Uusista perhepoliittisista malleista tulee helposti ennen pitkää itsestäänselvyyksiä. Sitten niiden vaikutus hiipuu. © JOHANNA VUONOKARI / LK

Ensimmäisestä enemmän

Suomen matalaa syntyvyyttä halutaan nostaa kannustamalla ensimmäisen lapsen hankintaan rahalla. Monet yritykset lisätä syntyvyyttä etuisuuksilla eivät ole pitkän päälle toimineet.

perhepolitiikka 28.7.2025

Teksti: Matti Rämö

8 MIN

Luvuista olisi helppo rakentaa kriisitunnelmaa, poliittisen keskustelun ikiaikaista polttoainetta.

Vuonna 2010 suomalaisnaisten kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87, vuosituhannen korkein. Vuonna 2023 kirjattiin mittaushistorian pohjalukema: 1,26.

Heinäkuussa Kansaneläkelaitoksen uusi kokoomustaustainen johtaja Lasse Lehtonen lämmitteli keskustelua syntyvyydestä. Hän ehdotti Ylellä lapsilisän sitomista ikään: rahaa saisi sitä enemmän, mitä nuorempana ensimmäisen lapsen hankkisi.

Nykyisin lapsilisä kasvaa lapsiluvun mukaan. Ensimmäisestä lapsesta sitä saa kaikkein vähiten.

Lehtonen poimi avauksen selvityksestä, jonka Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch laati sosiaali- ja terveysministeriölle (STM). Vuonna 2024 valmistuneessa ja tänä vuonna päivitetyssä selvityksessä professori analysoi syntyvyyden laskun syitä ja esittää 20 keinoa sen nostamiseksi.

Neljä viidestä suomalaisesta toivoo vähintään kahta lasta. Tutkimusten mukaan toive toteutuu 90 prosentin todennäköisyydellä ja ilman hedelmöityshoitoja, jos nainen saa ensimmäisen lapsen viimeistään 27-vuotiaana.

Vuonna 2022 keski-ikä biologiseksi äidiksi tulemiselle ylitti 30 vuotta. Se on noussut Suomessa loivasti jo pitkään.

”Ensimmäisen lapsen hankkimisiän alentaminen olisi kokonaissyntyvyyden kannalta aika keskeinen toimi”, Lehtonen sanoi Helsingin Sanomille.

Pian Kela-johtajan avauksen jälkeen sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) kertoi HS:lle hallituksen nimittävän syksyllä selvitysryhmän, joka tarkastelee muun muassa lapsilisiä.

”Yksi esillä ollut vaihtoehto on, että ensimmäisestä lapsesta saisi enemmän lapsilisää”, hän sanoi lehdelle.

Suomessa lapsiluvun pudotus on ollut Euroopan jyrkintä. Ikärakenteen ja huoltosuhteen vinoutumista pidetään jo kansantalouden kohtalonkysymyksenä.

Väestöä voi kasvattaa kahdella tavalla. Maahanmuutto on kestoaihe, joka herättää voimakkaita intohimoja. Perussuomalaisten maahanmuuttokielteisyys heijastuu Petteri Orpon (kok) hallituksen pidättyväiseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Toista väestöpolitiikan keinoa, syntyvyyden lisäämistä, poliitikot lähestyvät varoen.

”Suomalaista perhepoliittista keskustelua vasten Lehtosen avaus tuntuu suorastaan radikaalilta”, eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä luonnehtii.

Poliitikoille syntyvyyskeskustelu on ”miinakenttä”, jota vältellään ympäri puoluekarttaa.

”Lasten hankkiminen mielletään laajasti yksityisasiaksi ja siihen puuttuvien poliitikkojen puheet holhoamiseksi. Se on ristiriidassa politiikan valtavirraksi muuttuneen individualismin kanssa.”

Antti Rinne (sd) esitti elokuussa 2017 toiveen kansallisista ”synnytystalkoista”. Idea tyrmättiin nopeasti ja Sdp-johtaja pahoitteli ”huonoa sanavalintaansa”.

Syntyvyyden lisääminen ja sitä tukeva perhepolitiikka istuisivat luontevasti konservatiivisen oikeiston ideologiaan. Silti syntyvyyskeskustelu on vaikeaa myös sille.

”Oikeiston syntyvyysavaukset vievät mielikuvat keskusteluun siitä, millaisia kansalaisia halutaan ja avaa ovet jopa rodunjalostussyytöksille. Vaikka populistit eivät piittaa, mitä heidän puheistaan ajatellaan, hekin välttävät tekemästä itsestään liian helppoa maalia”, Jokisipilä sanoo.

Nytkin ristiriitoja ilmeni nopeasti. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah ennakoi, että uudistuksen rahoittaminen pakottaisi leikkaamaan myöhemmistä lapsista maksettavia lisiä. Siitä kärsisivät suurperheet.

Essayah ilmoitti, etteivät kristillisdemokraatit tue Sanni Grahn-Laasosen väläyttämää lapsilisäuudistusta.

Noin 12 prosentissa suomalaisia lapsiperheitä on kolme lasta. 4,5 prosentissa perheitä lapsia on neljä tai enemmän.

”Keskusta ja kristillisdemokraatit saavat tästä joukosta huomattavaa kannatusta”, Jokisipilä sanoo.

Vaikka perhepoliittisista uudistuksista ja niiden rahoituksesta päästäisiin sopuun, ennusteet vaikuttavuudesta ovat heikot.

Viro alkoi vuonna 2004 korvata vanhempainvapaita edeltävät tulot sataprosenttisesti 18 kuukauden ajan. Syntyvyys kääntyi nousuun, mutta alkoi 2010-luvulla jälleen laskea. Kolmannen lapsen hankkimiseen kannustanut lapsilisäuudistus toi uuden nousupiikin, mutta 2020-luvulla hedelmällisyysluku on taas vähentynyt.

Myös Saksassa ja Unkarissa avokätiset perhe-edut ovat tuoneet syntyvyyteen vain lyhytaikaisia piristysruiskeita.

”Kun uudet perhepoliittiset mallit vakiintuvat, niistä tulee itsestäänselvyyksiä ja ihmisten kiinnostus niitä kohtaan lopahtaa ja vaikutus hiipuu”, sanoo väitöskirjan aiheesta tehnyt Hannele Heinänen.

Hänen vuonna 2021 valmistunut väitöskirjansa käsitteli perhepolitiikan vaikutusmahdollisuuksia Suomessa ja Euroopassa. Etelä-Euroopassa ja englanninkielisissä maissa valtio puuttuu pidättyväisesti perheiden asioihin. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa rakennetaan aktiivisesti palveluita tukemaan lapsia, vanhempia ja sukupuolten tasa-arvoa. Lopputulos on sama: syntyvyys laskee.

”Etuisuusuudistuksia oleellisempaa on keskustelu siitä, miten ihmiset saadaan näkemään lapsi rikkautena, joka on mahdollista mahduttaa omaan elämään.”

Lapsiluvun väheneminen on globaali megatrendi, joka ylittää kulttuurien ja yhteiskuntajärjestelmien erot. Yhdistävänä taustatekijänä on elintason kasvu.

Vanhemmaksi tulemisen ikä on noussut lähes kaikissa maissa jo 50 vuoden ajan. Syntyvyys laskee käytännössä kaikkialla maailmassa, myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa väestönkasvu on yhä nopeaa. Maailman matalimmat syntyvyysluvut löytyvät Itä- ja Kaakkois-Aasiasta. Etelä-Korean kokonaishedelmällisyys on vain 0,7.

Vanhemmaksi mielivät suomalaiset haluavat enemmän lapsia kuin saavat. Keskiarvoksi muutettuna toivotun ja toteutuvan lapsiluvun erotus on 0,6 lasta. Lastenhankkimista lykätään syillä, joihin poliitikkojen on vaikea vaikuttaa.

Sopivan kumppanin puuttuminen ja haluttomuus luopua nykyisestä elämäntyylistä olivat naisille keskeiset syyt siirtää lasten hankkimista, Väestöliiton Perhebarometriin vuosina 2021–2022 tehty kysely kertoo. Miehet painottivat enemmän toimeentuloon ja asumiseen liittyviä syitä.

Myös ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli lapsen tulevaisuudesta oli merkittävä syy pantata perheen perustamista. Naisilla se oli suurempi odottamisen syy kuin epävarmuus omasta tai perheen taloudellisesta tilanteesta tai keskeneräisistä opinnoista.

YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveysjärjestö UNFPA selittää syntyvyyden laskua toimijuuden kriisillä.

”Ihmiset eivät usko tulevaisuuteen. He kokevat epävarmuutta, eivätkä luota siihen, että he saavat apua, kun tarvitsevat sitä”, Väestöliiton toimitusjohtaja Tiina Ristikari sanoo.

Vaikka tulonsiirtojen vaikutuksesta syntyvyyteen ei ole merkittävää näyttöä, myös perhepalveluista käytävä keskustelu vaikuttaa vanhempiin.

”Jatkuva leikkauspuhe syö nuoren luottamusta tulevaisuuteen ja hämärtää sitä, kuinka hyvät mahdollisuudet Suomessa on jäädä töistä perhevapaalle ja laittaa lapsi päivähoitoon.”

Rahallakin on aina merkitystä, Ristikari sanoo.

”Esimerkiksi lapsilisää ei ole kiinnitetty mihinkään indeksiin, sen ostovoima on heikentynyt selvästi 1990-luvulta lähtien.”

Vaikka korotettujen lapsilisien kaltaisten lisääntymisbonusten vaikutus syntyvyyteen on tutkimusten mukaan väliaikainen, perhe-etuisuuksien heikentämisellä vaikuttaa sen sijaan olevan pysyvämpi vaikutus lapsilukuun.

”Perhepolitiikalla pystytään vaikuttamaan siihen, että ihmiset vielä haluavat lapsia. Jos perheellistymisen edellytyksiä heikennetään, syntyvyyden syöksykierre on vielä syvempi”, Ristikari sanoo.

Suomen perhe-etuuksiin kohdistama osuus bruttokansantuotteesta oli EU:n keskiarvoa korkeampi, mutta pienempi kuin muissa Pohjoismaissa ja esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa.

Myös työnantajilla on roolinsa perhepolitiikassa. STM:n vuonna 2004 tekemän selvityksen vastaajista 18 prosenttia vakituisessa työsuhteessa olevista ja 44 prosenttia määräaikaisessa työsuhteessa olevista kertoi kokeneensa syrjintää raskauden vuoksi. Yleisin syrjinnän muoto oli määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen.

Syrjintätapauksia arvioivaan Tasa-arvovaltuutetun toimistoon tulee enenevässä määrin yhteydenottoja myös isiltä. Heidän syrjintäepäilynsä liittyvät esimerkiksi siihen, ovatko perhevapaat vaikuttaneet kohtuuttomalla tavalla heidän palkkaansa.

Suomessa 2010-luvulla nähdylle lapsiluvun romahtamiselle on vaikea löytää selityksiä.

Lasku ei näyttäisi johtuvan koulutustason, perhepolitiikan tai työmarkkinoiden muutoksesta, Anna Rotkirch kirjoittaa STM:lle laatimassaan selvityksessä.

Hän toteaa myös: Tulotason tai taloudellisen epävarmuuden muutos ei laajasti selitä syntyvyyden laskua Suomessa.

Rotkirch etsii syitä nuorten elinympäristön ja elämäntavan muutoksesta. 2010-luku jää historiaan digitalisoitumisen vuosikymmenenä. Ruudut vaikuttavat ihmissuhteisiin ja jakavat miehiä ja naisia omiin todellisuuksiinsa. Parisuhdemarkkinoilla deittisovellukset jakavat voittajat ja häviäjät uudenlaisella logiikalla.

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan lukiolaistytöt viettivät ruuduilla keskimäärin lähes kuusi tuntia päivässä, siitä keskimäärin neljä tuntia sosiaalisessa mediassa. Tutkimusten mukaan erityisesti nuorten naisten mielenterveys kärsii runsaasta sosiaalisen median käytöstä.

Miehillä runsas pelaaminen on yhteydessä yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen.

Toisen suomalaistutkimuksen mukaan runsaasti sosiaalista mediaa käyttävät ja työorientoituneet nuoret aikuiset, erityisesti nuoret naiset, mainitsivat useammin elämäntapaan liittyvät mieltymykset syyksi lykätä lastensaantia.

”Suomi halusi olla digitalisaation eturintamassa ja käytännössä se tarkoitti, että kaikille hankittiin mahdollisimman paljon laitteita”, Anna Rotkirch sanoo.

Hän toivoo, että ruutujen vaikutuksesta ihmissuhteisiin puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin.

”Emme tiedä tarpeeksi siitä, mitä nopea teknologinen murros teki nuorten sosiaalisuudelle, parisuhteille ja seksille. Miten nuorten seksielämään vaikuttaa esimerkiksi se, että lähes jokainen on nähnyt jo lapsena kovaa pornoa?”

Uudenlainen aika voi vaatia uudenlaista perhepolitiikkaa. Rotkirchin selvityksessä ensimmäinen toimenpide-ehdotus on, että 20–29-vuotiaiden perhettä ja lastensaantia koskevista toiveista hankittaisiin lisää tietoa päätöksenteon tueksi.

”Toivottavasti seuraavaksi voidaan käydä poliittista keskustelua myös parisuhteiden haurastumisen syistä”, Rotkirch sanoo.

Syntyvyyskeskusteluun on vaikuttanut tieto siitä, että kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä. Ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyvien murheiden rinnalla maailman väkiluvun kasvu oli pitkään huolenaihe.

YK pyrki vuosikymmenien ajan vähentämään globaalia väestökasvua. Nyt se ei enää kampanjoi sen eteen.

Nykytahdilla ihmiskunta voi siirtyä eksponentiaalisesta väestönkasvusta eksponentiaaliseen väestön vähenemiseen tämän vuosisadan aikana.

Syntyvyyden lasku hillitsee ekologisia kriisejä. Ikärakenteen nopea muutos aiheuttaa kuitenkin sosiaalisia ongelmia, Rotkirch sanoo.

Huoltosuhteen vinoutuminen kuormittaa työssäkäyviä ikäluokkia ja vaikeuttaa vanhempien sukupolvien tarvitsevan hoivan rahoittamista.

STM:n selvityksessään Rotkirch kirjoittaa, että suomalaisten lapsitoiveiden toteutuminen ei johtaisi rajuun väestönkasvuun. Se ei tarkoittaisi myöskään päinvastaista, rajua syntyvyyden laskua.

Hänestä syntyvyyskriisi korjaantuisi, jos ihmisten toive toteutuisi, eli suomalaiset saisivat sen määrän lapsia kuin kertovat haluavansa.

Artikkelia varten on haastateltu myös työelämäasioista vastaavaa ylitarkastajaa Suvi Vilchesiä Tasa-arvovaltuutetun toimistosta.

Oikaisu 28.7.2025 klo 15.29: Toisin kuin jutussa kirjoitettiin, syntyvyys laskee myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.