Alexander Stubb haluaa
kansainvälisen Suomen, mutta kaikkien suomalaisten ei tarvitse olla kansainvälisiä
Millainen arvojohtaja olisit presidenttinä, Alexander Stubb?
Tyhjä tuoli tärisee Aalto-yliopiston päärakennuksessa Dipolissa. Tärinän lähde on kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok).
Dipolin suuressa kokoustilassa Espoossa on lokakuun viimeisenä lauantaina koolla kokoomuksen ylimääräinen puoluekokous. Alexander Stubb on juuri nimitetty pääministeripuolueen presidenttiehdokkaaksi.
Nimitystä seuraa ehdokkaan linjapuhe. Se koluaa poliittista historiaa, ulkopolitiikkaa ja kansainvälisiä suhteita. Ennen nopeasta puhetahdista tunnettu Stubb käsittelee aiheita sillä arvokkuudella, joka niille on Suomessa perinteisesti suotu. Jylhästi ja hitaasti.
Ja yksityiskohtia riittää.
”…Juho Kusti Paasikivi rakensi meidän ulkopolitiikan peruspilarit kylmän sodan alussa…”
”…Etelä-Afrikka ja Nigeria on noin puolet Afrikan taloudesta…”
”…meillä on 62 F-18 hävittäjää, meillä on kohta 64 F-35 hävittäjää…”
Yleisö alkaa osoittaa herpaantumisen merkkejä. Supatus vierustovereille lisääntyy, yhä useampi vilkaisee puhelintaan.
Zyskowicz selaa älyluuriaan yhtäjaksoisesti kymmeniä minuutteja. Kohteliaat väliaplodit hän toteuttaa rummuttamalla vapaalla kädellä viereistä tuolia, siirtämättä katsettaan näytöstä sen pahemmin puhujaan kuin tärisevään istuimeen. Zyskowiczin pää nousee hädin tuskin, kun Stubb mainitsee hänen nimensä puheessa.
Linjapuheen on odotettu kestävän puolisen tuntia, korkeintaan kolme varttia. Kun sitä on takana lähes tunti, Stubb havahtuu tilanteeseen. Hän alkaa vitsailla yleisön jaksamisesta ja kiristää tahtia.
Yhtäkkiä hän poikkeaa medialle ennakkoon jaetusta tekstistä huomattavasti. Korpraali Stubb kertoo poikansa suorittavan varusmiespalvelusta. Tämä ohittaa pian isän sotilasarvoltaan.
”Ja jotta tuo kotikyykyttäminen ei olisi niin pahaa, niin olisin kiitollinen, että valitsette minut ylipäälliköksi.”
Sali repeää nauruun ja pitkiin väliaplodeihin. Lähes 900 kokoomuslaista jaksaa skarpata puheen loppuun.
Sosiaalisen median kanavilla puolueen aktiivit kehuvat puhetta analyyttiseksi. Puoluekokouksen jatkoilla sen kestolle kehdataan vitsailla.
Se oli unelma-alku.
Alexander Stubb lähti poliitikoksi kaksi vuosikymmentä sitten. Ensikoitoksessaan vuoden 2004 eurovaaleissa hän keräsi yli 115 000 ääntä. Äänisaalis oli kisan toiseksi suurin.
Tutkijana ja virkamiehenä työskennellyt Stubb oli opittu tuntemaan EU-politiikan innokkaana kommentoijana. Useimmat puolueet olivat kosiskelleet häntä ehdokkaaksi eurovaaleihin.
Kokoomuksen valinnut Stubb lupasi brittitaustaiselle vaimolleen, ettei lähtisi kansalliseen politiikkaan. Mieli muuttui, kun puheenjohtaja Jyrki Katainen soitti Stubbin hätiin vuonna 2008. Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) joutui eroamaan tekstiviestikohun saattelemana.
Puoluesihteeri Taru Tujunen huomautti Stubbille, että tämän nousu ministeriksi tapahtuu surun päivänä, jolloin kokoomus joutuu tekemään ikävän päätöksen. ”Toivottavasti ilmeesi on sen mukainen”, Turunen ohjeisti ennen tiedotustilaisuutta.
Kuusi vuotta myöhemmin pokkaa ei pidätelty. Katainen luopui puheenjohtajan ja pääministerin tehtävästä kesken vaalikauden. Puoluekokous hurrasi tilalle Stubbin. Valintansa jälkeen hän räpsäisi kokousväen edessä selfien etu- ja keskisormi ojossa voitonmerkkinä.
Alamäki alkoi liki välittömästi. Pääministeri saapui kesäiseen lehdistötilaisuuteen shortseissa ja suostui tikkatauluksi Duudsonien teemapuistossa, niin ikään shortseissa. EU-ekspertin kotimaan politiikan asiaosaamista epäiltiin jatkuvasti.
Lyhytikäinen hallitus lopetti kautensa vastustamalla omia esityksiään eduskunnassa. Seurasi vaalitappio. Stubbin vuoro kokoomuksen johdossa jäi yhteen kauteen, lyhyimmäksi 70 vuoteen.
”Me kyynisimmät näimme nopeasti, että Alex on liian hyväuskoinen. Konservatiivisempi kokoomuslainen oli kauhuissaan hänen liberaaleista ajatuksistaan”, kokoomuksen kansanedustaja muisteli Stubbin aikaa anonyymisti Tuomo Yli-Huttulan kirjassa Presidentti ja porvarivalta (Otava, 2018).
Stubb palasi Eurooppaan. Ensin investointipankin varapääjohtajaksi Luxemburgiin, myöhemmin Euroopan yliopistoinstituuttiin Firenzeen. Kansallisen politiikan hän sanoi jättäneensä.
”Luulen, että mun vahvuudet on Suomen edustamisessa kansainvälisesti, mutta eduskunnassa tai ministerinä minua ei tulla koskaan näkemään. Se on aivan varma”, Stubb sanoi Ylen Politiikka-Suomi -ohjelmassa vuonna 2021.
Ovi Mäntyniemeen jäi raolleen.
Kesällä 2023 kokoomuksessa oli levotonta: presidentinvaali lähestyi, eikä kokoomuslaisia näkynyt gallupien kärkikahinoissa.
Kokoomusjohdon huomiota söi kevään ajan hallituksen rakentaminen ja kesällä sen pelastaminen. Stubbista odotettiin puolueen ehdokasta, mutta hän antoi odottaa ilmoitustaan.
Elokuun alussa puolueessa nousi kapinalippu. Tuore puolustusministeri Antti Häkkänen kertoi harkitsevansa ehdokkuutta. Moni kokoomuksen piiri tuki häntä ja vaati jäsenäänestystä.
Helsingin Sanomat kartoitti puolueen kansanedustajien kantoja. Useampi nimesi suosikikseen Häkkäsen kuin Stubbin.
Stubb kuuluu kokoomuksen liberaaliin laitaan. Mäntyharjulainen Häkkänen antoi kasvot sen arvokonservatiiveille. Puolueessa näytti kypsyvän yhteenotto kahden eri ryhmän välillä.
Lopulta puheenjohtaja Petteri Orpo vihelsi pelin poikki. Hän pyysi ehdolle Stubbia.
Orpo perusteli valintaa kahdella syyllä. Ensin hän nosti esille puolueen teettämät omat kannatuskyselyt eri henkilöiden suosiosta. Vasta sitten hän mainitsi ehdokkaan kokemuksen ja osaamisen.
Stubb suostui. Reaktio median teettämissä presidenttigallupeissa oli välitön: kokoomuksen kannattajat yhdistyivät oman ehdokkaan taakse. Stubb nousi kertaheitolla mielipidetiedusteluiden toiselle sijalle.
Moni kokoomuslainen myöntää, että nousun nopeus yllätti heidät itsensäkin. Se on myös hiljentänyt puolueen epäilijät – ainakin toistaiseksi.
Martti Ahtisaari (sd) oli Suomen kansainvälisin presidentti Carl Gustav Mannerheimin jälkeen, Stubb arvioi kuusi vuotta sitten ilmestyneissä muistelmissaan.
Näissä vaaleissa Stubb yrittää napata kunnian itselleen, ehkä jopa ykkössijan Mannerheimilta. Stubb on kansainvälinen liberaali, joka on suorittanut tutkinnon viidessä eri maassa Yhdysvaltoja myöten. Työuransa hän on tehnyt ympäri Eurooppaa. Hän on sanonut vihaavansa muureja ja pitävänsä rajoja vain välttämättömänä pahana. Perheen kotikieliä on kaksi, eikä niistä kumpikaan ole suomi.
Kosmopoliitti tosin pyrkii presidentiksi aikana, jolloin globalisaation riemumarssi on pysähtynyt.
Kansallismielisyys ja maahanmuuton vastustaminen ovat politiikan valtavirtaa eri puolilla Eurooppaa. Ukrainan sota on lisännyt puolustusmenoja. Suomi rakentaa itärajalleen aitaa. Myös kytkökset Kiinaan huolestuttavat aiempaa enemmän.
Stubb itse ei kuitenkaan ole tinkinyt kansainvälisyydestä, ei omissa arvoissaan eikä analyyseissään. Hän palasi Suomeen kokopäiväisesti kampanjoimaan puoluekokousviikolla ja istuutui Suomen Kuvalehden haastatteluun kaksi päivää ennen virkavapaalle jäämistä.
Haastattelussa hän arvioi globalisaation ennemmin alueellistuvan kuin purkautuvan täysin, eikä maahanmuuttokaan ole katoamassa.
”Silloin kun väestörakenne muuttuu näin radikaalisti, että me globaalissa lännessä vanhenemme ja vähenemme, ja globaali itä ja globaali etelä kasvaa ja nuortuu, niin jossain vaiheessa näiden kahden pitää kohdata”, hän sanoo.
Kun Stubbilta kysyy monikulttuurisuuteen liittyvistä haitoista, hän nostaa esille sen luomat vastakkainasettelut. Hän kehuu väistyvää presidentti Sauli Niinistöä, joka on ”lyönyt nyrkkiä pöytään silloin, kun rasismikeskustelu on mennyt liian pitkälle”.
Kesällä Niinistö otti kahdesti kantaa Orpon hallitusta ravisuttaneeseen rasismikohuun. Pian ensimmäisen kannanoton jälkeen elinkeinoministeri Vilhelm Junnila (ps) erosi, toisen jälkeen hallitus alkoi valmistella tiedonantoa tasa-arvon edistämisestä.
Kesän päätteeksi perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi nimitetty Jussi Halla-aho kritisoi Niinistön astuneen kaudellaan tehtäväkenttänsä ulkopuolelle ja kommentoineen esimerkiksi hallituspolitiikkaa. Halla-aho jätti kuitenkin täsmentämättä, mihin viittasi.
Stubbin mukaan länsimaisissa yhteiskunnissa haastetaan demokratiaa. Hän liittää demokratiaan median vapauden, oikeusvaltion toiminnan ja vähemmistöjen oikeudet.
”Kun ryhdytään luopumaan demokratiaan liittyvistä perusarvoista, kuten ihmisoikeuksista, perusoikeuksista, tasa-arvosta, vähemmistöjen suojelusta, silloin koko yhteiskunnan arvopohja heiluu.”
Kaksi vuotta sitten Politiikka-Suomessa Stubb muisteli saamiaan vastareaktioita tyylistään ulkopolitiikan huipulla.
”Minulla ei ole mitään ongelmaa olla kansainvälinen suomalainen. Mutta kuitenkin aika monet Suomessa ovat edelleen vähän kuin impivaaralaisia eli ei uskalleta olla kansainvälisiä”, hän sanoi tuolloin.
Stubb vaikuttaa häkeltyvän kuulleessaan vanhan sitaattinsa: ”Sanoinko noin?” Pienen hiljaisuuden jälkeen hän huomauttaa Suomen kansainvälistyneen hurjasti verrattuna omaan nuoruuteensa 1970- ja 1980-luvulla, jolloin lomamatka Kanarialle oli suomalaisille uutta ja ihmeellistä.
”Kansainvälisyys on siinä mielessä aika helppoa, että kun ei hylkää toista, muuttuu kansainväliseksi. Samalla tiedostaen, että ei kaikki halua olla tai kaikilla ei ole mahdollisuutta olla kansainvälisiä. Eikä siinäkään mitään huonoa ole.”
Kokoomus lähtee vaaleihin intoa ja itseluottamusta puhkuen. Puolue on voittanut viimeiset euro-, kunta-, alue- ja eduskuntavaalit.
Jos Stubb nousee Mäntyniemeen, puolue dominoisi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tulevat vuodet. Orpo päivystää Kesärannassa, Häkkänen puolustusministeriössä, Elina Valtonen ulkoministeriössä.
Värisuoran täyttymiseksi Stubbin pitää vakuuttaa suomalaiset siitä, että hän on rauhallisempi ja harkitsevaisempi kuin politiikasta poistuessaan. Tätä viestiä hän toistanut kampanjatilaisuuksissa ja tiedotusvälineissä.
”Kyllä tässä viisastuneena ymmärtää, että jos on yksi instituutio Suomessa, jota ei voi lähteä ravistelemaan, niin se on presidentin instituutio.”
Silti jokainen presidentti tekee virasta väistämättä omannäköisensä.
Aikanaan Stubb oli Twitter-pioneeri suomalaisen politiikan huipulla. Nyt hän olisi valmis tekemään presidentin toimesta ”ehkä astetta avoimemman”. Tämän tarkemmin hän ei osaa vielä kommentoida asiaa.
”Shortseja en pistäisi heti ensin päälle.”
Pidättyväisyydestä kertoi myös puoluekokouksen rauhallinen linjapuhe, jossa Stubb kehui kaikki kilpakumppaninsa.
Joviaalisuus suorastaan ylikorostui Helsingin kirjamessuilla. Siellä kahdeksan ehdokasta puhui heihin vaikutuksen tehneistä kirjoista. Kun Pekka Haaviston (vihr) mikrofoni lakkasi toimimasta, neljän tuolin päässä istuva Stubb lähti lainaamaan tälle omaansa.
Kahvipöydän ohi pujotteleva Stubb kääntyi takaisin, kun Haavistolle kapulan ojensi tämän vieressä istunut Olli Rehn (kesk).
Alkusyksyn ajan Stubb opetti Italiassa arkisin ja kiersi Suomen maakuntia viikonloppuisin.
”Totta kai vähän jännittää tulla takaisin Suomen vaalitantereille”, hän sanoi syyskuussa Kouvolan turvallisuuskonferenssin presidenttitentissä.
Tentistä Stubb siirtyi viereiseen ostoskeskukseen pystytetylle lavalle. Kauppakeskus Hansassa hän kätteli yleisöä, voiteli kätensä käsidesillä ja nousi lavalle paikallisen kansanedustajan saattelemana. Puheiden jälkeen yhteiskuville riitti kysyntää.
Seuraavana viikonloppuna vaiheet toistuivat Turun kauppatorilla. Talven aikana toistoja ehtii tulla kuin himourheilijalla.
Pohjanmaalta kampanja jakoi someen videon, jossa Stubb maistoi ensi kertaa kaljavelliä.
”Tätä lisää!” hän toteaa soppalautanen kädessä, tyköistuvassa puvussa.
Virkavapaalle jäämisen myötä tie on nyt auki kokoaikaiselle kampanjoinnille. Talven aikana ehdokkaat pääsevät ottamaan kansalaisten kanssa tuhansia yhteiskuvia ja kohtaamaan eri pitäjien paikalliserikoisuudet.
Ennen kannatuksen kohenemista politiikan pöytäkeskusteluissa pohdittiin, onko Stubb kiinnostuneempi myöhemmin ensi vuonna avautuvan komissaarin kuin presidentin tehtävästä. Yhtä kaikki voitonhaluisena pidetty Stubb antaa myös tähän kampanjaan kaikkensa. Komissaarinäkymiä hän kieltäytyy kommentoimasta.
”Olen one race pony (yhden kisan hevonen). Keskityn yhteen asiaan kerrallaan.”
”Ei näitä maailman ongelmia
ratkota vain samanmielisten kesken”
Suomen Kuvalehti esittää presidenttiehdokkaille joukon arvokysymyksiä, joihin on vastattava lyhyesti.
Jos tulet valituksi presidentiksi, mikä on tärkein asia, jota aiot pitää esillä arvojohtajana?
”Suomalaisten yhtenäisyys. Mielestäni se on ollut voima, jolla Suomesta rakennettiin sadassa vuodessa yksi maailman menestyneimmistä maista.”
Kuka on esikuvasi arvojohtajana?
”Kansainvälisessä politiikassa suurin on Nelson Mandela. Kun luin hänen kirjansa Pitkä tie vapauteen, niin ymmärsin mitä vapaustaistelu oikeasti merkitsee ja mitä tarkoittaa taistella hyvän puolesta kaikkea pahaa vastaan. Suomen presidenteistä Martti Ahtisaari, koska hän on yksi lähihistorian suurimmista rauhanvälittäjistä.”
Pitäisikö turkistarhaus kieltää?
”Tähän kysymykseen on luotu ratkaisujen löytämistä vaikeuttava vastakkainasettelu. Nopeana toimena turkiseläinten hyvinvointia olisi pystyttävä parantamaan. Jos turkistarhaus päätettäisiin lopettaa, se tulisi tehdä hallitusti pitkällä siirtymäajalla ja turkistarhaajille olisi varmistettava asianmukainen kompensaatio.”
”Uskon, että tämän vuosisadan aikana meidän ihmisten suhtautuminen eläimiin tulee muuttumaan.”
THL on suosittanut huumeiden käyttöhuoneiden kokeilua. Kannatatko tätä?
”Tuohon kysymykseen minulla ei ole vielä tässä vaiheessa kantaa.”
Pitäisikö eutanasia laillistaa Suomessa?
”Kannatan ensisijaisesti saattohoidon ja kivunhoidon kehittämistä niin, että jokaiselle turvataan elämän loppuvaiheen hyvä hoito asuin- tai hoitopaikasta riippumatta. Jos eutanasia päätettäisiin laillistaa, tarvittaisiin vahva kannanotto lääkärikunnalta ja arkkiatrilta.”
Mitä hyötyä monikulttuurisuudesta on ollut Suomelle?
”Se on tuonut Suomeen ja suomalaisuuteen erilaisuutta, sitäkin kautta syvyyttä, erilaisia uskontoja, aatesuuntauksia ja myös erilaisia etnisiä taustoja.”
Mitä haittaa monikulttuurisuudesta on ollut Suomelle?
”Monikulttuurisuus on aina kaikkien kansakuntien historiassa luonut alussa vastakkainasettelua. Se on aivan luonnollinen reaktio, koska uudet asiat meitä aina välillä pelottavat. Olen nähnyt tämän läheltä Britanniassa ja Yhdysvalloissa asuneena.”
Millaisissa tapauksissa käyttäisit presidentin armahdusoikeutta?
”Presidentti Niinistöllä on ollut mielestäni hyvin tasapainoinen tulokulma presidentin armahdusoikeuteen. Jatkaisin samalla linjalla eli suhtautuisin armahdusoikeuteen hyvin pidättyväisesti.”
Pystytkö mainitsemaan jonkin esimerkin?
”Olen valtioneuvoston jäsenenä nähnyt, millaisissa tapauksissa presidentit Halonen ja Niinistö ovat armahtaneet, mutta jokainen tapaus pitää tarkastella yksi kerrallaan.”
Pitääkö suomalaisten tinkiä aineellisesta elintasostaan ympäristön kestävyyden vuoksi?
”En haluaisi katsoa asiaa vastakkainasetteluna elintason ja ympäristön välillä. Uskon, että ympäristö pelastetaan kolmen kautta: lainsäädännöllä, rahoituksella ja teknologialla.”
Eli näet, ettei tarvitse tinkiä elintasosta?
”Se on jokaisen yksittäisen ihmisen päätös. Moni meistä ajattelee, että ilmastonmuutos on maailmanlopun kysymys, mutta moni meistä suunnittelee elämää vain seuraavaan viikonloppuun. On kunkin yksilön itse päätettävissä, missä rajoissa pystyy toimimaan.”
Tekisitkö presidenttinä vienninedistämismatkoja Kiinaan, Saudi-Arabiaan tai muihin maihin, jotka polkevat ihmisoikeuksia?
”Olen neljänä eri ministerinä tehnyt paljon vienninedistämismatkoja myös sellaisiin maihin, jotka polkevat ihmisoikeuksia. Yhteydenpito on tärkeää myös sellaisiin maihin, joiden kanssa emme ole samaa mieltä. Ei näitä maailman ongelmia ratkota vain samanmielisten kesken.”
Voiko Suomi viedä aseita Saudi-Arabiaan?
”Jokainen tapaus harkitaan asevientiä ohjaavien linjauksien mukaisesti. Eli tapauskohtaisesti, ja niin on aikaisemminkin toimittu.”
”Kun olin ulkopolitiikan kanssa tekemisissä, niin joka päivä joutui tekemään arvovalinnan. Vienkö aseita maahan, joka taistelee terrorismia vastaan, mutta polkee ihmisoikeuksia? Tai vienkö aseita maahan, joka puolustaa itseään toista autoritääristä valtiota vastaan?”
Pitäisikö seksuaalirikoslainsäädäntöä kiristää?
”Pidän seksuaaliväkivaltaa yhtenä pahimmista rikoksista. Ja vaikka tasavallan presidentti ei siitä päätä, niin itse olisin valmis tiukentamaan tältä osin lainsäädäntöä.”
Missä presidentti Niinistö on epäonnistunut arvojohtajana?
”Niinistö on ollut erinomainen arvojohtaja monella tavalla. Hän on pitänyt esillä monia tärkeitä teemoja, kuten koulukiusaamista ja nuorten syrjäytymistä. Ja kantanut huolta keskusteluilmapiiristä ja kannustanut suomalaisia dialogiin.”
Et näet epäonnistumisia?
”En.”
Minkä yhden asian uudistaisit Linnan juhlissa?
”Kunnioittaisin perinteitä, mutta eläisin ajassa. Se on niin hieno suomalainen instituutioperinne, että sen radikaalissa uudistamisessa en näkisi järkeä.”
Mihin tervehdykseen lopettaisit presidentin uudenvuoden-puheen?
”Toivottaisin Jumalan siunausta. Tämä johtuu siitä, että arvostan hyviä perinteitä ja haluan sitä osaltani jatkaa.”
Onko tässä merkitystä sillä, että perinne on ”vain” 30 vuotta vanha? (Ahtisaari aloitti, Halonen tauotti ja Niinistö palautti.)
”Ei. Mielestäni se liittyy Suomen historialliseen, kristilliseen perintöön.”
