Palkkasopu toi työrauhan
Kunta- ja hyvinvointialan neuvottelut ratkesivat lopulta ilman lakkoja. Valtiollakin palkat nousevat yleisen linjan mukaisesti, vaikkei sellaiseen pitänyt olla rahaa.
8
MIN
Kiistat yli puolen miljoonan julkisen sektorin palkansaajan työehdoista ja palkankorotuksista ratkesivat huhti-toukokuun vaihteessa.
Työnantajat ja ammattiliitot pääsivät vapun tienoilla sopuun uusista virka- ja työehtosopimuksista valtiolle, kuntiin ja hyvinvointialueille. Valtiolla palkat nousevat niin kutsutun yleisen linjan mukaisesti eli noin 7,8 prosenttia kolmessa vuodessa.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla sopimuskorotukset ovat 7,37 prosenttia. Tämän katsotaan vastaavan niin ikään yleistä linjaa, kun huomioidaan sopimuskauden pituus.
Kuntien ja hyvinvointialueiden palkansaajille sovittiin lisäksi uudesta palkkojen kehittämisohjelmasta, joka käytännössä nostaa palkankorotukset kaikkineen yli yhdeksän prosentin tuntumaan.
Kuten työmarkkinoilla usein, tälläkin kertaa neuvotteluiden tunnelmat muuttuivat nopeasti. Vielä maaliskuun lopulla Valtion työmarkkinalaitos (VTML) katsoi, että valtion palkollisten olisi tyydyttävä pikemminkin reilun kuuden prosentin palkankorotuksiin. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) toimitusjohtaja Henrika Nybondas-Kangas taas arvioi Suomen Kuvalehdelle tuolloin, että yleisen linjan mukaiset korotukset yhdistettynä palkkaohjelmaan olisivat ”liikaa”.
Juuri palkkaohjelmasta tuli yksi neuvotteluiden kuumista perunoista.
Kunta- ja hyvinvointialalla nähtiin kolme vuotta sitten poikkeuksellisen laajat työtaistelut, joita ratkaisemaan nimitettiin harvinainen sovittelulautakunta. Vuosille 2022–2025 solmittiin palkkaratkaisu, jossa korotukset sidottiin keskeisiin teollisuuden sopimuksiin. Lisäksi alalle luotiin lautakunnan esityksestä viisivuotinen palkkaohjelma, jonka oli määrä tuoda vuosina 2023–2027 yhteensä noin viiden prosentin lisäkorotukset palkkoihin.
Julkisen talouden tilanne ei ole viime vuosina parantunut. Siksi nyt käytyjen neuvotteluiden alla esiin nousi jatkuvasti kysymys, voidaanko kunnissa ja hyvinvointialueilla nostaa palkkoja yksityistä sektoria enemmän – ja irtisanoisiko KT palkkaohjelman, jonka oli määrä jatkua vielä joitakin vuosia.
Lopulta palkkaohjelma irtisanottiinkin neuvotteluiden loppumetreillä, mutta tilalle neuvoteltiin uusi.
Nybondas-Kangas arvioi nyt, että palkkaohjelma ja sen irtisanominen saivat uutisissa kokoaan suuremman merkityksen.
”Irtisanominen poiki kaikenlaisia otsikoita ’työmarkkinapommista’. Meidän viestimmehän oli koko ajan se, että irtisanomme aiemman palkkaohjelman, jotta voisimme neuvotella uudesta kokonaisratkaisusta”, hän sanoo.
”Ehkä siinä syntyi sellainen harha, että palkansaajat olisivat olleet valmiita luopumaan kahdesta prosentista ja että me olisimme hakeneet niin kovaa säästöä. Me haimme pikemminkin tasapainoa.”
KT:n mukaan uusiksi neuvoteltu palkkaohjelma huomioi ”kuntien ja hyvinvointialueiden heikentyneet talousnäkymät”.
Siinä missä aiempi, irtisanottu palkkaohjelma olisi tuonut vielä kahden prosentin korotukset kahdessa vuodessa, uusi ohjelma tuo 1,8 prosentin korotukset kolmen vuoden aikana.
Suomen Kuvalehdelle arvioidaan järjestöstä, että hieman pienemmät ja myöhemmin maksettavat korotukset säästävät noin 200 miljoonaa euroa. Nybondas-Kangas huomauttaa, että uudenkaan palkkaohjelman mukaisia korotuksia ei jaeta kaikille työntekijöille.
”Koko ratkaisussa noin joka neljäs euro on paikallista erää ja loput pääosin kaikille tulevia yleiskorotuksia. Paikallisista eristä neuvotellaan työpaikoilla ja ne suunnataan sinne, missä on tarve. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi palkkauksen epäkohtien korjaamiseen tai työvoiman saatavuuden parantamiseen”, hän sanoo.
Jos erien jakamisesta ei päästä yhteisymmärrykseen työntekijöiden ja työnantajien edustajien kesken, kohdentamisesta päättää lopulta työnantaja.
Palkkaohjelman perustelu jo vuonna 2022 kuului, että sillä pyritään korjaamaan palkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Julkisella sektorilla on vähemmän niin kutsuttuja palkkaliukumia. Tällä tarkoitetaan ansiotason nousua, joka ei perustu työehtosopimuksilla sovittuihin palkankorotuksiin.
Ovatko palkat asettuneet oikealle tasolle vuonna 2028, kun sopimuskausi päättyy?
”Kyllähän tässä on tapahtunut merkittävää kehitystä. Esimerkiksi sukupuolten palkkaero on kaventunut jo meidän aiemman ratkaisumme ansiosta”, Nybondas-Kangas sanoo.
”Lopullista arviota ei tietenkään vielä ole, ja varmasti asiaa tullaan tutkimaan myös sopimuskauden aikana.”
Kestävätkö kunnat ja hyvinvointialueet sekä yleisen linjan mukaiset palkankorotukset että päälle vielä palkkaohjelman?
”Kyllä tämä tiukkaa tekee osalle työnantajista, sitä ei käy kiistäminen”, Nybondas-Kangas sanoo.
Hänen mukaansa saavutetussa ratkaisussa on kaikille jotakin: Yhtäältä jonkinlainen palkkaohjelma jatkuu, mikä oli ammattiliitoille tärkeää. Toisaalta neuvoteltu sopimus takaa työrauhan lähes kolmeksi vuodeksi, mikä on verrattain harvinaista.
Toisin kuin monissa yksityisten alojen ja valtion sopimuksissa, kunta- ja hyvinvointialan sopimusten viimeinen vuosi ei ole osapuolten irtisanottavissa.
”Erityiseksi tämän sopimuksen tekee myös se, että tällaisena riitojen ja vastakkainasettelun aikana pääsimme ratkaisuun omassa sopimuspöydässä ilman valtakunnansovittelijaa.”
KT:n kanssa palkoista neuvottelevat ammattiliitot ovat tyytyväisiä sopimuksiin.
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto puhuu ”raharatkaisusta”.
”Saavutimme tavoitteemme, eli yleisen linjan mukaiset korotukset ja palkkaohjelman. Lähtökohdat neuvotteluihin olivat vaikeat, joten kokonaisuus on hyvä.”
Myös Murto kiittelee sitä, että ratkaisusta päästiin yhteisymmärrykseen neuvottelijoiden kesken ilman ulkopuolista avitusta.
Olivatko neuvottelut siis helpot?
”Ei. Julkisen talouden vaikea tilanne, hallituksen vientimallilaki ja palkkaohjelman irtisanominen vaikuttivat kyllä neuvotteluihin. Mutta kaikilla oli hyvin ratkaisuhakuinen ote ja KT:llakin realistinen ymmärrys siitä, minkä reunaehtojen sisällä ratkaisua haetaan.”
Myös KT:n Nybondas-Kangas kiistää, että ratkaisu olisi tullut erityisen helpolla.
”Vuonna 2022 neuvottelimme kahdeksan kuukautta. Kävin tuolloin sovittelutapaamisissa 48 kertaa. Ajattelen, että esimerkiksi palkkaohjelma on perua siitä tilanteesta, ja sen loppuhännän kanssa tässä vielä eletään – toki hieman uudelleen neuvotellulla tavalla. Mutta ei varmaankaan voi olla lähtökohta, että aina ratkaisuihin pästään laajojen työtaisteluiden kautta. Ne jättävät myös jälkensä. Me maksamme vuoden 2022 kalavelkoja edelleen.”
Myös Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen oudoksuu ajatusta ”helpoista neuvotteluista”.
”Entisenä synnytyssalikätilönä tiedän, että vaikka tulisi kymmenen pisteen lapsi, niin ei se tarkoita kivutonta synnytystä”, hän sanoo.
”Kyllä neuvotteluissa oli vaikka minkälaisia vaiheita. Kun saimme KT:n heikennystavoitteet eteemme neuvotteluiden aluksi, niin kyllä siinä meinasi hymy hyytyä.”
Rytkönen kertoo saaneensa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa poikkeuksellisen paljon kiittävää palautetta ratkaisusta.
Myös Tehyn sisällä on oltu tyytyväisiä siitä, että näkymä on selvä noin kolmeksi vuodeksi eteenpäin.
”Koko sotesektorilla on iso hurlumhei, ei siellä hoitajat voi juurikaan hengähtää. Mutta ehkä heillä on nyt yksi asia vähemmän, joka painaa.”
Rytkönen kutsuu palkkaratkaisua erityisesti ”tasa-arvosopimukseksi”. Tehyn omassa viestinnässä puhutaan, että palkat sote-sektorilla nousisivat tulevina vuosina jopa 14 prosentin verran.
Mihin näin korkea luku perustuu?
”Siinä on mukana sopimuskorotukset, uusi palkkaohjelma ja myös aiemman palkkaohjelman perusteella tälle vuodelle jo kohdistuneet tai tulevat korotukset”, Rytkönen avaa.
Valtion sopimusratkaisu muistuttaa kunta- ja hyvinvointialaa enemmän monia yksityisen sektorin ratkaisuja. Erillistä palkkaohjelmaa ei ole, ja sopimuksen kolmas vuosi on osapuolten irtisanottavissa.
Ratkaisua ei myöskään saatu aikaiseksi ilman työtaisteluita, jollaisia nähtiin myös esimerkiksi teollisuudessa. Valtiolla lakot ovat kuitenkin harvinaisia, ja monet tiedotusvälineet kirjoittivatkin neuvotteluiden aikana ”historiallisista” työtaisteluista.
Suomen Kuvalehden haastattelemat neuvottelulähteet arvioivat, että lopulta juuri työtaistelut saivat valtiotyönantajan taipumaan yleisen linjan korotuksiin – vaikka sellaisiin ei pitänyt olla varaa.
Neuvottelut junnasivat keväällä pitkään paikallaan, mutta lakonuhat johtivat sovitteluun.
Erityisesti toteutumatta jäänyttä kolmatta lakkoa pidetään merkittävänä, sillä se olisi kohdistunut esimerkiksi Hätäkeskuslaitokseen. SK:n lähteiden mukaan aiempien työtaisteluiden kohdalla lakkorajoista oli pystytty sopimaan kohtalaisen kivuttomasti, mutta kolmannen lakon kohdalla se oli jo vaikeampaa. Tämän katsottiin taivuttaneen työnantajan kohti sopua.
”Jäsenistömme yhteisen ponnistuksen ansiosta valtion henkilöstö sai ansaitsemansa palkankorotukset”, Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Niko Simola summasi liiton tiedotteessa.
Työehdoista valtion kanssa neuvottelivat Pron lisäksi Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL sekä akavalaisten neuvottelujärjestö Juko.
”Pääsimme valtiontalouden kapeasta liikkumatilasta huolimatta ratkaisuun, mistä haluan lämpimästi kiittää neuvotteluosapuolia”, sanoi valtion neuvottelujohtaja Sari Ojanen tiedotteessa.