvitä”.
Mikä on Suomen idea tällä hetkellä?
”Suomen idea on vaikuttaa. Me olemme kaikilla maailman mittareilla mitattuna yksi maailman menestyksekkäimmistä maista. Me toimimme mallina monelle ilman, että meillä olisi kuitenkaan tarvetta pröystäillä.”
Presidentin puheissa vaikuttamisen viesti ei koske vain valtiota vaan myös yksittäisiä ihmisiä. Tämä näkyi, kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vieraili Suomessa edellisen kerran maaliskuussa 2025. Osana vierailua Zelenskyi ja Stubb järjestivät keskustelutilaisuuden Helsingin yliopistolla.
Siellä Stubb vetosi yleisössä istuneisiin nuoriin sen puolesta, etteivät nämä menettäisi toivoaan. Presidentti muistutti, että nuoret tulevat olemaan tulevaisuuden johtajia. Zelenskyi puolestaan vastasi yleisökysymykseen siitä, mitä opiskelijat voivat tehdä Ukrainan puolesta.
”Tulevaisuudenuskon luominen nuoriin yhdessä sotaa käyvän maan presidentin kanssa, joka kykenee sanoittamaan maailmanmenon suhteellisen myönteisellä tavalla, merkitsi itselleni paljon”, Stubb sanoo nyt.
Hän lisää, että maailma kulkee aina parempaan suuntaan, vaikka kehitys ei ole häiriötön vaan sisältää myös takaiskuja.
”Tulevaisuudesta ei voi ulkoistaa itseään. Se on viestini nuorille. Nuoret tekevät tulevaisuuden.”
Nykyinen maailmantilanne on kaukana siitä, jossa Stubb itse kasvoi aikuiseksi.
Vuonna 1989 Berliinin muuri murtui. Neuvostoliitto, sen johtama itäblokki ja kylmä sota olivat tulossa päätökseen. Länsimaissa odotettiin, että maailman valtiot kääntyvät kohti liberaalia demokratiaa ja markkinataloutta.
Samana vuonna Stubb suuntasi opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Myöhemmin hän opiskeli myös Pariisissa, Bruggessa ja Lontoossa. EU:hun erikoistuneena virkamiehenä ja tutkijana Stubbista tuli Suomen kansainvälistymisen kansikuvapoika.
”Silloin oli valoa tunnelin päässä”, presidentti kuvailee opintojensa alkua.
Nyt näkymä on toisenlainen. Koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota ja Trumpin toiminta ovat pitäneet yllä huolta maailman suunnasta ja Euroopan kohtalosta.
Epävarmuus ja jopa pessimismi näkyivät myös tänä keväänä julkaistussa Nuorisobarometrissa. Optimistisesti tulevaisuuteen uskovien nuorten aikuisten osuus oli laskenut edellisen kyselyn 80 prosentista 61 prosenttiin. Neljännes vastaajista oli sitä mieltä, että menestyminen elämässä ei ole vain itsestä kiinni. Luku on selvästi suurin kyselyn 30-vuotisessa historiassa.
Stubb vetoaa silti nuorten tulevaisuudenuskon puolesta. Hänen mielestään vanhempien vastuulla on lopettaa puheet siitä, ettei nuorilla ole vaikutusmahdollisuuksia.
”Ei minun sukupolveni aikana ollut influenssereita. Suomessa ei ollut muuta viisautta kuin presidentin viisaus. Nyt meillä on 5,6 miljoonaa viisasta tässä maassa. Kyllä vaikutusmahdollisuuksia minun mielestäni ainakin nuorilla on paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin.”
Presidentti puhuu yhteiskunnan etenevän kohti ”käänteistä mentorointia”. Hän tarkoittaa sitä, että teknologian nopean kehittymisen vuoksi vanhemmat sukupolvet oppivat enemmän lapsiltaan.
”Nykyään ei ole sitä kylänvanhinta, joka pystyy ohjaamaan yhteiskuntaa ja lausumaan lopullisen viisauden. Asetelma on huomattavasti kollektiivisempi, ja sen keskeisenä osana ovat nuoret.”